Mikseri.net

#42 kirjoitettu 03.12.2004 13:21

Hombre Muerto kirjoitti:

Ihmiset tekevät lapsia taatakseen oman kuppaisen geeniperimänsä jatkumisen. "Minun lapsestani tulee ihan vitun hyvä jätkä, koska minä olen itsekin ihan vitun hyvä jätkä ja toi mun nainenkin jonka kanssa teen mun lapsen on hyvä nainen, vaikka ei olekaan minä. Kun minä olen kuollut, minun lapseni, tämä vitun hyvä jätkä, jatkaa urotekojaan tällä maapallolla ja jatkaa tietysti minun vitun hyvää geeniperimääni eteenpäin." Ei silti, että tuomitsisin lapsia hankkivaan porukkaa, tehköön kukin mitä tahtoo, mutta kyllä se itsekästä on.


Entäpä jos oman geeniperimän jatkuminen ei kiinnosta hevon vittua, vaan haluaa suoda ihmiselle mahdollisuuden elää elämä, koska itsekin on sen luksuksen saanut? Onhan se tosiaan järkyttävää, että ihmiset tekevät hyvää ihan itsensä hyvyyden takia ja kieltämättä se vaikuttaa vähän epäilyttävältä, mutta entäpä, jos antaminen tuntuukin paremmalta kuin pelkän raa'an lapsenteon itsekkäät tarkoitusperät? Onko itsekästä tuntea iloa siitä, kun todellakin antaa toiselle saman mahdollisuuden kuin millä itse on siunattu?

Onhan se totta, että haluan poistua tästä ulottuvuudesta tietäen, että olen tehnyt jotain hyvää, mutten halua kuolemani jälkeen mitään jäänteitä itsestäni, vaan haluan, että lapsi, jolle olen elämän suonut, elää oman elämänsä ja saa aikanaan mahdollisuuden päättää, että aikooko itse lahjoittaa saman lahjan eteenpäin, jonka hänelle olen suostuvaisen kumppanin kanssa antanut. Vapaus elää ja antaa elämä.

Epärealistinen suoraselkäisyyteni on ennenkin saanut vihat päällensä. Hyvyyteni on nykyaikoina pahe, mutta olkoot. Maksan pandojen bambut ja haluan lapsen, mutta vain toiselle on tällä hetkellä aikaa...

#43 kirjoitettu 03.12.2004 13:30

[ sam ] kirjoitti:

Onko itsekästä tuntea iloa siitä, kun todellakin antaa toiselle saman mahdollisuuden kuin millä itse on siunattu?


On. Nimeomaan on itsekästä, kun tuntee siitä iloa. Sen ilon takia sitä kuitenkin täällä eletään. Itsekästä? Kyllä!

#44 kirjoitettu 03.12.2004 13:56

Haava kirjoitti:
[ sam ] kirjoitti:

Onko itsekästä tuntea iloa siitä, kun todellakin antaa toiselle saman mahdollisuuden kuin millä itse on siunattu?


On. Nimeomaan on itsekästä, kun tuntee siitä iloa. Sen ilon takia sitä kuitenkin täällä eletään. Itsekästä? Kyllä!


Asia pihvi. En lähde tappelemaan tästä, koska siinä kuluu turhaa energiaa.

#45 kirjoitettu 03.12.2004 14:46

[ sam ] kirjoitti:
Haava kirjoitti:
[ sam ] kirjoitti:

Onko itsekästä tuntea iloa siitä, kun todellakin antaa toiselle saman mahdollisuuden kuin millä itse on siunattu?


On. Nimeomaan on itsekästä, kun tuntee siitä iloa. Sen ilon takia sitä kuitenkin täällä eletään. Itsekästä? Kyllä!


Asia pihvi. En lähde tappelemaan tästä, koska siinä kuluu turhaa energiaa.



Kiitosta Haavalle, ei jaksaisi juuri nyt taittaa peistä aiheesta.

Vielä yksi lisäys: Ei pidä luulla, että tuomitsisin itsekkyyden jotenkin paskaksi ominaisuudeksi ihmisessä. Ihminen ehdottomasti tarvitsee itsekkyyttä tietyissä rajoissa. Ei vain pidä väittää, että joku asia ei ole itsekästä kun se kerran on.

#46 kirjoitettu 04.12.2004 00:56

A) aiotko joskus hankkia lapsia?
-Jos mitenkään mahdollista niin ehdottomasti kyllä.

B)Kuinka monta?
-Kolme lasta on perusta moniin erimoisiin asioihin,joten kyllä mieluiten tuon summan ottaisin haltuuni..

C)onko lapsien hankkiminen i t s e k ä s t ä?
-Riippuu millä perusteilla lapsia hankkii..Vahingot ovat surullisia,mutta heidänkin avullaan voi oppia elämään..

#47 kirjoitettu 04.12.2004 12:08

traumacoma kirjoitti:
en tiedä, ehkäpä suurta osaa Mikserityypeistä ei tämä kysely kosketa vielä (villevalo)vuosiin mutta:

A) aiotko joskus hankkia lapsia?
B)Kuinka monta?
C)onko lapsien hankkiminen i t s e k ä s t ä?







A. Kyllä niitä varmaan tulee joskus hankittua?
B. No enpä tiiä.
C. Miks se olis? Ei mun mielest.

#48 kirjoitettu 27.12.2004 17:03

DestinyToBeMe kirjoitti:
Hombre Muerto kirjoitti:
En väitä etteikö kaikilla mahdollisilla asioilla olisi vaikutusta lapsen kehitykseen. Väitän, että se kuinka monta sisarusta lapsella on vaikuttaa aivan saatanasti. Kiinassahan tätä yhden lapsen politiikan aiheuttamaa "keisarisyndroomaa" on tutkittukin. Pikku Mao Pao tottuu siihen, että kaikki saadaan heti ja kilpailua elintilasta ei ole. Ihminen on eläin, se tarvitsee kilpakumppaneita. Kaverit ajavat tuota asiaa tiettyyn pisteeseen, mutta eivät ikinä pääse sisarusten tasolle.



Lasten määrä perheessä on minun mielestäni ihan kärkisijoilla lapsen kehityksessä. Ainoa lapsi saa paljon huomiota, rakkautta, huolenpitoa jotka saattaa näkyä ylihuolehtimisena ja menemisien rajoittamisena kotona asuttaessa. Tuota on ehkä harvemmassa. Mutta kehitykseen vaikuttaa periksi antaminen, kun tottuu saamaan kaiken nyt ja heti ilman mitään isompia vaivoja se muokkaa luonnetta ylimieliseksikkin. Tunnetaan itsemme toisia paremmiksi, kun on varaa ostaa kalliita pelejä, vaatteita, tavaroita jne. Aikuisempana se toistuu myös luonteessa ja käyttäytymisessä...
Isommassa perheessä lapsi joutuu oppimaan jakamaan tavaroita eikä omimaan jokaista itselleen, koska ei ole järkeä ostaa viittä samaa lelua jokaiselle omaksi. Vaatteet, kengät, tavarat jne. ovat sisarusten vanhoja ja pieneksi menneitä.
Usemapihenkisessä perheessä lapset ovat sosiaalisempia, huolehtivaisia toisia kohtaan. Ei tarvitse olla yksin, vain on melkein aina joku toinen pitämässä seuraa, lapsena ei ole tarvinnut leikkiä yksin, kiusatessa on aina ollut isompi puollustamassa. On riitoja, suruja, sopimuksia ja iloja. Vanhempana omissa ongelmissa on helppo turvautua rakkaaseen sisarukseen ja saada lohdutusta. Se on koko ajan pientä sosiaalikasvatusta, kun sisarukset riitelee niin aiheuttajalla on pakko oppia pyytämään anteeksi ja katumaan.

Riippuu myös paljon vanhempien kasvatusmenetelmistä, varallisuudesta jne...


Voi voi tyttö...ikävää yleistämistä tuo tekstisi.

"tottuu saamaan kaiken"..Riippuu ihan vanhemmista kuinka paljon
köyttä lapselleen antaa, oli 1 tai useampi lapsi.
Tunnen monta monilapsisen perheen vesaa jotka ovat lapsena
tottuneet tappelemaan ja pitämään puoliaan siinä määrin
että eivät millään osaa tehdä myönnytyksiä, ovat ns. luupäitä.

"ei tarvitse olla yksin" .. Mitä vastenmielistä yksin olemisessa on?
Se ettei koskaan ole tottunut olemaan yksin johtaa monessa
tapauksessa siihen ettei kestä yksin olemista, oman pään sisällön
tutkimista ja kohtaamista. Ja tuskin ne veljet ja siskot ovat
niitä ainoita mahdollisia "leikkitovereita"..

"ongelmissa on helppo turvautua rakkaaseen sisarukseen"..
Eikö hyvä ystävä kelpaa tähän tarkoitukseen, myös?


Sinänsä en kiellä etteikö yllä kuvaamasi kaltaisia
perheen ainoita lapsia löytyisi...

#49 kirjoitettu 27.12.2004 18:12

Ensinnäkin, mä luin koko päivän että "Lapsien hakkaaminen, itsekästä?" ja olin sillei "taas noita ihme ketjuja, enpä jaksa ees lukee.." No luinpa sitten tarkemmin ja sitten vielä tarkemmin..

traumacoma kirjoitti:
en tiedä, ehkäpä suurta osaa Mikserityypeistä ei tämä kysely kosketa vielä (villevalo)vuosiin mutta:

A) aiotko joskus hankkia lapsia?
B)Kuinka monta?
C)onko lapsien hankkiminen i t s e k ä s t ä?

vastaan: en, zero, on.


Vähän oudot kysymykset kyllä mutta..

a) kyllä mä varmaan joskus hankin, tosin epäilyttää vähän millanen äiti musta tulis..

b) yhden ja se on poika ja sen nimi on Miro

c) en nyt sanois että itsekästä.. aika rankkojahan sellaset kakarat on ja rahaakin niihin menee perkeleesti.. siksi vaan yksi, muuten menee omaisuus ja mielenterveys kun ne kinaa "toi sai paljo hienomman kännykän mäki haluun!!!".. hjuu, itsekästä on kyllä hankkia vaan yksi lapsi koska suomessa joka pariskunnan pitäs saada vähintään se kaksi jotta pysyttäs pystyssä vielä ens vuossadalleki.. eli siis lasten hankkiminen ei ole itsekästä.

#50 kirjoitettu 27.12.2004 18:31

traumacoma kirjoitti:
en tiedä, ehkäpä suurta osaa Mikserityypeistä ei tämä kysely kosketa vielä (villevalo)vuosiin mutta:

A) aiotko joskus hankkia lapsia?
B)Kuinka monta?
C)onko lapsien hankkiminen i t s e k ä s t ä?



A) Ehkä sitten ku oon käynyt päiväntasaajalla. Tai sitten en ollenkaan.

B) 1 - 4. Riippuu kivesten toiminnasta.

c) EOS. Riippuu tilanteesta... kai.

#51 kirjoitettu 27.12.2004 21:33

Tourette kirjoitti:
Jokainen teko, ajatus ja aie on itsekäs.


Kiteytit tuossa juuri minunkin ajatukseni.

#52 kirjoitettu 27.12.2004 21:44

Tourette kirjoitti:

Jokainen teko, ajatus ja aie on itsekäs.


Antaminen EI ole itsekästä.

#53 kirjoitettu 27.12.2004 22:23

DestinyToBeMe kirjoitti:
tammina kirjoitti:
DestinyToBeMe kirjoitti:
Hombre Muerto kirjoitti:
En väitä etteikö kaikilla mahdollisilla asioilla olisi vaikutusta lapsen kehitykseen. Väitän, että se kuinka monta sisarusta lapsella on vaikuttaa aivan saatanasti. Kiinassahan tätä yhden lapsen politiikan aiheuttamaa "keisarisyndroomaa" on tutkittukin. Pikku Mao Pao tottuu siihen, että kaikki saadaan heti ja kilpailua elintilasta ei ole. Ihminen on eläin, se tarvitsee kilpakumppaneita. Kaverit ajavat tuota asiaa tiettyyn pisteeseen, mutta eivät ikinä pääse sisarusten tasolle.



Lasten määrä perheessä on minun mielestäni ihan kärkisijoilla lapsen kehityksessä. Ainoa lapsi saa paljon huomiota, rakkautta, huolenpitoa jotka saattaa näkyä ylihuolehtimisena ja menemisien rajoittamisena kotona asuttaessa. Tuota on ehkä harvemmassa. Mutta kehitykseen vaikuttaa periksi antaminen, kun tottuu saamaan kaiken nyt ja heti ilman mitään isompia vaivoja se muokkaa luonnetta ylimieliseksikkin. Tunnetaan itsemme toisia paremmiksi, kun on varaa ostaa kalliita pelejä, vaatteita, tavaroita jne. Aikuisempana se toistuu myös luonteessa ja käyttäytymisessä...
Isommassa perheessä lapsi joutuu oppimaan jakamaan tavaroita eikä omimaan jokaista itselleen, koska ei ole järkeä ostaa viittä samaa lelua jokaiselle omaksi. Vaatteet, kengät, tavarat jne. ovat sisarusten vanhoja ja pieneksi menneitä.
Usemapihenkisessä perheessä lapset ovat sosiaalisempia, huolehtivaisia toisia kohtaan. Ei tarvitse olla yksin, vain on melkein aina joku toinen pitämässä seuraa, lapsena ei ole tarvinnut leikkiä yksin, kiusatessa on aina ollut isompi puollustamassa. On riitoja, suruja, sopimuksia ja iloja. Vanhempana omissa ongelmissa on helppo turvautua rakkaaseen sisarukseen ja saada lohdutusta. Se on koko ajan pientä sosiaalikasvatusta, kun sisarukset riitelee niin aiheuttajalla on pakko oppia pyytämään anteeksi ja katumaan.

Riippuu myös paljon vanhempien kasvatusmenetelmistä, varallisuudesta jne...


Voi voi tyttö...ikävää yleistämistä tuo tekstisi.

"tottuu saamaan kaiken"..Riippuu ihan vanhemmista kuinka paljon
köyttä lapselleen antaa, oli 1 tai useampi lapsi.
Tunnen monta monilapsisen perheen vesaa jotka ovat lapsena
tottuneet tappelemaan ja pitämään puoliaan siinä määrin
että eivät millään osaa tehdä myönnytyksiä, ovat ns. luupäitä.

"ei tarvitse olla yksin" .. Mitä vastenmielistä yksin olemisessa on?
Se ettei koskaan ole tottunut olemaan yksin johtaa monessa
tapauksessa siihen ettei kestä yksin olemista, oman pään sisällön
tutkimista ja kohtaamista. Ja tuskin ne veljet ja siskot ovat
niitä ainoita mahdollisia "leikkitovereita"..

"ongelmissa on helppo turvautua rakkaaseen sisarukseen"..
Eikö hyvä ystävä kelpaa tähän tarkoitukseen, myös?


Sinänsä en kiellä etteikö yllä kuvaamasi kaltaisia
perheen ainoita lapsia löytyisi...




Olin niin lähellä kirjottaa tektin loppuun, et tää on vaan raakaa oiontaa aiheesta. Maailma on täynnä erilaisia (mielipiteitä), lapsia ja vanhempia, erilaisia tapoja kasvattaa heidät jne.

niih...

DestinyToBeMe muokkasi viestiä 19:46 27.12.2004



Seli seli..lähellä (tekemisiä) ei lasketa.
Nih.

#54 kirjoitettu 27.12.2004 22:51

[ sam ] kirjoitti:
Tourette kirjoitti:

Jokainen teko, ajatus ja aie on itsekäs.


Antaminen EI ole itsekästä.



Antaminen voi kätkeä sisälleen itsekkään motiivin..

#55 kirjoitettu 28.12.2004 08:40

Mark T. Bird kirjoitti:
Arvoisat Hombre Muerto ja Haava, tehkääpäs joskus niitä lapsia, niin EHKÄ ymmärrätte sen jälkeen siitäkin asiasta jotain oikein konkreettistakin ja ennen kaikkea jotain ehtaa eli siis muutakin kuin sitä ainaista pakkolainattua ja vastarantaista sanahelinäänne.


Ihminen on pohjimmiltaan täysin itsekäs olento. Kun hän antaa kolikon hyväntekeväisyyteen se tuntuu hyvältä vaihtoehdolta suhteessa siihen verrattuna kun hän ei antaisi. Kun ihminen hoivaa lasta, niin se tuntuu hyvältä verrattuna siihen vaihtoehtoon, että hän ei hoivaisi.

Toistan oman näkemykseni: lasten hankkiminen ei ole yhtään sen itsekkäämpää kuin mikään muukaan.

En usko, että lasten hankkiminen muuttaisi tätä universaalia näkemystäni ihmisestä. Sen sijaan varmasti oppisin vaikka mitä konkreettista asiasta, mutta sehän ei liity tähän ketjuun kun kysymys oli luonteeltaan enemmän filosofinen kuin konkreettinen. Vai eikö Herran linnun mielestä ollut?

#56 kirjoitettu 28.12.2004 08:54

traumacoma kyseli:
A) aiotko joskus hankkia lapsia?


Jep.

B)Kuinka monta?


Kaksi vaikkapa. Oikeestaan tarvis kolme, et syntyperäisten suomalaistan määrä ei laskisi.

C)onko lapsien hankkiminen i t s e k ä s t ä?


Hombre Muerto vastasi:

ON! Ihmiset tekevät lapsia taatakseen oman kuppaisen geeniperimänsä jatkumisen. "Minun lapsestani tulee ihan vitun hyvä jätkä, koska minä olen itsekin ihan vitun hyvä jätkä ja toi mun nainenkin jonka kanssa teen mun lapsen on hyvä nainen, vaikka ei olekaan minä. Kun minä olen kuollut, minun lapseni, tämä vitun hyvä jätkä, jatkaa urotekojaan tällä maapallolla ja jatkaa tietysti minun vitun hyvää geeniperimääni eteenpäin." Ei silti, että tuomitsisin lapsia hankkivaan porukkaa, tehköön kukin mitä tahtoo, mutta kyllä se itsekästä on.


No tuostakin syystä, mutta minä vain siksi, että olen niin hemmetin rasisti ja haluan saada lisää kalpeanaamoja rintamille. Toisekseen ja enimmäkseen ajattelen kuitenkin, niin että olisi tylsää lopettaa ihmisrotu ja perinteitäkin on mukava jatkaa. Kinkkukin oli taas hyvää ja joulut on paljon hauskempia taaperoiden kaa sen jonku 7 vuotta.

Pitäisi olla kokeet ja jos ei pääse läpi ni ei saa hankkii lapsii . Kokeeks riittäis esim ainekirjotus. Jos siitä sais tolkkua ni se olis läpi. Vaihtoehtona vois olla et jos osaa esim luistella tai on muuten vaan hyvä flow ni ei tarvii olla niin välkky.

#57 kirjoitettu 28.12.2004 09:17

Haava kirjoitti:

En usko, että lasten hankkiminen muuttaisi tätä universaalia näkemystäni ihmisestä. Sen sijaan varmasti oppisin vaikka mitä konkreettista asiasta, mutta sehän ei liity tähän ketjuun kun kysymys oli luonteeltaan enemmän filosofinen kuin konkreettinen. Vai eikö Herran linnun mielestä ollut?


Sun mielestä kaikki on aina filosofista pohdintaa! Ethän sä voi tehä mitään konkreettista ikinä ilman mitään sisäisiä mahtiprosessejas varmaan. Hombre on ottanut nyt kyllä ihan liian mulkun roolin valitettavasti. Mut onhan se kauhiaa aina kinata taviksia vastaan ku ne ei mitää tajuu. Olen samoilla linjoilla SAMin Birdin ja Piiskan kanssa, mut jee mä tiiän mun pojan nimen. Homma on pulkassa.

Jos vastaat tähän niin sekin on taas osoitus filosofisesta kinaamisestas, joten shakki ja matti.


Mikseri.net - Haluaisitko sinäkin miksata omat geenisi toisen mikseriläisen kanssa!

#58 kirjoitettu 28.12.2004 09:26

Tourette kirjoitti:
Jokainen teko, ajatus ja aie on itsekäs.

[ sam ] kirjoitti:
Antaminen EI ole itsekästä.

tammina kirjoitti:
Antaminen voi kätkeä sisälleen itsekkään motiivin..


Niin voi, mutta antaminen itsessään ei ole itsekästä.

#59 kirjoitettu 28.12.2004 10:16

[ sam ] kirjoitti:

Niin voi, mutta antaminen itsessään ei ole itsekästä.


Ompas. Annat esim. siksi, että se tekee sinulle hyvön mielen?

#60 kirjoitettu 28.12.2004 10:20

Stocco kirjoitti:

Sun mielestä kaikki on aina filosofista pohdintaa!


Eikä ole. Esim. nukkuminen tai syömisen ei tarvitse olla filosofista pohdintaa.

Jos vastaat tähän niin sekin on taas osoitus filosofisesta kinaamisestas, joten shakki ja matti.


Niin onkin. Olen filosofinen kinaaja. Sen myönnän.. Mutta kaikki ei ole mielestäni filosofista pohdintaa.

#61 kirjoitettu 28.12.2004 14:08

[ sam ] kirjoitti:
Niin voi, mutta antaminen itsessään ei ole itsekästä.

Haava kirjoitti:
Ompas. Annat esim. siksi, että se tekee sinulle hyvön mielen?


Antaminen hyvän mielen saamiseksi on itsekästä, mutta itse motiiviton antaminen ei ole itsekästä. Aivan käsittämätöntä on, että joku edes väittää toisin. "Filosofisena kinaajana" ymmärrät kai sen, että antamisen idea ei lepää itsekkyydessä? Jopa realistisuus sotii tätä seikkaa vastaan.

#62 kirjoitettu 28.12.2004 14:55

[ sam ] kirjoitti:

Antaminen hyvän mielen saamiseksi on itsekästä, mutta itse motiiviton antaminen ei ole itsekästä.


Minä taas väitän, että "motiivitonta antamista" ei käytännössä ole.

Aivan käsittämätöntä on, että joku edes väittää toisin. "Filosofisena kinaajana" ymmärrät kai sen, että antamisen idea ei lepää itsekkyydessä? Jopa realistisuus sotii tätä seikkaa vastaan.


Minusta lahjan idea nimeomaan lepää siinä itsekkyydessä myös käytännössä. Pyyteetöntä lahjaa ei ole.

#63 kirjoitettu 28.12.2004 19:24

Mark T. Bird kirjoitti:
Arvoisat Hombre Muerto ja Haava, tehkääpäs joskus niitä lapsia, niin EHKÄ ymmärrätte sen jälkeen siitäkin asiasta jotain oikein konkreettistakin ja ennen kaikkea jotain ehtaa eli siis muutakin kuin sitä ainaista pakkolainattua ja vastarantaista sanahelinäänne.

Te vitun typerät kakarat!


No kylläpä nyt napsahti Markkua hermoon. Vaikka teikäläisellä onkin rajatonta rakkautta, huolenpitoa ja epäitsekkyyttäkin vaativa pikkupallero kotosalla, ei luulisi pyllytalkin ja pampersien sumentaneen äijän järjenjuoksua niin paljoa, ettet tajuaisi lukea niitä minun vitun typeriä kakara-viestejäni oikeasti ajatuksella. Vaikuttaa siltä, että olisit vain älähtänyt eriävälle äänelle välittämättä perusteluista sen kummemmin ja että pitäisit mielipidettäni jonkinlaisena henkilökohtaisena hyökkäyksenä maailman vanhempia kohtaan... Kunpahan annoin ajateltavaa, mielestäni onnistuin siinä.

Senkin... iskä!

#64 kirjoitettu 29.12.2004 21:56

Mark T. Bird kirjoitti:
Mutta siis kyllähän te molemmat, näin ns. epävirallisen suoraan sanottuna, olette pelkkiä onnettomia yhden päivän antibiooteilla hoidettavia satiaisia tässä selkeässä palliasiassa.


Voi hyvinkin olla, mutta kuten satiaisetkin, palaamme pureksimaan isäntämme palleja juuri silloin kun tämä sitä vähiten odottaa...

#65 kirjoitettu 31.12.2004 13:39

Mark T. Bird kirjoitti:

Haavasta kun ei taaskaan ollut tosi paikan tullen oikein mihkää.


Nyyh...