Mikseri.net

#722 kirjoitettu 19.04.2024 19:08

Träd, Gräs och Stenar - Träd, Gräs och Stenar (2016) (3 CD Box)

Kyseessä on kokoomalevy, jolla on tämän legendaarisen ruotsalaisbändin kaksi livelevyä "Djungels Lag" ja "Mors Mors" (1971-72) ja samaan aikaan äänitettyjä ennen julkaisemattomia liveotoksia levyllä nimeltä "Kom Tillsammans". Eri puolilla Ruotsia, vähän Tanskassakin (ja yksi Norjassa) soitettuja biisejä, ja genre lienee proge, psykedelia ja jammailu. Muutamat kappaleet ovat kovastikin mieleeni, osasta taas joku saattaisi ajatella, että eihän nää osaa edes soittaa. tai että onpas kauheeta mökää. No, tässä on kyse omanlaisesta estetiikastaan, ja onhan tämä arvokas dokumentti yhdestä svedujen tärkeästä viime vuosituhannen ilmiöstä. Niin tärkeästä, että bändi 'herätettiin henkiin' muutama vuosi sitten - ymmärrettävästi alkuperäisiä jäseniä ei taida olla mukana... - ja paremmilla soundeilla ja paremmilla soittajilla (mm. Reine Fiske) toteutettiin samaa estetiikkaa, ja tuloksethan olivat hienoja.

#723 kirjoitettu 20.04.2024 08:56

Video Sly & The Family Stone Live at Tokyo Jazz Festival 2008 (31 min): https://youtu.be/1F8n9...

Alkuperäistä bändiä suurempi ja muutenkin uudistunut kokoonpano oli hyvässä vedossa, mutta huumeisiin sortunut liideri Sly itse alkoi jo olla ulkoisesti aika huonossa hapessa vaikka laulu sujuikin vielä suhteellisen OK. Bändi perustettiin 1966 San Franciscossa. Poikkeuksellisesti sekä mustia että valkoisia soittajia sisältänyttä, huipulle päässyttä Stonen "perheyhtiötä" pidetään yhtenä funkin kulmakivistä. Suurimmasta suosiosta bändi nautti 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa ja sen myöhäisempiin vaiheisiin sisältyy valitettavan runsaasti sisäisiä kiistoja, miehistönvaihdoksia ja sekalaista sekoilua.

#724 kirjoitettu 20.04.2024 11:36 Muok:27.04.2024 08:46

Seuraavaksi ryhdyin Sly & The Family Stonen innostamana kuuntelemaan ja katsomaan tätä: James Brown • Live in concert - 1981 • World of Jazz (ykköskonsertti): https://youtu.be/m-Oq5...

Loistava taustabändi JB's, taustalaulajat sekä "soulin kummisetä" James Brown: tuosta on paha pistää funk-showta paremmaksi. Selvästi näkee, että esityksessä pistetään kaikki peliin ja vähän sen ylikin; melkein tuli hiki katsellessakin. Todella tarkkaa ja tanakkaa soittoa johon on päästy kuulemma mm. siten, että bändistä sai heti monoa jos erehtyi soittamaan keikalla väärin. Tältä näyttää ja kuulostaa kun esiinnytään eikä pyydellä anteeksi.

Erikseen kannattaa mainita JB's:n erinomainen versio EW&F:n (*) "Celebration"-hitistä kuin myös koko poppoon koreografia biisien aikana.

Sama iltana pidetty kakkoskonsertti uusine biiseineen ja uusine pukuineen löytyy täältä: https://youtu.be/i_Hb8...

AnttiJ muokkasi viestiä 08:38 21.04.2024

Kakkoskonserttikin tuli katsottua samaan putkeen. Erinomainen meno sen kun jatkui ja Brown mm. esitti kaikki tunnetut koreografiansa ja villitsi yleisön. Tässä setissä kuultiin myös muutamia balladeja, joissa Brown osoitti olleensa paljon muutakin kuin vain hikisiä funkbiisejä tulkitseva shouter. Erikoisuutena oli muutamille kuolleilla huippuartisteille esitetty kunnianosoitus kesken biisin. Hieno ele hienolta artistilta.

Komea konsertti kaiken kaikkiaan ja tietysti ilman taustanauhoja; kun osaa niin 100%:nen live-konserttikaan ei ole minkäänlainen ongelma.

AnttiJ muokkasi viestiä 08:45 27.04.2024

(*) Celebration on tietysti Kool & The Gangin kappale. Nykyään ei enää pitäisi kirjoittaa mitään ulkomuistista.

#725 kirjoitettu 21.04.2024 14:41

Kuuntelin viimeksi, kokonaan, perjantaina:

Liisanpuisto - Liisanpuisto (2001)

Suomihiphopin pioneereja Liisanpuisto nimisessä kokoonpanossa. Nämä tyypit ovat olleet mukana jo 80-luvun lopulta suomihiphop-skenessä. Kuviot oli tuolloin pienet. Mukana levyllä on fiittaamassa ainakin Petos. Tämä posse tunnettiin joskus 1993 nimellä T.O.A. Tekivät musiikkia englanniksi, kuten tuohon ajankohtaan oli normina.

Biitit on tarttuvia. Riimit laadukkaita. Sanoma kokonaisuudessaan loistava. Ehkä nykyisellä mittapuulla hieman hidasta räppäämistä. Mut jos lämpenet vanhemmalle suomenkieliselle hiphopille, niin voin tätä levyä suositella. Löytyy esim. Spotifysta.

#726 kirjoitettu 25.04.2024 08:50

Video: Ben Webster ja Oscar Peterson Trio (Recorded December 14th 1972 at the 84th NDR Jazzworkshop in Studio II, Hannover, Germany): https://youtu.be/uhVwD...

Hieno napsun päälle tunnin kestävä live-konsertti jossa satoja levyjä tehneet vanhan liiton jazz-äijät vetävät komeasti ja tyylikkäästi ikivihreää repertuaaria. Tätä kuunnellessa voi helposti kuvitella itsensä jättimäisen jenkkihotellin loungeen viskilasi kourassa ja sikari suussa (v. 1972 se oli vielä täysin sallittua ). Kunnolla svengaavaa sutikomppia ja kontrabasson narinaa on enemmän kuin mukavaa kuunnella vaihtelun vuoksi. Solisti Webster hallitsee fonillaan niin hiljaiset tuhinat kuin ylemmän rekisterinkin revitykset täysin suvereenisti eikä tarkkaa komppiryhmää eksytä sen enempää solisti kuin pianisti Petersonkaan. Erityisesti pidän rumpusooloista, koska komppi kulkee niissä kunnolla ja taimissa koko ajan.

#727 kirjoitettu 02.05.2024 13:58

Fushitsusha - Untitled tai s/t tai 1st Double tai First Live Double (1989)

Niin, miksi sitä sitten kutsutaankaan: oikeastaan se on tunnettu nimellä PSFD 3~4, sillä se on japanilaisen PSF-levy-yhtiön (alkujaan Psychedelic Speed Freaks) tuplalevy, kataloginumeroltaan 3-4. Se oli Fushitsushan ensimmäinen virallinen julkaisu. Yhtyeen toinenkin levy oli tuplalive, mutta mitäpä siitä, vaikka onkin ehkä vielä ”parempi”. Molemmat ovat vielä tallella rankasti supistuneessa levyhyllyssäni CD-muodossa.
Tämä levy tuli nyt kuunneltua etenkin siksi, että Keiji Haino täyttää 72 vuotta huomenna 3.5.2024. Onnea vaan!
Levyllä mennään tunnelmasta toiseen eli laidasta laitaan, ja siellä välissä on edelleen niitä kauneimpia kuulemiani sähkökitarahetkiä. Kyllähän tämän levyn kuuntelu tekisi hyvää muillekin Mikserin papoille (some pun intended?) ; niistä tekoälyhemmoista en sitten niin tiedä.
Ja löytyyhän tämä levy toki myös muutamana versiona vaikka Juutuubista - se on oikeasti se, jonka kesto on 1h 37min.

#728 kirjoitettu 07.05.2024 20:14

Seawind Of Battery - Live in London (Sutton Psych Fest @ The Sound Lounge 4?/?13?/?24)

Niukoista tiedoista huolimatta veikkaan että tämä on periaatteessa yhden miehen projekti. Suurin osa julkaisuistaan näyttää olevan liveäänityksiä, ja mikäs siinä, silloinhan musiikki on aidoimmillaan. Ei ole varmaan käytetty (heh heh) tekoälyä, improvisoidun oloista instrumentaalia, east coast cosmic countrya ja psykedeelistä folkia. Digitaalisen albumin saisi Bandcampista kahdella taalalla; kyllä kannattaisi…

#729 kirjoitettu 10.05.2024 19:35

Khruangbin - A La Sala (2024)

Teksasilaistrion uusin, edellisestä varsinaisesta onkin jo neljä vuotta, joten olihan tälle tilaus. Kun en ite keksi mitään nasevaa niin saanen lainata Pekka Laineen - mikä lienee rokkipoliisi? - Soundi-lehden arvostelua: ”Khruangbin on instrumentaalimusiikin loistava majakka ja globaalin pop-perinnön kanssa leikittelevän skenen kärkinimi”. Ja jos bändi/levy pitäisi taas johonkin lokeroon laittaa, niin kyseessä on ”aasialais-afrikkalais-eteläamerikkalais-psykedeelis-dubahtava-kvasi-trooppinen funk-keitos”.
Nautittavaa kuunneltavaa, ja olisi ehkä vielä enemmän nautinnollista katseltavaa, välillä vähän puuduttavaa, taustamusiikiksi sopivaa.
8/10

#730 kirjoitettu 13.05.2024 18:15 Muok:13.05.2024 22:38

Low - Things We Lost In The Fire (2001)

Entistäkin aiheellisempaa ja ajankohtaista kuunnella tämä klasssikko nyt, kun arvostettu ja aivan jumalattoman merkittävä ”tuottajainsinööri”, muusikko ja vaikuttaja Steve Albini poistui viime viikolla keskuudestamme. Hänen tuottamiaan artisteja olivat (tämän lisäksi) vaikka GY!BE, Nirvana, Mogwai, P J Harvey, Dirty Three, Wedding Present, Motorpsycho ja kai satoja muita.

10/10 ja lisäpisteet Albinille.

cedarbear muokkasi viestiä 22:28 13.05.2024
Ps. Mm. Guardianissa on ollut viime päivinä monen artistin testimoniaaleja Albinin ainutlaatuisuudesta.
”He was a human being who elevated the quality of the human experience” - Will Oldham

#731 kirjoitettu 13.05.2024 22:13

Loren Connors - As Roses Bow: Collected Airs1992-2002

43 pientä kappaletta eli melodiaa sitä (tällä kertaa aivan oikeasti, eli ns. perinteisessä mielessä) kauneinta kitaramusiikkia.

Vai olisko se kauneus taas kuulijan korvassa?

#732 kirjoitettu 18.05.2024 11:59 Muok:18.05.2024 12:38

Beck: Odelay.

Ei mikään tuore julkaisu, mutta omissa kirjoissa tämä on klassikko, joka on toiminut aina. Tässä on kaikkea mitä hyvä levy vaatii, omana aikanaan uudenlainen kollaasilähestyminen taustoissa, hyviä biisejä ja kaikesta kuuluu leikkisyys ja mielikuvitus.

Sellainen lisäys, että on tyypillistä cd-levyajan musiikille, että levyä voisi moittia korkeintaan hieman ylipitkäksi.

Begemot muokkasi viestiä 12:36 18.05.2024

#733 kirjoitettu 23.05.2024 23:08

Edsel Axle - Variable Happiness (2023)

Tulinpa taas kuunnelleeksi parhaan viime vuonna ilmestyneen levyn. Tai ehkä toiseksi parhaan? Joka tapauksessa, eli kummassakin tapauksessa, asialla on oikeasti Rosali Middleman, yksin tai yhdessä.

#734 kirjoitettu 27.05.2024 12:48

Øresund Space Collective - Organic Earthly Flotation (2013)

Tanskalaispainotteinen mutta monikansallinen kollektiivi tekee nimensä mukaista instrumentaalimusiikkia, ja on tehnyt sitä äänitetasolla vuodesta 2006 lähtien noin 70 pitkäsoiton verran. Bändillä on siis tapana nauhoittaa valtaosa keikoistaan, mutta tämä lienee studiotekele, ja vaihtuvassa henkilöstössä vierailee tällä kertaa mm. kitaristi Nicklas Sørensen (mm. Papir- ja Edena Gardens-yhteyksistä tuttu), ja sen kyllä tunnistaa. Grrreat!

#735 kirjoitettu 27.05.2024 12:56

The Olivia Tremor Control - Music from the Unrealized Film Script: Dusk at Cubist Castle

Tämän yhtyeen biisejä on ollut soittolistalla useita ja nyt tuli kuunneltua kokopitkänä - ja pitkä olikin!

Hienoja biisejä paljon, mutta levyn konsepti, vaikka on mielenkiintoinen, niin on myös melko raskas. Usean vuoden aikana äänitetty biisejä kuvittteelliseen leffaan (?) ja suurinpiirtein kaikki mitä oli äänitetty pistettiin tähän pakettiin. Näin tietysti voi sanoa monesta levystä, mutta olisi ollut ehkä parempi editoida 10 kovimpaan ralliin.

#736 kirjoitettu 01.06.2024 18:59

Richard Thompson - Ship To Shore (2024)

Nyt soi eilen ilmestynyt Thompsonin (75 v.) 18. soololevy. Vuonna 1971 RT jätti Fairport Conventionin ja Richard & Linda Thompsonin klassikolla ”… Bright Lights…) on ikää 50 v. Eli pitkä on ura singer/songwriter/guitaristilla, joka on yksi (niistä harvoista, hyvin harvoista…) Suurista Nimistä alallaan. Jos on Thompsonin musiikkia enemmän kuunnellut, voi sanoa että onhan hän nämä kaikki tehnyt ennenkin, mutta taso on säilynyt. Hienosti konstruoituja lauluja ja niihin integroituja kitarasooloja monipuolisin soundein?
Välittömästi eniten miellyttivät kappaleet What’s Left To Lose, Lost In The Crowd & The Old Pack Mule. Aloittakaa nyt vaikka niistä!
8/10 (= zombie points?)

#737 kirjoitettu 01.06.2024 19:19

Rosali - Bite Down (2024)

Tuon ylläolevan Thompsonin uutuuden päälle kuuntelin jälleen - olen näemmä kuunnellut tämän 8 viikkoa sitten! - tämän amerikkalaisen laulaja/lauluntekijä/kitaristin uutuuden, ja tuore vertailu osoittaa nyt, että pidän tätä jopa parempana. Olkoon sitten sukupolvi tai -puolikysymys tai sitten amerikkalainen versus brittiläinen perinne, mutta tämä kestää usean kuuntelun ja taitaa vain parantua. Rosali on todellinen (hhm, pienen piirin) helmi, ei vähiten monipuolisuutensa (josta tässä paljastuu vain yksi kulma) vuoksi.

#738 kirjoitettu 01.06.2024 19:53

Osuipa silmääni Bandcampista tällainen, kun yllä kuullun Rosalin sivua selasin :

Rosali - Tree Seer (Instrumental Explorations) (2021)

En tiennytkään että hän oli jo tällaisen tehnyt ennen Chokeweed-levyään!? Ilmeisesti nämäkin ovat ns. bedroom recordings, eli jonkun musiikin asiantuntijan sanoin: ”alkeellista kitaranvingutusta, yksinkertaista jammailua ja mitätöntä soittelua”. Tällaista kuuntelisin loputtomiin (ja soittaisin itsekin jos osaisin), eli 9/10. Eiku 9,5/10.

#739 kirjoitettu 04.06.2024 23:18

Elkhorn - Other Worlds (2024)

Normaalisti Drew Gardnerin (elgtr) ja Jesse Sheppardin (12-s acgtr) duo, nyt rumpalilla lisättynä ja Sheppard bassossa, eli ”perinteinen” rocktrio, ja aivan äärettömän hieno uutuuslevy (ilmestyy heinäkuussa…). Ylisanat loppuu aivan kesken, tää on vaan 10/10.

(Tags: experimental, acid folk, garage, kosmiche, krautrock, psychedelic)

#740 kirjoitettu 06.06.2024 13:08

The La's: The La's.

Jos pitäisi julkaista vain yksi täydellinen indiepoplevy, niin se olisi tämä. Ja niin bändi tekikin, katalogi koostuu vain tästä yhdestä levystä, joka sisältää vain hyviä biisejä.

Keksiikö joku vastaavaa, että bändi julkaisee vain yhden levyn ja se on jonkinlainen klassikko? Omasta levyhyllystä pääsee lähimmäksi grungeprojekti Tempe of the Dog.

#741 kirjoitettu 09.06.2024 11:20

Soundgarden: Badmotorfinger

Cornellin elämäkertaa lueskellut. Muutaman vuoden tauko ollut tästä levystä, mutta olipa kova! Harvoin on näin timanttista avajaisviisikkoa levyllä. Innovatiivistä soittoa, kaikenlaista tahtilajikikkailua. Cornell oli sukupolvensa parhaimpia laulajia, ehkä välillä voisi himmailla niin ettei ole urku auki heti alussa.

#742 kirjoitettu 11.06.2024 18:39

Elkhorn - Distances (2022)

Onko tämä duo nyt viimeisin innostukseni kohde? Saattaapa hyvinkin olla. Olihan tämä kyllä aikaisemmin eli takavuosina jo jotenkin tuttu nimi, mutta kai vasta viime vuosina ovat hieman tukevoittaneet soundiaan ja erkaantuneet folk/primitive American -juuristaan? Biiseissä on useimmiten sama kaava: akustinen kitara introdusoi teeman, sitten vieraileva rumpali tulee pehmeästi sisään ja sähkökitaristi alkaa soitella improvisoiden. Tavallaan yksinkertaista, ja toimii ainakin mulle kybällä.

#743 kirjoitettu 13.06.2024 09:57

Vähän tälläistä classic rock -osastoa, joista jälkimmäistä hädin tuskin kehtaan tunnustaa:

Pink Floyd: Dark side of the Moon. Albumikokonaisuuksien huippukaudelta. Tällä kertaa kiinnitti huomiota Us and them laulusoundi, taivaallista!

Paul McCartney: Tug of War. En tiedä miksi, mutta tämä on Maccan soololätyistä uponnut parhaiten: koskettava Lennon tribuutti; idearikkaita sovituksia, täytebiiseillä viihdyttävät vierailijat ja tässä ajassa on mukava kuulla musiikkia aikaa ennen digitaalista editointia ja autotunea, missä suurinpiirtein vedetään puhtaasti. Jos jotain kritiikkiä, niin levyllä on kaksi ultralimaista biisiä, joista toinen oli isokin hitti. Nekin toki hyvin esitetty.

#744 kirjoitettu 19.06.2024 21:39

Simon & Garfunkel: Bookends

Hyvä oli, hyvin laulavat,mutta ei ehkä ilmestymnisvuotensa ykkösjulkaisu, tosin musiikivuotena 1968 top 9999 pääsy olisi jo saavutus.

#745 kirjoitettu 20.06.2024 21:28

Barbatos - Let's Fucking Die!

Oikein kaunista keskikesän juhlaan sopivaa tunnelmointia.

#746 kirjoitettu 02.07.2024 22:55

Danny Paul Grody Duo - Arc of Night (2024)

Tämän kuuntelu vaatii kärsivällisyyttä, tai muuten se jää vain miellyttäväksi taustamusiikiksi. Kitaravetoista etten sanoisi tunnelmointia, joka on kuulasta ja kaunista ja pohjimmiltaan simppeliä. Herättää ajatuksia ja välillä herättää minut ajatuksistani. Mainittavin biisi lienee Hawk Hill. Levy on taattua Three Lobed -laatua!

#747 kirjoitettu 04.07.2024 10:01 Muok:04.07.2024 10:09

Rahman Mammadli - Azerbaijani Gitara, volume 2

Tässäpä pirun mielenkiintoinen levy: nykyisellään 63-vuotiaan veteraanin arkiston helmiä vuosituhannen vaihteesta. Varsin vai olisiko jopa täysin omintakeisella tekniikalla sähkökitaraa soittava patu saa aikaan todella kiehtovaa vingutusta jota ei kitaraksi tunnistaisikaan. Ja miksi tämä taas meni minulta ohi: Mammadli soitti Suomessa kaksi keikkaa tuossa juhannuksen alla! Prkl

cedarbear muokkasi viestiä 10:06 04.07.2024
R?hman M?mm?dli, eli nuo kirjaimet ovat jotain muuta kuin a, lähinnä kuin e nurinpäin

#748 kirjoitettu 04.07.2024 10:29

Kaksi kanonisoitua klassikkoa, jotka omassa ajassaan olleet mullistavia, mutta nyt ei sytyttänyt:

Paul Simon: Graceland. Afrobeatit nykyisin niin valtavirtaa että ei sykähdytä. Simonin melodisempi puoli toimii itselle paremmin kun tajunnanvirtapapatus.

The Smiths: The Smiths. Ei huono, kaikki klassiset The Smiths -osaset jo kohdillaan, mutta myöhemmillä levyillä kaikki paremmin. Kolme huippubiisiä. Joskus kuullut Morrisseytä livenä, niin laulaa nykyisin kuin poppavarotti, verrattuna ekaan levyyn.

#749 kirjoitettu 05.07.2024 12:17

Tony Yayo - Thoughts Of A Predicate Felon (2005)

Tämä levy tarttui mukaan reissulla ollessa käytettynä CD-levynä edulliseen viiden euron hintaan.

Tämä on vähän vanhempaa hiphoppia. Todennäköisesti kappale tai muutamakin tältä levyltä on soinut baareissa ja klubeilla, maailmanlaajuisesti, 2000-luvulla, miksei vähän myöhemminkin.

Tony Yayo kuului G-Unit ryhmään, jonka muita jäseniä ovat ainakin 50 Cent ja Lloyd Banks. Riimittely on vähän samantapaista kuin 50 Centin. Parhaimmillaan kappaleet toimivat hyvin. Räpätään elämästä ja rahasta ja muijista. Mitään hirveän rajuja väkivaltafantasioita ei mielestäni levyllä viljellä. Makeasta elämästä Tony Yayo tuntuu riiminsä pääosin vääntävän.

Levyllä feattaa Eminem, 50 Cent, LLoyd Banks, Spider Loc ja Obie Trice, muiden muassa.

#750 kirjoitettu 05.07.2024 15:26

Vilma Talvitie - Mistä mihin

Erikoista folkpoppia. Vilma laulaa aika korkealta ja hennosti mikä ehkä vähän haittaa...muuten kuulostaa hyvältä varsinkin erilaiset laulumuodot. Mm. tämän tyyppistä musaa haluaisin tehdä, nimenomaan sävellykset ja soitot ovat tässä parasta antia.

Mukana kanteletaiteilija Maiha Kauhanen, jonka keikoilla on tullut käytyä ja levyt hankittua. Myös kanteletaiteilija Senni Eskelisen puoliso Anssi Salminen on mukana, tutustuin häneen Ilomantsin kanteleleirillä, jossa osallistuin soitinrakennukseen.

Vilma Talvitie - vocals, piano, accordion
Sami Zimmerman - clarinet, harmonium, tin whistle
Maija Kauhanen - kantele
Laura Kuisma - violin
Veera Kuisma - violin
Carolina Stenbäck - cello
Anssi Salminen - guitar
Jesse Ojajärvi - drums

#751 kirjoitettu 05.07.2024 22:17

cedarbear kirjoitti:
Elkhorn - Other Worlds (2024)

Normaalisti Drew Gardnerin (elgtr) ja Jesse Sheppardin (12-s acgtr) duo, nyt rumpalilla lisättynä ja Sheppard bassossa, eli ”perinteinen” rocktrio, ja aivan äärettömän hieno uutuuslevy (ilmestyy heinäkuussa…). Ylisanat loppuu aivan kesken, tää on vaan 10/10.

(Tags: experimental, acid folk, garage, kosmiche, krautrock, psychedelic)


Kas, kuuntelin tämän levyn uudelleen, nyt kun se tänään virallisesti ilmestyi. Edelleen omalla sarallaan ylivoimainen tuotos. Kuulevista korvista ja viime kädessä aivoista kai on kyse; en ihmettelisi vaikka jonkun/monen/useimman mielestä tämä olisi ihan tyhjänpäiväistä kamaa.

#752 kirjoitettu 22.07.2024 14:53

Jim White & Marisa Anderson - Swallowtail (2024)

Australialaisen, mm. Dirty Threen rumpalina tunnetun ja amerikkalaisen primitive guitar - ja Neo Americana -ympyröissä pyörineen kitaristin hyvin vapaamuotoinen ja improvisaatiopainotteinen kollaboraatio, joka osoittautui juuri täydelliseksi ja hyvin viihdyttäväksi taustamusiikiksi (kirjan lukemisen taustalle siis). Toimii varmaan muutenkin, koska on aika hieno ja kompakti kokonaisuus. @Bandcamp

#753 kirjoitettu 22.07.2024 15:44

Elkhorn - The Black River (2017)

Tämä on kyllä kumma duo, vain kaksi kitaraa, akustinen ja sähköinen, mutta miten "täydellistä" musiikkia tämä onkaan! Akustinen luo pohjan, ja sitten sähköinen tulee mukaan, ja useimmiten aivan saatanan "sähköisenä", yltyen välillä melko villiin menoon.

Löytyy Debacle Recordsin Bandcampista, ja myös soittolistana Youtubesta.

#754 kirjoitettu 23.07.2024 04:04

Q-ntelin Amorphisin Karelian Isthmusin.

#755 kirjoitettu 29.07.2024 14:45

Mono - Oath (2024)

Japanin postrock-ylpeyden 25-vuotisen uran 12. virallinen täyspitkä levy on 71-minuuttinen järkäle, jonka Steve Albini vielä ehti tuottaa. Ei ehkä olisi pitänyt tehdä mitään muuta tätä kuunnellessa, ja olis kai kuulokkeetkin olleet paikallaan, sillä ei oikein syvästi vaikuttanut eikä jäänyt mitään mieleen. No, kai se siitä toisella kertaa saattaa avautua…
Eka kerran koin bändin livenä 15 vuotta sitten Frankfurtissa, ja se oli (silloin) yksi vaikuttavimpia kokemuksiani, kenties etenkin siitä syystä, että sain äimistellä kitaristi Takan presenssiä ja arsenaalia parin metrin päästä klubioloissa.
Monesko kerta nyt lieneekään, mutta täytyy se taas mennä tsekkaan; liput ovat jo pitkään olleet hallussa:
”Oct 31, 2024 MONO (ft. Chamber Ensemble) @ House of Culture, Helsinki, Finland”

#756 kirjoitettu 29.07.2024 20:12

Talk Talk - Laughing Stock (1991)

Synth pop -bändinä aloittaneen ja hittejäkin tehtailleen trion viimeinen levy. Tätä ja edellistä (Spirit of Eden, 1988) on ainakin jälkikäteen pidetty ns. post rock -genren uraauurtavina teoksina. Ja hienoa musiikkiahan tämä on, sävyjä jazzista ja improvisoidun oloista, ambienttia ja sen sellaista. Mark Hollisin ääni on (=oli) hieno, ja rummut
”svengaavat”. Kaupallista menestystä ei tälle enää herunut, mikä tietenkin on sääntö mieluummin kuin poikkeus kaiken vähänkin merkittävän musiikin kohdalla.

#757 kirjoitettu 30.07.2024 21:33 Muok:30.07.2024 21:34

Nicklas Sørensen - Akustisk (2024)

Loistavan tanskalaisen Papir-yhtyeen loistavan kitaristin soololevy. On hän toki aiemminkin sooloillut omillaan, mutta tämä on ensimmäinen pelkän akustisen kuusikielisen paketti, 18 pientä palaa. Vähän haastavalta kuulostaa aluksi, sen verran vaikeata melodiikkaa, mutta kyllä se siitä alun jälkeen helpottaa… Vahvasti sähköisen musiikin ystävä kun olen, niin ei tämä aivan ominta aluettani ole, mutta mitä tahansa projekteja Sørensen tekeekin - yksi hieno esimerkki niistä on Edena Gardens - rocktrionsa ohella, sen täytyy olla mielenkiintoista. Vai mitä?

#758 kirjoitettu 01.08.2024 17:42

Deep Purple =1

Purplen uutukainen on taas varsin pirtsakka kokoelma eläkeläisrokkia.
Uusi kitaristi Simon McBride on suorastaan hämmentävän luova kaveri ja hyvin pitkälle
kantaa tätä show:ta urkurilegenda Don Aireyn kanssa. 70-luvun kitara- ja Hammond-soundin ystäville tätä voikin suositella.

Pictures of You

#759 kirjoitettu 01.08.2024 21:58

Causa Sui - From The Source (2024)

Tanskalaiskvartetin lähes parikymmentävuotisen uran melkein yhtä mones levy, joka jatkaa tutulla, jotenkin helpon melodisella instrumentaalirocklinjallaan. Mm. psykedeeliseksi tuota kutsuvat, ja sehän on aivan ymmärrettävää. Miellyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa, en tiedä jääkö tämä yhtä hyvin mieleen kuin bändin neljän vuoden takainen "Szabodelico", joka oli erityisen hieno, ja jonka nimi muuten viittasi unkarilaiseen kitaristiin Gabor Szaboon, jonka kappaleesta Gypsy Queen eräs Santana teki hitin.
No, joka tapauksessa ainakin 8/10.

#760 kirjoitettu 10.08.2024 16:13

Blue Öyster Cult - The Columbia Albums Collection

Kuudentoista levyn boksi tuli viimein sahattua läpi pariin kolmeen kertaan tässä about viikon sisällä. Suurin osa albumeista oli itselleni ihan uusia.

Parhaat:

Secret Treaties (1974) 11/11
Spectres (1977) 10/11
Cultösaurus Erectus (1980) 10/11
Fire of Unknown Origin (1981) 10/11

Loput sellaisia 8-9:n lättyjä. Harvinaisen energisille livelevyille erityismaininta.

Joo. Nyt ehkä jotain ihan muuta...