Mikseri.net

#682 kirjoitettu 23.12.2023 21:14

cedarbear kirjoitti:
Fitz kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
...

Oren Ambarchi

...


Huomasitko muuten, että Oren esiintyy ens kesänä Odysseus Festivaaleilla Korjaamolla? Muutenkin ihan kiinnostava festivaali!

(En huomannut…) No joo! Vaikuttaa lupaavalta, sillä Ambarchihan on tämän rumpaloinnin lisäksi ja ehkä ensisijaisesti kuitenkin kitaristi!


Ehdottomasti. Grapes From The Estate on soinut tiuhaan tässä joulukuussa.

#683 kirjoitettu 25.12.2023 19:44

Kuuntelin ns. putkeen Terje Rypdalin kolme pitkäsoittoa Descendre, Chaser ja Blue, vuosilta 1980, -85 ja -87. Aikanaan nämä olivat kukin vuorollaan niitä maailman parhaita levyjä (silloisen? kitaramusiikin ystäville) ja ovat edelleenkin perin nautinnollista kuultavaa. Voisiko joulupäivän iltaa paremmin viettää? Kyllä varmaan, mutta mä en nyt keksinyt mitään kummempaa.

#684 kirjoitettu 26.12.2023 22:28

Ustad Zia Mohiuddin Dagar - Vrindavan 1982

Tuttavallisemmin vain Z. M. Dagar soittaa rudra veenaa, ja aivan oikein, Vrindavanissa vuonna 1982. Tuo soitin tunnetaan syvästä bassoresonanssistaan, ja se todella kuuluu, etenkin 80-minuuttisen kolmiosaisen ragan ensimmäisessä osassa. Majesteettista, hidasta ja perusteellista teeman kehittelyä.

#685 kirjoitettu 30.12.2023 20:06

Catatonic Suns - s/t (2023)

Varsin virkistävä uutuus, toki jo muutaman levyn värkännyt jenkkibändi (from Allentown, Pennsylvania). Bandcamp-sivunsa kertoo, että kyseessä on mm. grunge, psykedelia ja shoegaze, ja sitähän kaikkea tämä vähän on, eli sitä ns. normaalimpaa, no olisko vanhakantaista? rock- eli popmusiikkia. Välillä tällaistakin.

#686 kirjoitettu 31.12.2023 19:09 Muok:31.12.2023 19:09

The National - First Two Pages Of Frankenstein (2023)

Kovin moni päättyvänä vuonna julkaistu levy ei varmaankaan tule jäämään kestosoittoon, mutta tällä on ihan hyvät saumat. Tosin uusia levyjä ei nyt varmaan tullut kuunneltua edes satakuntaa(?)

Tämä kuulemma menee tyyliltään sinne lungimman puoleiseen "dad rock"-osastoon. Joku voisi kutsua tätä ehkä setämäiseksi?

9/11

Eucalyptus

#687 kirjoitettu 31.12.2023 20:25

veezay kirjoitti:
KNOWER - KNOWER FOREVER

aah. tossa youtube-playlistissä ei oo ku puolet levyn biiseistä mut kuitenkin. ostin omaksi. modernia jazzia jos tota nyt pitäs jotenkin kuvailla.


Ompas hyvää musaa. Ikinä ennen kuullutkaan. Sopivan outoa ja askeettista.

#688 kirjoitettu 08.01.2024 10:16 Muok:08.01.2024 10:17

Mikko Kuustonen - Musta jalokivi

Vaimon levyjä sisältämästä hyllystä tuon bongasin. Jännä että ollaan 19 vuotta oltu pian saman katon alla enkä silti ole koskaan tuota levyä meillä nähnyt enkä kuullut.

Huippukamaa alusta loppuun. Tekijämiesten tekemää musaa. Ysärillä osattiin myös tässä genressä.

#689 kirjoitettu 08.01.2024 12:09

Aihos - Sarvipää

Mikäli minä nyt mitään tästä ymmärrän, niin oikein pätevää bläkkistä tällä tuoreella julkaisulla.
Enhän mä normaalisti tällaista kuuntele, mutta kun vaimon kummipoika örisee, niin silloin pitää kuunnella.

#690 kirjoitettu 28.01.2024 22:06

Yo La Tengo - Fakebook (1990)

Levy ajalta, jolloin bändi vielä selvästi haki linjaansa. Toisaalta YLT:n skaala on nykyäänkin varsin laaja, tunnelmissa ja saundeissa mennään vieläkin laidasta toiseen. Tällä levyllä on lisäksi varsin monta coveria, ja pitkät meluisat teokset loistavat poissaolollaan. Bandcampin tuoreella uudelleenjulkaisulla on 16 biisiä ja kestoa runsas 40 minuuttia. Hauskaa kuunneltavaa, enimmäkseen siis kevyttä poppia.

Ps. Zuckerberg lanseerasi Facebookin v. 2004.

#691 kirjoitettu 02.02.2024 13:19

Bardo Pond - No Hashish, No Change Money, No Saki Saki

Originally released in a small self-released cassette edition in 1993, ja uudelleenjulkaistu Bandcampissa vuosi sitten. Bändin sen aikainen kokoonpano oli kaksi kitaristia, rumpali ja huilisti-laulaja. Olisko tämä oikein protometeliä tai -pörinää? Ehkä, minua ainakin jaksaa edelleen miellyttää tällainen alkukantainen ja karkea lähestymistapa.

#692 kirjoitettu 02.02.2024 22:48

The Smile - Wall Of Eyes

Viikko sitten ilmestyi tämä Radioheadin raunioille pykätyn Greenwood-Skinner-Yorke -trion kakkoslevy, ja ensikuulemalta en vakuuttunut enkä vaikuttunut. Eka levynsä oli sentään jotenkin innostava, mutta nyt ei napannut samalla tavalla. Levyn kahdeksasta kappaleesta kolme viimeistä on sentään aika hyviä, yksi jopa erinomainen, joten se seikka nostaa levyn tavanomaisen yläpuolelle.
Ai niin, ja ”toi laulaja” on kyllä omaa luokaansa, sanoi vaimokin tuolta sohvan nurkasta.

#693 kirjoitettu 04.02.2024 13:03

Mikko Kuustonen - Abrakadabra

Sattumalta löysin kirpparilta jatko-osan vaimon levyhyllystä bongaamalleni Mustalle jalokivelle. Vähintäänkin yhtä tiukkaa soitantaa ja huippubiisejä.

#694 kirjoitettu 04.02.2024 20:09

Keikkakokemusta tukemaan kuuntelin Sir Elwoodin hiljaisten värien katalogin läpi. Ei ole koskaan ollut suosikkeja, mutta tasaisen hyviä levyjä, selkeä oma lokerikkonsa tyylin suhteen ja hienoja biisejä siellä täällä. Pitää myös mainostaa, että Jose Riikonen kirjoittama tuore kirja bändistä taitaa olla top-5 bändikirjoja mitä olen lukenut

#695 kirjoitettu 09.02.2024 12:27

Idaho - The Forbidden EP

Onko tämä nyt sitten mikään kokonainen levy, viisi kappaletta ja parikymmentä minuuttia? Kuukauden päivät sitten uudelleenjulkaistu, vuonna 1997 ensimmäisen kerran. Aah, legendaarinen Idaho, yksi tuon aikakauden fiksaatioistani! Tuossa vaiheessa bändi oli Jeff Martin ja Dan Seta, molemmat soittivat 4-kielisiä kitaroita, ja Jeff lauloi ja hoiti kaiken muun (mikä ei kovin paljon ollut…). Tiesin kyllä että tämän voi mieltää slo-coreksi, mutta että vielä dream poppia (sez Bandcamp)? Joka tapauksessa hienoa musiikkia.

#696 kirjoitettu 10.02.2024 19:36

Satyricon - Nemesis Divina

#697 kirjoitettu 14.02.2024 23:58

Tommi Läntinen - Punainen graniitti

Tämän kuuntelin Spotifystä, mutta sattumalta tänään kyseinen levy oli ilmestynyt fyysisenä ostettavaksi paikalliselle kirpparille.

Tommi Läntinen heitti viime kesänä tiukan keikan Kuusamon Olutfestareilla ja olen kuullut että Punainen graniitti olisi hänen läpimurtolevynsä, osaamista ysäriltä. Odotukset olivat siis korkealla.

Mutta täyttä paskaahan tämä on iskelmällistä Rööperin kuuta lukuunottamatta. Hyvin kaukana ollaan esim. toisen saman aikakauden pitkätukkalaulaja-lauluntekijän Mikko Kuustosen meiningistä. Sanoitukset aiheuttavat myötähäpeää, eikä laulumelodiat -tulkintoineen ole sieltä parhaasta päästä. Harmi.

#698 kirjoitettu 16.02.2024 17:48

Taas keikkaa varten, olen perehtynyt Miljoonasateen tuotantoon - ja yllätyin positiivisesti. Sen verran pitää rajata, että etenkin kaksi ensimmäistä levyä uppoaa hyvin. Sanoisinpa että nuo 88 ja 89 ilmestyneet Pesuhuoneesta keittiöön ja Laukauksia viulukotelossa edustivat jonkinlaista uuden aallon soundia ja tyyliä, mihin olen aika vähän törmännyt aikalaisilla. Monet suomirokin klassikkot on aika tuhnuisesti tuotettu (okei, ajan soundi-ihanne ja 10 vuoden aikaero), mutta nuo soi mielenkiintoisesti. Heikki Salo oli heti valmis sanoittaja (tosi n olisi ollut ikääkin jo yli parinkympin). Tiedän että heillä on hienoja biisejä paljonkin, mutta näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.

#699 kirjoitettu 17.02.2024 11:03

YLE Areenan videotarjonnasta livekonsertti "Vesterinen yhtyeineen". Hyvin soiva iso bändi ja hyvät laulajat. Ei mielimusiikkiani, mutta arvostan osaavaa tekemistä. Paikalla ollut yleisö eli biiseissä mukana ja sehän on kai live-keikoilla tavoitteena ja pääasiana.

#700 kirjoitettu 19.02.2024 08:38

Begemot kirjoitti:
näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.


Hihittelin kun luin, että varhainen uusi aalto vetoaa. Olen saanut vähän sellaisen kuvan taiteestasikin

/ot
Teppo Mäkynen & Timo Lassy. Oli ennakkoluuloja mut toimiva levyhän tämä.

#701 kirjoitettu 20.02.2024 07:19

Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015. https://areena.yle.fi/...

Kiiskinen esittää suomentamiaan, jazz-trumpetisti Chet Bakerin ohjelmistoon kuuluneita kappaleita joista vanhimmat ovat 1930-luvulta. Viisimiehisessä bändissä musisoivat mm. trumpetisti Verneri Pohjola ja pianisti Seppo Kantonen. Vähäeleistä ja tyylikästä musisointia. Sen verran vaikeasta taiteenlajista on kysymys, että kappaleet tuskin jäävät päähän kertakuuntelulla koska pelkästään melodioita on vaikeaa tavoittaa saati laulaa.

Kuin sattuman oikusta olen soittanut settiin kuuluvaa "There'll never be another You"-biisiä bändissäkin omana sovituksena; lienee turhaa edes mainita että kyse oli merkittävästi Kiiskisen bändin sovitusta yksinkertaisemmasta tanssibändin swing-versiosta.

#702 kirjoitettu 20.02.2024 19:06

AnttiJ kirjoitti:
Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015.


Taitaa olla sama Kiiskinen joka teki 1990-luvun puolivälissä niitä hienoimpia suomenkielisiä rock-levyjä, mm. Suuri mies. Monitaitoinen ja -tahoinen kaveri!

Noh, minä kuuntelin tämän :
J Mascis - What Do We Do Now

Runsas pari viikkoa sitten ilmestyneeltä levyltä olen kuullut aiemmin muutaman kappaleen, mutta nyt kuuntelin levyn kokonaan. Omalla tavallaan tämä on täydellistä poppia. Mascisin kitarat soivat akustisvoittoisessa ympäristössäkin tutun dinosaurisesti, ja ah niin kauniisti. Siis todella komeasti.
9/10.

#703 kirjoitettu 21.02.2024 07:31

cedarbear kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Yle Areena live-konsertti "M1 studiossa Timo Kiiskinen" v. 2015.


Taitaa olla sama Kiiskinen joka teki 1990-luvun puolivälissä niitä hienoimpia suomenkielisiä rock-levyjä, mm. Suuri mies. Monitaitoinen ja -tahoinen kaveri!



Sama mies joka on tehnyt biisejä ja sanoituksia myös muille artisteille ja toiminut muistaakseni myös taustalaulajanakin. Todellinen musiikin monitoimityökalu. Omia älppäreitä on tehtynä kymmenkunta.

Kiiskinen on kertonut, että hän soitteli rokkibändissä kitaraa keikoillakin ja päätyi menemään soitonopettajalle kitaratunneille. Hyvin nopeasti Kiiskinen ja opettaja totesivat kuulemma, ettei Timo ymmärrä kitaransoitosta mitään, joten mies päätti siirtyä pääosin laulajaksi. Ehkä tilanne ei ollut sentään ihan noin dramaattinen koska ei Kiiskinen ole kitaraa kuitenkaan kokonaan jättänyt vaan hyödyntää sitä mm. demojensa tekemisessä. Kiiskisen muille tekemiä, levytettyjä kappaleita on kymmeniä joista suurimpia hittejä ovat Sami Saaren esittämä "Ainutkertainen" ja Samuli Edelmanin "Sininen sointu".

#704 kirjoitettu 21.02.2024 17:06

Kai tämä kokonaisesta levystä käy: kuuntelen tällaista australialaisen Ramble Records -levy-yhtiön soittolistaa (osoitteessa hearthis.at) ”Amerivan Primitive Guitar & Avant-Folk #1”, kestoa n. 100 minuuttia. Ramble Records ’is specializing in under-represented outsider music’, joten sitä saa mitä tilaa, tämmöstä helskyttelyä, ihan helposti lähestyttävää, mutta aika kevyttä.

#705 kirjoitettu 23.02.2024 10:19

Snacke kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
näissä kahdessa ekassa on sellaista soundia ja jonkinlaista nuoruuden intoa joka vetoaa.


Hihittelin kun luin, että varhainen uusi aalto vetoaa. Olen saanut vähän sellaisen kuvan taiteestasikin

/ot
Teppo Mäkynen & Timo Lassy. Oli ennakkoluuloja mut toimiva levyhän tämä.


Heh, pitää vissiin lopettaa Ratsian käyttämistä voksujen miksausreferenssinä

Atomic Swing: A Car Crash in the Blue. Tälläinen levy tuli otettua haltuun. Hieman ihmettelin, että miten tälläinen ysäri-indie, joka 2020-luvulla kuulostaa hyvällä tavalla retron retron retlolta, on voinut mennä ohi korvien, kun tuo aikakausi on lanattu tuosta genrestä aika hyvin, mutta johtunee siitä, että oli ruotsalainen bändi eli onko jäänyt sitten brittiverrokkien jalkoihin.

Mutta levy oli varsin hyvä. Hyviä biisejä, joissa rollarihenkistä loppujamittelua usein.

#706 kirjoitettu 23.02.2024 19:20

Bardo Pond - Volume 9

Tänään ilmestyi BP:n "archive recordings" -sarjan uusin, kokoelma 2000-luvun alkupuolella äänitettyjä biisejä. Onhan näissä vanhaa taikaa jäljellä, vähän surullista vain, että vähän siltä alkaa vaikuttaa, että tuskin tältä bändiltä enää koskaan mitään uutta ilmestyy. Levyn päättävä War is Over part 2 on kyllä helvetillisen hienoa metelikaaosta, vaan eipä ole sotakaan ohi.

#707 kirjoitettu 23.02.2024 20:02 Muok:23.02.2024 23:19

Hibushibire - Magical Metamorphosis Third Eye (2023)

No tuleepa sieltä nyt meteliä kerrakseen: Japanissa tehdään vielä tällaista aivan vallatonta päättömän raskasta psykedeelistä rockia. Tuottajana ja vähän kai kitaristinakin on Makoto Kawabata (eli Kawabata Makoto japanilaisittain) Acid Mothers Templestä, joten ei ihme. Tavallaan huvittavaa, mutta osin kivaa kuunneltavaa.
(Kuka muistaa minä vuonna Acid Mothers Temple soitti Tampereen Tulliklubilla? Saattoi olla sama vuosi kun myös Keiji Haino kävi siellä! Oi niitä aikoja...)

cedarbear muokkasi viestiä 23:17 23.02.2024
Tietotoimisto kertoo: SE vuosi oli 2002, mutta kyllähän AMT kävi Suomessa myös 2004, ja monesti sen jälkeenkin…

#708 kirjoitettu 29.02.2024 14:49

YLE Areena "Valmiina pyörii: The Spencer Davis Group". Puolituntinen livekonsertti 60-luvulta Helsingissä vuodelta 1967. https://areena.yle.fi/...

Tiukka bändi, joka esitti tietysti suuret hittinsä "I'm a man" ja "Gimme some lovin". Vaikka bändi oli komppikitaristi Davisin, oli päivänselvää että solisti/soolokitaristi/urkuri Stevie Winwood (14 v. aloittaessaan bändissä!) oli bändin stara. Kannattaa kiinnittää huomiota rumpali Pete Yorkin ja basisti Muff Winwoodin soittotyyleihin, joita ei poppi- ja rock-bändeissä juurikaan enää nähdä. Mukava nostalgiapläjäys iltapäivän ratoksi.

#709 kirjoitettu 03.03.2024 19:54

Slift - Ummon (2020)

Nyt vasta olen paremmin tutustumassa tähän yhtyeeseen, mutta veikkaan että se kannattaa. Vanhemmasta päästä tuotantoa aloittelen, eiköhän tämä tästä. Suosittelen lämpimästi.

#710 kirjoitettu 03.03.2024 21:15

Deep Purple - Burn

Taas kerran piti panna soimaan tämä, ja taas tajuta kuinka ihmeellistä aikaa tuo oli, kun pystyttiin tällaisia taideteoksia tekemään. Ei yhtään huonoa biisiä, soitto ja laulu täydellistä tykitystä! Tässä on bluesia mukana sopivin elementein, joka miellyttää, tämä siksi itselleni Purple-albumeista ehkä mieluisin. Mutta niin paljon muutakin hienoa, kun bluesiin ei jäädä makaamaan, vaan se on kuin tehokeino ja tunteen välittäjä muiden hienouksien joukossa. Ja nuo riffit! Hard Rockia hyvillä riffeillä! Ei sitä juuri nykyisin kuule, ovat korvanneet riffit vitos-valli-jyrällä, johon sitten lauletaan päälle kovaa ja korkealta. Paskaltahan sellainen kuulostaa, mutta näkyy sekin monille kelpaavan. Joten mikä ettei, jos joku tykkää paskasta, se on ok, itse en niin välitä, kun on parempaakin tarjolla.

#711 kirjoitettu 04.03.2024 01:04 Muok:04.03.2024 01:09

cedarbear kirjoitti:
Slift - Ummon (2020)

Nyt vasta olen paremmin tutustumassa tähän yhtyeeseen, mutta veikkaan että se kannattaa. Vanhemmasta päästä tuotantoa aloittelen, eiköhän tämä tästä. Suosittelen lämpimästi.

Kävin kuunteleen pätkän. Olen lumisen metsän keskellä pelkän puhelimen varassa. Eli ei mitkään hyvät kamat kuunteluun. Kuuntelin kuitenkin tuon Deep Purplenkin vain näin ja hyvä on hyvä paskoilla laitteillakin.

Noh, ensin tuli mieleeni tästä Slift-musasta ajatukset: "köyhän miehen Hendrix", sitten että aika lailla delayta, kaikua, eli "köyhän miehen U2", ja onhan tässä psykedeliaa hakevaa kuviota. Mutta pitää kuunnella hieman paremmilla kamoilla. Purple toimii kaikilla kamoilla, kun se on tuttu. Kaikki ei välttämättä, kun ei ole etukäteistä näkemystä. Muuten en siis musasta sen kummemmin tajua mitenkään tietoihmisenä, vain tunneihmisenä.

Siis kuuntelin vain muutaman minuutin. Joten ei tämä nyt mikään vakavastiotettava arvio ole tietenkään.

#712 kirjoitettu 05.03.2024 11:49

Slift - Ilion (2024)

Sub Popille on trio siirtynyt, eli kertoo jotain laadusta(?) tai odotuksista. Tää ei iskenyt edellisen levyn lailla, tässä on liikaa huutolaulua vai mitä helvettiä se on. Biisit on moniosaisia ja pitkiä, eli kovasti progen sävyjä. Miljoona muutakin genreä on mainittu. Tuubilivet on kuitenkin varsin innostavia, eli elävänä bändi on ehkä kuitenkin kiinnostava. Rentoa kitaranrevittelyä on levyllä vähän jos lainkaan. Yksinkertaiseen musiikkimakuuni tässä on kai vähän liikaa aineksia.

#713 kirjoitettu 05.03.2024 12:05

Lucifer V (2024)

Tämä uutukainen on soinut lujalla melkeinpä päivittäin koko helmikuun. Onneksi on bändin kliseisestä nimestä huolimatta ns. koko perheen musiikkia. 70-lukulaisittain äänitettyä melodista hard rockia. Ja laulaja Johanna on i-i-i-ihana.

At the Mortuary

#714 kirjoitettu 05.03.2024 17:24 Muok:05.03.2024 17:24

Kardemimmit: Sisko muistatko?

Maija Pokela, Jutta Rahmel, Anna Wegelius ja Leeni Wegelius soittavat kanteleita ja laulavat. Ovat soittaneet yhdessä jo vuosikausia... Kansanmusiikkipohjaista musiikkia.

Gartza1962 muokkasi viestiä 17:24 05.03.2024

#715 kirjoitettu 06.03.2024 19:23

Springtime - Springtime (2021)

Ajattelin (kun kevät on jo ehkä tuloillaan) palata tähän kolmen vuoden takaiseen klassikkoon. Todella kattava ja tyhjentävä Wikipedia-artikkeli muuten löytyy tästä levystä (niille jotka eivät ’pysty’ tällaista kuuntelemaan). Niin, edelleenkin tämä on niitä harvoja kestäviä taideteoksia viime vuosilta, aussitrion toistaiseksi ainut tekele. Täysin poikkeuksellinen, monipuolinen kokonaisuus ja improvisaation voimaan luottava. Jostain syystä Gareth Liddiardin kitarointi ja vokalisointi antaa aiheen käyttää adjektiivia sporadinen, vaikka en tiedä osuuko se kohdalleen. Taitaa olla klisee tämäkin: levy on haastava mutta palkitseva.

#716 kirjoitettu 07.03.2024 23:00

Wilco Schmilco. Kävin tämän levyn kiertuetta katsomassa, ja on hyvä. Kivaa folkrockia juu, mutta parasta on silti laadukkaat Captain Beefheart - fiilistelyt. Seuraavaksi Spotlight Kid.

#717 kirjoitettu 08.03.2024 22:45 Muok:08.03.2024 22:46

Dylan Highway 61. Onpas aikaa edellisestä kuuntelukerrasta, joka oli kirjastossa 90-luvulla. On kappaleita tullut sen jälkeen irtotavarana toki kuunneltua, mut ei tällai putkeen. Ollu vissii muuta tekemistä. Ihan toimiva levy.

Tosi kaoottinen ambienssi välillä, vähän niinku pienellä lapiolla särölle menevää treenikellaria.

Snacke muokkasi viestiä 22:45 08.03.2024

#718 kirjoitettu 09.03.2024 22:56

Paramore - After Laughter. Todella kova A-puoli, niinku singleinä ja kokonaisuutena. B kova myös, mut enemmän teksteinä. Synkkä tunnelma jonkinlaisesta pirtsakkuudesta huolimatta on todella hienosti kokonaisuutta kasassa pitävä voima tälläkin levyllä.

#719 kirjoitettu 13.03.2024 00:00

Arppa - Valeria

Olen aina, eli muutaman vuoden, halunnut tykätä Arpan musiikista. Jotenkin vaan niin sympaattisen ja maanläheisen oloinen tyyppi. Joskus ehkä vuosi siten kuuntelin muistaaksen Kinovalon alla - levyn muutamia biisejä, mutta silloin homma ei oikein uponnut.
Mutta tämä uusin levykokonaisuus on silkkaa neroutta. Rentoa tarinankerrontaa. Artisti tietää omat rajansa ja on saanut taustabändiinsä itseään parempia muusikoita soittamaan. Antaa myös inspiraatiota omaan tekemiseeni. Tämmöseen pitää pyrkiä.

#720 kirjoitettu 14.03.2024 14:52 Muok:14.03.2024 21:31

Fitz muokkasi viestiä, koska se oli forumin sääntöjen vastainen 21:30 14.03.2024