Mikseri.net

#602 kirjoitettu 07.08.2023 13:39

Aya Metwalli & Calamita - Al Saher (2023)

Egyptiläinen laulaja lyöttäytyi yhteen libanonilaisen rocktrion kanssa. Tässä tulos, ainakin mielenkiintoista jos ei muuta. Itse asiassa ihan mukavaa kuunneltavaa, todella rajuja instrumentaaliosuuksia ja sitten perinteisempää laulantaa, varsin kokeellista kaikkinensa. Kestoakin alle 40 minsaa, joten pöllömmänkin (?) sopii yrittää. Kuuntelua. Etsivä löytää.

#603 kirjoitettu 12.08.2023 23:58

chet bakerin chet baker chet, on todella upee albumi!

#604 kirjoitettu 13.08.2023 02:32

Iggy Pop - Post Pop Depression (2016)

Tähän Josh Hommen näköisekseen tuottamaan, avarasoundiseen ja symppikseen levyyn tulee nykyään palattua yhtä usein kuin Queens Of The Stone Agen parhaimpiin levykäisiin, eli erittäin usein.

Ja varmaankin paras Iggy-levy kahden ensimmäisen soolokiekon ohella?

10/11

Aistiainen: Paraguay

#605 kirjoitettu 13.08.2023 05:48

Blur - The Magic Whip

On hyvä levy. Varsinkin edelliseen levyyn "Think Tank" verrattuna. Välissä oli 12 vuoden tauko joten comeback levyksi oikein hyvä. Ei turhaa täytettä.

On se Blur kova bändi ja kovia biisejä vaikka muille jakaa.

#606 kirjoitettu 15.08.2023 12:47

The Who: WHO (2019)

Poimin tämän kylkiäisenä muutamalla eurolla huutonetistä. Hyvin vahvoja setämäisiä viboja. Ehkä jopa pientä vaarimaisuutta oli ajoittain havaittavissa tukevista soundeista huolimatta...tai just niiden vuoksi?

Tämä albumi on vahvasti leimaantunut bändin parhaaksi sitten Quadrophenian (1973) (mikä ei sinällään hirveän kova saavutus olisi). Paha sanoa, mutta kolmen kuuntelukerran jälkeen en muista levyn biiseistä oikeastaan yhtään mitään.

#607 kirjoitettu 15.08.2023 14:08

Alan Sparhawk - Solo Guitar (2006)

Piiitkästä aikaa kuuntelin tämän Sparhawkin (toistaiseksi?) ainoan soololevyn, ja edelleenkin sekalaisin tuntein. Olihan se aikoinaan yllätys, että Lown, Black Eyed Snakesin ja Retribution Gospel Choirin ohessa tulee tällaista kamaa. Nyt kuunneltuna voisi päätellä että tämä oli aikaansa edellä: nykyään kai tehdään enemmän tällaista "ääntä jossa melodia ei ole ihan keskiössä", kauniisti sanottuna. Livenä tätä voisi ehkä seurata, haltioituneenakin?
No, MistyFestiä odotellessa.

#608 kirjoitettu 16.08.2023 18:19

Tom Verlaine - Around (2006)
Enpä ollut aikoihin tätäkään kuullut. Kuusitoista pientä ja näppärää, melko sovinnaisen kuuloista kitaravetoista instrumentaalia. Tämäkin todistaa, että Verlaine oli enemmän lauluntekijä kuin revittelijä-kitaristi. Mukavaa kuunneltavaa, mutta sittenpä muistin, että tämä levyhän oli follow-up 14 vuotta aikaisemmin ilmestyneelle levylle Warm & Cool (1992), jonka kuuntelun sainkin juuri loppuun. Tämä olikin osittain aika kokeellinen, rajuja irrotteluja chillailujen välissä, eli varsin myönteinen yllätys.

#609 kirjoitettu 16.08.2023 20:45

aurinkoP kirjoitti:

Kiitos vahvistamisesta entisestään, että sinä ja minä emme kerta kaikkiaan ymmärrä mitään vitun musiikkia samalla tavalla.




No tiedetäänpä ainakin hivenen paremmin mihin kannattaa tutustua ja mitä vältellä kun seuraa tätä ketjua. Doobie Brothersin diabetesrockin olen tosin laittanut tukevasti jäteosastoon jo vuosikymmeniä sitten, eli tämä tieto ei nyt tällä kertaa sitten hyödyttänyt yhtään mitään.

Ja juuri sopivasti kuuntelin tuoreen PJ Harvey albumin 'I Inside The Old Year Dying' ties kuinka monennennnenen kerran. En laita maistiaisia kun ei tällaisen omituisen artsy-fartsy-pläjäyksen päälle täällä kuitenkaan kukaan ymmärrä, paitsi ehkä cedarbear,
joka varmaan on tämän jo läpi kuunnellut.

10/11 heittämällä. Saattaa nousta yhteentoista lähikuukausina.

#610 kirjoitettu 16.08.2023 22:47

art074 kirjoitti:
aurinkoP kirjoitti:

Kiitos vahvistamisesta entisestään, että sinä ja minä emme kerta kaikkiaan ymmärrä mitään vitun musiikkia samalla tavalla.



ei tällaisen omituisen artsy-fartsy-pläjäyksen päälle täällä kuitenkaan kukaan ymmärrä, paitsi ehkä cedarbear,
joka varmaan on tämän jo läpi kuunnellut.

Kyllä on joo, muutaman kerran.

#611 kirjoitettu 17.08.2023 15:55

Kovin paljon ihan uutta kiinnostavaa en löydä, joten turvaudun vanhoihin:

Haunted House - In Flames (1999)

Periaatteessa Loren Mazzacane Connorsin projekti, mukana toinen kitaristi, persialaisen daf-kehärummun soittaja ja vaimo laulelemassa siellä täällä. Aivan tajuttoman hienoa, kylläkin suurta kärsivällisyyttä vaativaa ja samalla jotenkin superyksinkertaista soitantaa. Jos pystyy kuuntelemaan levyn kolmesta kappaleesta ensimmäisen 23-minuuttisen Been So Long, ehkä sitten menee toinenkin 23-minuuttinen Blue Ghost Blues.
Niin, tämä on silkkaa bluesia, ja pisteytyksestä viis, mutta tämä on 5/5.

Kokoonpanon toinen levy oli muuten nimeltään Blue Ghost Blues (2011), ja sillä tuo nimikappale supistui 12-minuuttiseksi. (Seuraavaksi taidan palauttaa sen mieleen.)

#612 kirjoitettu 17.08.2023 22:42

Limbonic Art - Moon In The Scorpio

#613 kirjoitettu 20.08.2023 02:12

Neil Young - Chrome Dreams (1977/2023)

Olisko tämä nyt seitsemäs Young-julkaisu vuoden sisään?? Tarinan mukaan Wanha Tuuliviiri hyllytti tämän "Lost Albumin" viime metreillä vuonna -77. kun joku random kollega naureskeli että onpas melkoinen sekasoppa ihan erilaisia biisejä.. No niin onkin, mutta sanoisin että on myös paras Neil Young-albumi ikinä.

Mitään uuttahan tässä ei sinällään ole. Bootlegina levy on ollut liikenteessä jo vuosikymmenten ajan, ja useimmat biisit löytyvät myös myöhemmiltä levyiltä.

11/11

Like A Hurricane
Powderfinger
Look Out For My Love

#614 kirjoitettu 23.08.2023 13:47

Kingston Wallin ekan. Oli edelleen riemastuttavaa sekoilua. Joskus siitä kierteli huhu että Kuoppis olis ollu 19 kun se äänitettiin ja se soitteli ne legendaariset Firen fillit ja muut, tämähän ei siis ole totta mutta ei se niitä yhtään huononna. Ja kaikkihan ne oli suht. nuoria sillon, ykköslevyn julkaisuvuonna Walli täytti 23, Jylli käsittääkseni 22 ja Kuoppis 21 mut kaikki kolme oli jo marinoituneita soittajavelhoja.

Haava on sanonut että lemppari Kingston Wall -levy on se joka on sillä hetkellä soimassa, ja kyllä se mullakin menee niin.

#615 kirjoitettu 23.08.2023 15:18

Bob Dylan - Oh Mercy
Ainoa Dylanin levy, joka koskaan on päätynyt omaan levyhyllyyn ja sekin lähinnä Daniel Lanoisin tuotannon takia, koska aikanaan moni kyseisen hepun tuottama levy kolahteli. Eräässä FB-ryhmässä oli keskustelua tästä levystä ja siitä innostuin pitkästä aikaa kuuntelemaan ja pakko on todeta, että edelleen kuulostaa hyvältä. Lanois on sen luokan velho, että hänen tuottamana edes Dylanin huuliharppu ei riivi korvia. Soundimaailma siis kunnossa ja kestänyt aikaa. Biisitkään eivät ole hassumpia, seassa muutama helmikin. Hyvä levy, ellei jopa erinomainen.

#616 kirjoitettu 23.08.2023 21:50

Pink Floyd - Wish You Were Here

Ihan jees levy. Turhaan tämä on jätesäkkiin pakattu.

#617 kirjoitettu 24.08.2023 19:28

Alla dessa minnen - Det bästa av Mikael Wiehe (3 CD)

Kuuntelin vain triplan kaksi ekaa levyä, sillä kolmas oli joitain turhia covereita. Onhan nuo hienoja, nuo muutamat klassikot. Niin kaunista ruotsin eli Skånen kieltä, sykähdyttäviä tekstejä, mukana myös muutama pakahduttava. Vai mitä kertovat biisit Titanic, Flickan och kråkan, Lindansaren, En sång till modet ja erityisesti Sevilla? Basin Street blues, sitä en ollut aiemmin kuullut: tosi kaunis sekin. Vad snackar jag om? Vem vågar lyssna?

#618 kirjoitettu 29.08.2023 12:20 Muok:29.08.2023 14:08

Cavalera Conspiracyn Psychosis. En ollu aiemmin kuullu. Tiukkaa kohkaamista, tykkäsin.

#619 kirjoitettu 29.08.2023 13:27

Eikös jossain tämän albumin kappaleessa esiinny henkilöhahmo nimeltä Sun Pie?


ei esiinny. Dylanin Chronicles-omaelämänkerrassa on tuon niminen henkilöhahmo.
.......

Savolainen postietana eksyi tänne meidän hiekkatielle ja laatikossa oli uusi Alice Cooper-albumi "Road". Alicen albumijulkaisut menee mulla yleensä tämän kaavan mukaan.

1- voi ei, Alicelta tulee uusi levy. Pakko ostaa kun on kaikki muutkin hyllyssä.
2- levy osoittautuu varsin positiiviseksi yllatukseksi
3- mutta muutaman läpisoiton jälkeen jää hyllyyn pölyttymään

Nyt siis naatiskellaan kakkosvaiheesta sen aika mitä pystytään.

Hyvin rouhevaa perus hard rokkia. Sinänsä harvinainen Alice-levy että pitkään ukon kanssa tahkonnut tiukka livebändi on otettu mukaan myös biisien tekoon ja studioon.

Blu-ray bonuksella on viime kesänä livenä striimattu Hellfest-keikka. 74-vuotiaan ukon lavakuntoa täytyy kyllä ihailla ja ihmetellä, vaikka show on ihan samanlainen kuin mitä livenä nähty vuosikymmenten ajan.

#620 kirjoitettu 31.08.2023 13:58

Slum Village - Fan-Tas-Tic, Vol. 2 (2009)

J Dillan tuottama platta. Tämä on siis hiphoppia. Sopii kyllä myös jazzin ja funkin ystäville. Ei liiemmin mitään piereskelyläppää tai gangsta matskua.

Oli tarkoitus tutustua Dillan saundiin lisää. Slum Village toki on vanhastaan tuttu. Mut J Dillaa halusin lisää. Tämä levyhän sitä tosiaan tarjoaa.

Jos et tiedä yhtään, kuka oli (R.I.P.) J Dilla, niin...ehkä sun pitäis kuunnella tää levy, vai?

#621 kirjoitettu 31.08.2023 15:36

Dinosaur Jr - Puke & Cry (4CD)

Kirjaston valikoimista boxi bändin 90-luvun tuotannosta, ja minulle nämä ovat mieluisimmat ja ne lähes klassiset levyt. Lisäksi joka levyllä on B-sides, Singles ja Bonus Stuff -lisät, joten musiikkia on 4t 47min ja 71 kappaletta. Riittävästi, sanoisin, ja juuri sain urakan valmiiksi. Kaikki kappaleet oikeastaan läpikotaisin tuttuja, siitä huolimatta tai siksi juuri niin innostavaa kuunneltavaa.
”Green Mind” on noista vanhin ja siinä on vielä eniten jäljellä alkuaikojen päätöntä kaahausta, josta esimerkkinä How’d You Pin That One on Me, mutta mukana on myös lähes progemainen Thumb huiluineen ja hienosti kehittyvine kitarasooloineen.
”Where You Been” - aah, sillä on niin monta hienoa biisiä, esimerkkinä vaikka What Else Is New, On The Way, ja omituinen falsettiballadi Not The Same.
Kolmoslevy ”Without A Sound” on ehkä näistä paras. Aloitusbiisissä Feel The Pain on kuolematon laini ’I feel the pain of everyone, and then I feel nothing’ ja Even You on …ylittämätön. Biisistä Get Out Of This on kolme eri versiota, eli kitaranvingutusta todella riittää. Siitähän tässä kaikessa on kyse, ja toinen pääpointti on J Mascisin nariseva ja valittava vokalisointi. Over Your Shoulder on levyn hallittu lopetus.
”Hand It Over”, neloslevy, jäi aikoinaan vähemmälle kuuntelulle, mutta tässä jos missä ovat soundit kohdallaan. 8-minuuttisessa biisissä Alone on valitus huipussaan ja definitiiviset kitarat. Kappaleessa Loaded on komea orkestraatio, ja Bonus Stuff -osastolta löytyy thereminiä, herkkiä balladeja ja Richard Thompson -cover I Misunderstood.

Olihan siinä savottaa; tehkää perässä.
Ehkä seuraavaksi kuitenkin slowcorea, shoegazea, dronea tai jazzia…

#622 kirjoitettu 04.09.2023 19:50

yellow6 - Civil Twilight

Tänään ilmestyi, ja täytyihän se heti bandcampista kuunnella. Jon Attwood on julkaissut kai satamäärin levyjä, ja ihan virallisiakin älpyköitä on (discogsissa) 66. Ambienttia, post-rockia ilman rockia tai jotain ihan muuta, äärettömän yksinkertaista, repetitiivistä (huh?) ja kaikin puolin minimaalista kitaramusiikkia. 65 minuuttia äänimattoa, joka soi tuolla taustalla ja josta ei jää mitään mieleen, mutta kuitenkin jotenkin äärimmäisen mukavaa kuunneltavaa. Kai se on rauhoittavaa, vaikka en tiennyt sellaista tarvitsevani.

#623 kirjoitettu 05.09.2023 04:57

Arvostelurieskoina on tässä ollut kuuntelussa pari täysin eri tyylistä albumia, mut kumpikin paljastui sit omassa lajissaan aivan huikeaksi:

Blut Aus Nord: Disharmonium - Nahab
Silent Skies: Dormant

Toi ensinmainittu on psykedeelistä bläkkistä ranskasta, ja levy on... miten sen nyt sanois... melkoista laittoa! Bändi oli kyl entuudestaan jonkin verran tuttu, mut silti toi lätty yllätti, mut positiivisesti. Ei sovi ehkä kauniin kesäpäivän taustamusaksi rannalle, mut intensiivisydessäänkin aika pirun hieno pläjäys! Toi toinen on sit aivan toista ääripäätä: tunnelmallista himmailua duolta Tom Englund (Evergrey) ja Vikram Shankar (Lux Terminus). Paikoin kuulostaa aika samanhenkiseltä taidepopilta kuin edesmenneen Ruyichi Sakamoton ja David Sylvianin kollaboraatiot tuolta vuosien takaa - esimerkiksi sellaiset biisit kuin "World Citizen (I Won't Be Disappointed)" tai "Forbidden Colours", jotka kumpikin taitavat olla leffamusaa. Eikös toi eka oo Babelin soundtrackilta ja jälkimmäinen oli siinä kasarileffassa Merry Christmas Mr. Lawrence, jossa Sakamoto itsekin näytteli David Bowien kanssa.

Myös Skindredin ja Sevendustin uudet levyt olivat aika jees.

#624 kirjoitettu 05.09.2023 20:02

Bob Mould - Black Sheets Of Rain (1990)

Tuoreessa Brooklyn Vegan -nettilehdessä J Mascis listasi 10 suosikkikitaristiaan, kärjessä tietenkin Vipersin Greg Sage ja kymmenentenä sentään Rory Gallagher. Välissä tavanomaiset, ja myös Bob Mould, ja koska tämä levy sai erikoismaininnan, se täytyi kuunnella. Onhan tätä aikoinaan paljonkin pyöritetty, sen verran tuttuja olivat kaikki biisit. Alun epäröinnin jälkeen alkoi avautua - hei, tämähän on helvetin hyvä. Hüsker Dün jälkeen ja ennen Sugar-yhtyeen perustamista, olisko Mouldin toinen soololevy? Todella tarttuvia kappaleita useampikin, Mouldin äänestä ja äänenkäytöstä vain en ole koskaan kovasti pitänyt. Levyn päättää kerrassaan hieno veto Richard Thompsonin biisistä Turning Of The Tide.
9/10

#625 kirjoitettu 05.09.2023 22:27

MANAS with N R Safi - Alone We Are Alone As Far Down As The Sediment

Afganistanilaistaustainen kitaristi ja duo (Tashi Dorji, gtr & Thom Nguyen, dr), amerikkalaisia kaikki tyynni, ja oikein pirteä levyuutuus, avantgardea, noisea ja mitävielä. 27 minuutin teos, jonka kuunteli mielellään. Voisin kuunnella toistekin.

#626 kirjoitettu 06.09.2023 11:18

Giant Robotin Crushing You With Style. En muista milloin olisin aikaisemmin kuunnellu tsaiant robottia ja olihan siinä sellanen hieno 90-luvun lopun soundi mutta ei pelkästään nostalgiahöyryjä vaan tykkäsin myös musasta aika paljonkin. Heti kun aloin tätä kirjottaa ni alko soida päässä Small, Medium, Large, Extra Large. Kova meno. Kävin Kuudennella Linjalla kattomassa pari vuotta sitten sen comeback-keikan ja olihan se nyt hyvä.

#627 kirjoitettu 08.09.2023 15:19

Bushman’s Revenge - All the Better for Seeing You

No niin, tänään se ilmestyi, yhtyeen 11. levy. Onko se pettymys, en tiedä, ei varmaankaan, mutta…
Liioittelematta levyllä on äärettömän kauniita ja herkkiä, suorastaan lyyrisiä hetkiä, mutta se toinen puoli (=~all-out fucking noise) - joka on triosta tehnyt sen astetta-paremman-kuin yksikään-toinen-bändin - on jäänyt tällä kertaa vähemmälle. Pääpaino on siis enemmän kevyen jazzin kuin raskaan rockin puolella. Kuvittelenko vain että levyn tunnelma on jotenkin haikea, sillä levynjulkistamiskeikalla olin ymmärtävinäni, että basisti on ehkä jättämässä bändin?
Kappaleiden nimet noudattavat edellisiltä levyiltä tuttua absurdia huumoria, kuten myös maininta, että E. H. Hermansen soittaa Drittkaster-kitaroita. Dritt on norjan kieltä ja tarkoittaa vähän samaa kuin shit tai crap. Muuta selitystä en keksi.

9/10

#628 kirjoitettu 15.09.2023 21:39

Tesseract: War of Being
Bruce Soord: Luminescence
Damnation Plan: The New Horizon
Brian Setzer: The Devil Always Collects

Arvostelupromoja tietty kaikki; tuo Bruce Soord ilmestyy vasta viikon päästä. Tesseractin tosin menin ennakkotilaamaan Äxästä heti kun sellaiseen tuli mahdollisuus; rieska tipahti postiluukusta tänään, promon sain kuunteluun vasta eilen ja sitä tulikin aika myöhään yöllä fiilisteltyä - vuoden progepläjäys! Meikäläisen mietteet aivan tuoreeltaan voi tsekkailla vaik täältä.

Silent Skies: Dormant

Tää on myös yks tän vuoden kovimpia lättyjä; en ois ehkä muuten tullut tutustuneeksi, mut sain promon arvosteluun ja rieska osoittautuikin niin kovaksi, että se pitää tietysti hommata myös fyysisessä formaatissa omaan levyhyllyyn! Jos sellainen Sakamoto/Sylvian-kollaboraatioiden tyylinen atmosfäärimeininki napostelee niin tuosta koppi!

#629 kirjoitettu 28.09.2023 19:06

Infinite River - Space Mirror (2023)

Detroitin seudulta Michiganista ponnistaa tämä pohjimmiltaan veteraanimuusikoiden ja pohjimmiltaan trio, jonka dronet luo tanpuralla (eli tamburalla) ja harmonilla Warren Defever. Seitsemän nimetöntä kappaletta, hillittyä ja hallittua tunnelmointia, vähän tulee mieleen SUSS. Mielenkiintoinen fakta on, että toinen (tai ensimmäinen?) kitaristi Gretchen Gonzalez Davidson on myös ”chair of the Michigan Council of Arts and Cultural Affairs”. Ei siis mikään turha täti?

#630 kirjoitettu 30.09.2023 23:10

Wilco - Cousin. Toisaalta just mitä voi olettaakin, mutta se nyt on jo mitä tahansa. Hassuttelukauden ja Schmilcon yhdistelmä pienellä 80-l tuotannon sivumaulla. Mielellään kuuntelen, mutta vähän välityö-olo jää samaan tapaan kuin Star Wars.

#631 kirjoitettu 02.10.2023 16:23

Aika metelipainotteisesti mennyt viimeiset pari päivää:

Omnivortex: Circulate (kotimaista tech-death metallia tai jotain sellaista)
The Circle: Of Awakening (sinfonista bläkkismaustettua meteliä)

ja sit sain ennakkoon kuunteluun arvostelupromon:

Earthside: Let the Truth Speak

Lätty ilmestyy marraskuussa; nimibiisi on tosin jo ollut ulkona sinkkuna jonkin aikaa ja sillä featuroi Tesseractin laulaja Dan Tompkins. Promo tuli kuunteluun vasta tänään, mut jo pikaisten maistiaisten perusteella aivan helvetin kova progemetallipläjäys!

Alkaa näyttää siltä, että tän vuoden Top-10 on aika progepainotteinen, sen verran kovia rieskoja tullut pitkin vuotta: Soen, Haken, Tesseract, Earthside, Enslaved, Silent Skies, Night Verses, Sleep Token, Riverside, The Ocean, Thy Catafalque ja Katatonia (kai senkin voi nykyään laskea jonkin sortin kevytprogeksi...)

Uusin Steven Wilson pitäisi sekin ottaa kuunteluun...

#632 kirjoitettu 02.10.2023 20:22 Muok:02.10.2023 20:26

karman hardon kirjoitti:


Uusin Steven Wilson pitäisi sekin ottaa kuunteluun...


kuuntelin tämän Harmony Codexin eilen ensi kertaa. Levyn loputtua jökötin sohvalla puoli tuntia pää tyhjänä. En oikein vieläkään tajua mitä siinä tapahtui. Tänään illalla uusinta.

Ja levy soi Blu-raylta 24/96 stereona. Atmoksena en uskalla edes kuvitella miten saundaisi.

#633 kirjoitettu 03.10.2023 23:21

Snacke kirjoitti:
Wilco - Cousin.


Täytyihän tuo kans kuunnella, onhan nämä aina tapauksia. Vähän tasapaksua, kesyä ja pehmeää, mutta ehkä se siitä kasvaa. Biiseistä Pittsburgh ja Child Soldier jäi enemmän mieleen.
Wilcon suhteen useimmiten käy näin että levyt on vähän tylsiä, mutta onhan ne livenä tosi innostavia ja viihdyttäviä: Jeff on valloittava persoona, Nels Cline on killer kitaristi, Kotsche maaginen rumpali, siis helvetin hyviä soittajia kaikki. (Pakko taas kertoa, neljä kertaa livenä kokenut ja Tweedyn kanssa hotellin hississä jutellut ja kätellyt.)

#634 kirjoitettu 05.10.2023 23:11

Madhuvanti Pal - The Holy Mother (Madhuvanti Pal plays the Rudra Veena)

Pari ragaa, ensimmäinen vinyyli jolla nainen soittaa Rudra Veenaa. ”The name rudra veena derives from two Sanskrit roots: Rudra - name for Shiva, and veena - instrument.” Ja ”Raga is a melodic framework for improvisation in Indian classical music akin to a melodic mode.”
Yllättävän bassovoittoinen sointi ja hulvatonta venyttelyä ja nuotin taivuttelua, kuten asiaan kuuluu. Hiton kiintoisaa, rauhoittavaa ja ylentävää(?).
Alkujaan tuplavinyylin (nyt Bandcampista kuunneltuna) kesto 93 minuuttia, eli nyt taisi mennä arvostelu kvantitatiiviseksi?

#635 kirjoitettu 07.10.2023 01:51

Roger Waters - Dark Side of the Moon Redux (2023)

Mielenkiintoinen, puhutteleva, hämmentävä, rohkea uudelleentulkinta, 50 vuotta enemmän tai vähemmän arvokkaasti vanhenneen taiteilijan näkökulmasta.

Levy näyttää virtuaalista keskisormea niille miljoonille, jotka parhaillaan tai piakkoin itkevät ettei tämä ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Miten pahasti voi pointti mennäkkään yli hilseen ja ohi maalista...once again.

#636 kirjoitettu 07.10.2023 11:13

Marc Ribot’s Ceramic Dog - Connection (2023)

Tämä levy ilmestyi jo heinäkuulla ja kukaan ei kertonut minulle?? No nyt onneksi Alan Sparhawkin X-tililtä löytyi tieto, joten tässä se nyt on. Varsinainen sillisalaatti eri tyylejä (genrejä, kuten hauskasti sanotaan). En erityisesti pidä Ribot’n laulusta, mutta lyriikka toki (social justice, no bullshit, fuck idiots) on oikean puolella, ja onneksi sitä ei ole liikaa. Tärkeintä ovat kitarat, ja monta hienoa ja pitkää hetkeä levylle mahtuukin. Mielenkiintoinen ja monipuolinen (eli mielipuolinen) kokonaisuus, jolle annan 8,5/10.

#637 kirjoitettu 07.10.2023 12:03

Edsel Axle - Variable Happiness (2023)

Runsaat pari viikkoa olin hieman poissa kotoisista normikuvioista, joten näitä kiintoisia uutuuksia näyttää kasautuvan. Edsel Axle on amerikkalaisen singer-songwriterin Rosali Middlemanin uusin monikeri, ja tällä kertaa kyse on sähkökitarainstrumentaalilevystä. Kotonaan neliraitanauhurille äänitettyjä kappaleita, ja jumalauta miten mahtavalta tämä kuulostaakaan! Aikaisemmin jo yhden instrumentaalilevyn Rosali-nimellä julkaissut ja toisenkin Monocot-duon nimissä eli rumpalin kanssa tehnyt täti innostaisi ylisanoihin, mutta pidättäydyn niistä tällä kertaa, ja tyydyn ilmoittamaan että kappaleet Come Down From The Tree ja Singular Grace ovat ne hurjimmat.

9,5/10.

#638 kirjoitettu 09.10.2023 19:51

Hedvig Mollestad Weejuns - s/t (2023)

Norjalaisen jazz prog kitaristin uusi triokokoonpano, Elephant9-, Supersilent- ja monista muista yhteyksistä tunnetun kosketinsoittajan Ståle Storlökkenin ja nuoren rumpalin Ole Mofjellin kanssa julkaisi alkajaisiksi 80-minuuttisen livelevyn. Aika haastavaa kamaa, eli paikoin aika pahaa jatsia ja eksperimentaalista, mutta myös lopulta palkitsevaa: levyn kuudesta kappaleesta kaksi viimeistä, Stay At Your Peril ja Pity The City ovat todella hienoja kokonaisuuksia, joiden avulla levy nousee kärsimyksestä nautinnon puolelle - It's a fine line between...
Arvosanaksi keskimäärin 8/10.

#639 kirjoitettu 12.10.2023 11:54

Búho Ermitaño - Implosiones (2023)

Kevyttä kuuntelumusaa, välissä välähdyksiä jostain kiintoisammasta. Perulaista psykedeliaa yms., mutta tuo termi (psykedelia) on jo aikoja sitten kärsinyt inflaation, sillä lähes mikä vain Strawberry Alarm Clockista vaikka Carlton Meltoniin on ollut ajan saatossa sitä. Ei siis oikein hetkauttanut, mutta menihän se tuossa taustalla.

#640 kirjoitettu 17.10.2023 16:21

Viime päivien aikana olen kuunnellut useammankin levyn, joista viimeisimpänä

Mark Lanegan - Has God Seen My Shadow? An Anthology 1989 - 2011

joka kuulostaa edelleen mahtavalta kokoelmalta, etenkin ykköslevyn 20 biisiä, jokainen laulu hipoo täydellisyyttä, omassa luokassaan. En nykyään useinkaan tällaista kuuntele, joten välillä tuppaa unohtumaan, minkälaisia ovat hyvät laulut ja minkälaista on hyvä laulaminen. Kakkoslevyn previously unreleased raidat eivät samalla tavalla nappaa, tuttuuden puutteen vuoksi?

Kuuntelin myös toisen kokoelman: P J Harvey - Stories From The City, Stories From The Sea: Demos (2021), ja siitäkään ei löydy pahaa sanottavaa. Demolaatu - mitä se sitten tässä tapauksessa tarkoittaakin - on aina aidompaa ja kiinnostavampaa kuin loppuun saakka hiottu ’valmis’.

Ennen yllämainittuja sain loppuun n. viiden levyn sarjan intialaisen (lähinnä pohjoisintialaisen) klassisen musiikin levyjä. Siis noita sitar-, sarangi-, sarod-, shehnai- yms. juttuja, tiedättehän? Runsas puoli vuosisataa sitten (…) kun noita myös ahkerasti kuuntelin, veikkaisin että niillä on jokin osuus musiikkini, ainakin musiikkimakuni, kehittymiseen tai kehittymättömyyteen. Raga + blues, eikös siitä tule jonkin sortin psykedeliaa? Ja drone (ei se lentävä) on myös intialaisesta musiikista lähtöisin?