Mikseri.net

#562 kirjoitettu 27.05.2023 01:21

aurinkoP kirjoitti:
Jos ilmaisen Black Sabbathin olevan setämusiikkia, saatan pyrkiä vihjailemaan, että sen pönkittäminen hevinä ja ranccana instituutiona on jo aikoja sitten kääntynyt itseään vastaan. Joskus tällaisilla sanavalinnoilla pyritään puhkaisemaan kupla.



en tiedä tarkalleen mitä tuolla ilmaisulla haet, mutta Sabbathin instituutiostatusta nyt ei oikein voi kyseenalaistaa kuin ihmiset, jotka raskaamman rockin genrestä tai sen nykymeiningistä eivät ole joko kiinnostuneita, tai sitten vaan eivät ymmärrä siitä yhtään mitään.

Sabbathin heviydestä, ranccuudesta tai hyvydestä/huonoudesta voi olla ihan mitä tahansa mieltä, mutta kuten olen muissa ketjuissa jo todennut niin bändin vaikutukselle nykymetalliin ei oikein löydy edes vertailukohtia kuin 80-luvun thrash-bändeistä. Sen kuulee paitsi musiikista, myös sitä tekevien muusikkojen suusta koko ajan.

#563 kirjoitettu 28.05.2023 16:18

Kungens Män - Diskbänksockultism (2015)

Jos tämän ruotsalaisen sedistä koostuvan bändin musiikkia kuvailisin, niin ekana tulevat mieleen setämäiset ilmaisut ”armotonta menoa, svengaa kuin hirvi ja on muuten heviä kamaa”. Omalla tavallaan bändin laajasta tuotannosta paras levy juuri tänään ja minulle, kahden kitaran voimin jyrätään, eikä paljon armoa anneta. Kuunnelkaa saatana, jos haluatte katharttisen elämyksen tai vaikkapa armottoman päänsäryn - riippuu sedästä.

#564 kirjoitettu 28.05.2023 17:32

Oho, jo toinen levy tänään:

Carlton Melton - Resemble Ensemble (2023)

Näitä rästiin jääneitä uutuuksia käyn läpi.
”Carlton Melton, from Northern California, are now a practising fourpiece in the arts of melted-minds psychedelia.” Eli sitten viime kuuleman on saatu yksi soittaja lisää, ja nythän se jo muistuttaa yhtyettä. Ei säväytä kauheasti (kun vanhoihin vertaa), mutta onhan tämä parempaa kuin 99,99% siitä, mitä ehkä julkaistaan ja mitä en kuuntele. Kaksi viimeistä raitaa kulkee tosi siististi. 8/10.

#565 kirjoitettu 28.05.2023 19:04

The Space Between Numbers - Last Of The Orange Light

#566 kirjoitettu 28.05.2023 20:32 Muok:28.05.2023 20:36

aurinkoP kirjoitti:

Siis nimenomaan. Tämä vain alleviivaa sitä mitä tarkoitin. En minä oikein usko, että 1960–70-luvun bändit lähtivät liikkeelle aikomuksenaan tehdä itsestään klassikoita ja instituutioita. Päinvastoin, ne lähtivät liikkeelle ravistelemaan klassikoita ja instituutioita. Luomaan jotain uutta, jotain rajumpaa, todempaa, syvemmälle menevää. Aikaa myöten niistä tuli tietysti ensimmäisenä suosittuja, myös "kaupallisessa" mielessä, ja edelleen klassikoita ja instituutioita eli juuri niitä, mitä ne lähtivät ravistelemaan. Näin sen ainakin itse näkisin.




jaa tätäkö sinä ajoit takaa. Noinhan se yleensä tahtoo kääntyä kun menestystä saavuttaa. Ja mitä kovempaa ja äänekkäämmin haluat ravistella, sitä enemmän ja nolommin se kääntyy itseään vastaan (Sex Pistols?).
Sabbathin ravisteluvaihe tosin jäi vähän lyhyeksi kun debyyttilevy oli jo parin viikon sisällä julkaisustaan niin sanotusti valtavirtaa. Kriitikot bändiä sentään tajusivat vihata että se sentään meni oikein.

ja viimesin läpisoitto oli

Pearl Jam - s/t (2006)

yksi niistä bändeistä joita kohtaan rakkaus muuttuu vuosi vuodelta yhä repaleisemmaksi. Joskus vuosituhannen vaihteessa helmihyytelö oli vielä yksi kovimmista musajutuista mulle, ja muutamaa ensimmäistä levyä tulee toisinaan (vuosittain jopa?) soiteltua läpi out of habit ja hope, josko se puhdas nostalgia muuttuisi taas joksikin ihmisparalle vähän hyödyllisemmäksi tunteeksi.
Tämä vuoden -06 "avokadolevy" oli viimeisin minkä ostin suht tuoreeltaan, ja viimeisintä paria levykäistä taas en ole saanut edes hankittua, enkä taida olla kokonaan edes kuunnellut.

Ei oikein yhtään loistobiisiä, jotta tästä saisi vieläkään mitään otetta, mutta olkoon 7+/11 vaikkapa...eli ihan kelvollista kamaa kuitennii.

Taidan vielä soittaa läpi kymmenen vuotta vanhemman No Code:n. Se ainakin kuulostaa enemmän Neil Youngilta kuin Pearl Jamilta, jos ei muuta.

#567 kirjoitettu 28.05.2023 21:04

Ott - Heads

mmmmmh/10

#568 kirjoitettu 29.05.2023 15:36 Muok:29.05.2023 15:56

aurinkoP kirjoitti:
... sen örinän myötä koko homma sai kuoliniskunsa (lol!) ja seuraavat ikäluokat rupesivatkin kuuntelemaan Nirvanaa ja Pearl Jamia,


Metallica pamahti "liian isoksi" valtavirtailmiöksi just samaan aikaan kun Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Alice In Chains löivät itsensä läpi eli siinä 1991-92 syklissä. Eli voisi sanoa että seuraava sukupolvi siirtyi kuuntelemaan myös tätä "uutta" Metallicaa, mikä taas aiheutti rankkuus- ja uskottavuushakuisille bändin (ex)faneille elinikäisiä traumoja.

Tietyllä osalla metallifaneista se 'rankkuus' on aina ollut ensisijainen vaatimus, ja tähän on monet bändit ajan saatossa osanneet hyvin tarttua, ihan jostain Venomista alkaen nykypäivän drone metalliin ja vastaaviin.

Nu metallista tuli myös vielä jollain ihmeen kaupalla valtavirtaa vuosituhannen vaihteessa, ja joidenkin sen genren bändien myötä myös toleranssi huutoa ja örinää kohtaan kasvoi, ja sittemmin extreme metal-vaikutteisia bändejä on noussut, jos ei ihan valtavirtaan, niin jäähallitason pääesiintyjiksi kuitenkin.

--------------
ja viimeisin läpisoitto oli perjantaina julkaistu:

ELEGANT WEAPONS - Horns For A Halo

Richie Faulknerin projekti. Äijä on yksi suosikkikepittäjistäni, mutta vähän geneeristä ja turhan perinteistä melodista metallia näin ensikuulemalta.

#569 kirjoitettu 29.05.2023 18:33

Radiohead : OK Computer (1997)

tuli soitettua läpi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Jostain syystä just tämä levy on aina soinut ihan vitun kauniisti näistä ikivanhoista Infinityn pöntöistä, ja näemmä nyt parin vuoden takaisten vahvaripäivitysten jälkeen kuulosti vieläkin paremmalta.

Ja onhan nää biisit kaikki ihan helvetin kovia.

13/11 ja on kai pakko antaa kun Sabbathille irtosi aiemmin se 12

Lucky

#570 kirjoitettu 29.05.2023 19:11

aurinkoP kirjoitti:
art074 kirjoitti:
Metallica pamahti "liian isoksi" valtavirtailmiöksi just samaan aikaan kun Nirvana, Pearl Jam, Soundgarden ja Alice In Chains löivät itsensä läpi eli siinä 1991-92 syklissä. Eli voisi sanoa että seuraava sukupolvi siirtyi kuuntelemaan myös tätä "uutta" Metallicaa, mikä taas aiheutti rankkuus- ja uskottavuushakuisille bändin (ex)faneille elinikäisiä traumoja.

Kyllähän sitä Enter Sandmania todella hoilattiin, lastenlauluhan se on. Iki-ihanan Suosikki-lehden kokoaman Hot 100:n mukaan kuitenkin And Justice for All oli jo Suomen albumilistan ykkönen 1988 ja kaikesta päätellen nousi sinne ihan suoraa päätä heti ilmestyttyään. Luultavasti jo tällainen näyttää nuoren vihaisen miehen silmissä valtavirtaistumiselta, joka on epäuskottavaa, ja siksi katse on saattanut kääntyä kohti pinnan alla kytevää kasvustoa, jossa on edelleen ollut näkyvissä jotain aitoutta. Eikös suomalainenkin speed ja thrash ilmestynyt kuvioihin aika tismalleen samaan aikaan? Vai olenko jotenkin hakoteillä.


joo, meni se AJFA jenkeissäkin top-kymppiin suoraan ja myi platinaa muutamassa kuukaudessa. Levy oli kuitenkin vielä radiosoittokelvottomampi, raskaampi ja progempi kuin bändin aiemmat albumit, joten ainakaan minä en kokenut tai mistään alan lehdistä lukenut että fanit olisi bändiä alkaneet sen myötä pitämään "liian isona".
Sandman, Nothing Else Matters ja sen sellaiset sitten alkoivat vetoamaan "ihan vääriin kohderyhmiin".

Suomalaista thrash/speed-genreä en tunne kovin hyvin, mutta 1985-86 vuosina niitä bändejä käsittääkseni alkoi jo ilmaantua, mutta levyjä alkoi tulla enemmälti juurikin siinä 1988-89 paikkeilla.

#571 kirjoitettu 29.05.2023 19:21

aurinkoP kirjoitti:
Minusta tuntui tämän kuuntelukerran myötä, että Pretty. Odd. on mielestäni jopa parempi kuin Sgt. Pepper.


tuo oli muuten niin vakuuttava ja absurdin kuuloinen myyntipuhe, että piti ottaa kuunteluun. Tarkoituksena oli tietysti päästä mussuttamaan jotain asiasta, mutta noup...maybe next time.

#572 kirjoitettu 31.05.2023 22:33

Bardo Pond - Peel Sessions

Onhan tämä julkaisu uutuus, mutta biisit ovat sessioista vuosilta 2001 ja 2004, ja nyt eka kertaa yhdellä lätyllä. Mukana jopa yksi ennen kuulematon kappale (Lancaster Gate). Taattua kamaa, edelleen kullan arvoista, kitarat raastavat majesteettisesti.
9/11.

#573 kirjoitettu 02.06.2023 21:03

aurinkoP kirjoitti:
Äh, en tämän ketjun ajoittaisesta yksinpuheluluonteesta huolimatta malta olla hehkuttamatta, että kyllä se Flaming Lipsin vanha kunnon Yoshimi Battles the Pink Robots on edelleen todella hyvä albumi. Tutustuin herkemmässä iässä 20 vuotta sitten ja heti tykkäsin. Paskat se mikään herkempi ikä ollut, vaan tämä on herkempi elämä.


Tuo on kyllä mun asteikolla ainakin 9/11. Se part kakkonen tuosta nimikkobiisistä tiputtaa vähän arvosanaa, koska se on minusta vähän rasittavan kuuloinen. Kaikki muut laulut kyllä kelpaa. Taidanpa laittaa itselle jossain välissä kuunteluun tämän levyn taas, kiitos kun muistutit sen olemassaolosta!

Oma edellinen koko levykuuntelukokemus oli Home - Odyssey

Kuuntelin tuon töissä labrassa touhuten ja olo oli kuin ostosteeveessä. Normaalilla musa-asteikolla annan arvosanan 8/11, mutta hissimusiikkiasteikolla 11/11.

#574 kirjoitettu 03.06.2023 14:53

IT kirjoitti:
No nyt tuli kuunneltua tällainen englantilainen rock albumi vuodelta 1976... Rummuissa tässä häärää eräs Nicko McBrain...


Streetwalkers - Red Card

Tämä soitti kelloa, sillä bändin varsinaiset keulahahmothan olivat legendaarisesta Family-yhtyeestä (Ruisrock 1970?!) tutut raspikurkku Roger Chapman ja tuplakaulakitaristi Charlie (tuohon aikaan vielä John) Whitney. Kova pari, nykyään kahdeksankymppisiä; juuri tänään Tampereella operoiva McBrain on ihan poikanen, ylihuomenna vasta 71.

#575 kirjoitettu 03.06.2023 17:39

Espoo
3.6.2023
Frans Lourens
Mikserit

Oohoi! Hyvää päivää Vantaallekin!
Mä kuuntelin just Modern Jazz Quartetia, mutta eilen me kuuntelimme Lauran kanssa Lynkkareitten 1991!
Yst, Fransu ja Laura

#576 kirjoitettu 04.06.2023 10:03

Waswas - Just because you wander in the desert, it does not mean there is a promised land (2023)

Runsas viikko sitten australiaisella levymerkillä julkaistu lätty, artisti on kuitenkin hollantilainen. Kymmenen kappaletta kitarainstrumentaaleja, vain pari niistä sähköisempää. Helppoa, melodista ja jotenkin rentoa/rentouttavaa kuunneltavaa. Etenkin monet biisien nimet ovat hauskoja ja tiettyä läheisyyttä huokuvia, kuten esim. The advantages of always being wrong, tai Some mistakes are better than others. Entä miten olis If you really think about it, it’s nobody’s fault?

#577 kirjoitettu 05.06.2023 10:31

Kivenlahti
5.6.2023
Frans Lourens
Aurinko P

Tsau! Hyvää alkanutta päivää Sulle!
Mä olen kuunnellut täällä matkallani aika moneen otteeseen bossa nova -levyn. Mä etsiskelen tässä työtä ilmisesti opettajana, ja se on vaikeeta siksi, että siellä ei ilmisesti koululla kuunnella näin hyvää levyä... Hiih.
Yst, Fransu

#578 kirjoitettu 12.06.2023 15:28

Dinosaur Jr - Beyond (2007)

Bändi, joka on coveroinut mm. Mazzy Staria, Curea ja Richard Thompsonia, ja jonka jäsenet jo nuorina poikina soittivat speed metallia mutta kuuntelivat Neil Youngia - voiko se nyt ihan huono olla?
Anyway, palasin tämän levyn pariin aika pitkän tauon jälkeen, ja olihan se taas hieno kokemus. Kitaristi, jonka vokaalit valittavat ja narisevat, ja basisti joka laulaa paremmin, mutta valitettavan harvoin: eihän sekään ole oikein hyvä yhdistelmä? No, kitaroistahan tässä on kyse, ja J Mascisin veroista, hyvässä ja pahassa, on vaikea löytää. Yletöntä sooloilua, joka moneen korvaan kuulostaa ärsyttävältä, tylsältä, raastavalta ja vanhanaikaiselta; eihän sitä kestä. Eihän?
Kuuntele vaikka biisi Pick Me Up, jossa kitara soi kauniisti, melodisesti, mielikuvituksekkaasti ja sielukkaasti. Ja aivan liian pitkään.
Vaikka bandcampista.
9/10

#579 kirjoitettu 16.06.2023 09:14 Muok:16.06.2023 09:53

Fintelligens - Täytyy tuntuu (2011)

Biitit tällä levyllä on aika lailla samplepohjaisia. Räppärikaksikolla tuntuu olevan tässä kohtaa uraa vielä paljon sanottavaa. "Kulmalla" kertoo alaikäisten alkoholin käytöstä ja siitä kun annetaan 5 euroo hakista "jos tuot mulle flindan". Tää on varmaan tuttua monelle. Näkökulmia tarjotaan myös kaksikon elämään, johon edelleen, vuonna 2011, kuuluu juhlaa, työtä ja vapaapäiviä.

On pakko arvostaa tätä levyä. Se vankentaa yhtyeen asemaa yhtenä merkittävimmistä 2000-luvun alun suomihiphop-yhtyeistä, joka siis tuntui tekevän vain kovempaa ja kovempaa musaa vaikka aika kulkee koko ajan eteenpäin. Nykyään ei ehkä otettaisi vastaan niin sydämellisesti näitä pätkityistä sämpleistä koostettuja biittejä, mutta 2011 tuntui toimivan.

Ei kannata unohtaa näiden artistien jo tätä levyä ennen julkaistuja soololevyjä: Iso H - Lähelle on pitkä matka ja Elastiselta useampi, joista mainitsen tässä suosikkini: Elaksis Kivi (2004).

geeli muokkasi viestiä 09:52 16.06.2023

muutin "hiphop-yhtyeistä"->"suomihiphop-yhtyeistä"

#580 kirjoitettu 19.06.2023 14:44

Kuuntelin juuri norjalaistrio (gtr-dr-sax) Krokofantin levyn III vuodelta 2017. Ei mitään setäjazzia, mutta ehkä jatsia kuitenkin.
Tuossa juuri oli kuuntelussa myös Vieux Farka Touren ja Khruangbinin Ali (2022). No, Khruangbin on enemmän mieluisa sellaisenaan.
Soitin läpi myös bretagnelaisen Tri Yann -yhtyeen Classic-kokoelman. Bändi oli enemmän tai vähemmän koossa vuodet 1969-2021, joten kai noita veteraaneiksi voisi kutsua.

Mikään näistä(kään) ei oikein säväyttänyt; vähän vaikea löytää mitään uutta (minulle uutta - saa se olla vanhaakin!) joka tekisi vaikutuksen tai innostaisi. Vähän samanlainen vaihe on oman ”musiikin” (vai pitäisikö sanoa ”oman musiikin”?) tekemisen suhteen.

#581 kirjoitettu 22.06.2023 23:02

Pitkästä aikaa tuli avattua spotify eilen.

Ensin "Phil Alvin: un "Sung Stories". Aina yhtä loistava levy.

Sitten aattelin tasapainottaa kuuntelemalla "Digital underground: Future rhythm", mutta spotifyn peelot oli poistanu levyn kahta biisiä lukuunottamatta, vitutti ankarasti.

No "The Jon Spencer blues explosion: Acme" pelasti sitte tilanteen ja taas oli hyvä mieli.

#582 kirjoitettu 23.06.2023 13:26

Dave Heumann - Themes From Blue Honey

Sähköpostiini kilahti tunti sitten viesti artistilta, niin pitihän se heti kuunnella (Bandcampista), siis Arbouretum-yhtyeen nokkamiehen Dave Heumannin eilen ilmestynyt soololevy, kitarainstrumentaaleja/improvisointeja kaikki tyynni. Viihdyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa, kun odottelen josko se juhannus kohta tulisi. Esim. kappale Most Blues on juurikin sitä: very nice, and blue.

#583 kirjoitettu 26.06.2023 12:37

Ativin - Austere (2023)

Vuonna 1994 perustettu amerikkalaisyhtye julkaisi edellisen levynsä 2004, eli oli jo aikakin… Instrumentaalista - kahta biisiä lukuunottamatta - post-rockia, välillä tulee mieleen jopa Codeine (=slowcore?), ehkä siksi että Chris Brokaw rummuissa. Hienoa ja hidasta tunnelmaa, kertakaikkiaan kivaa ja rauhoittavaa kuunneltavaa.

#584 kirjoitettu 05.07.2023 13:31

Noh, sitä kun tulee harrastuksena arvosteltua levyjä Tuonela Magazineen, niin aika montakin rieskaa on tullut kuunneltua kokonaan tänä vuonna. Viimeisimmät päräyttävät lätyt:
Thy Catafalque: Alföld
Matteo Mancuso: The Journey
Vulture Industries: Ghosts From the Past
The Ocean: Holocene
Vansidian: Reflecting Shadows
Grave Pleasures: Plague Boys
Alase: A Matter of Time
Drott: Troll

#585 kirjoitettu 08.07.2023 14:35

PJ Harvey - I Inside the Old Year Dying

Eilen ilmestyi PJ:n uusi, seitsemän vuottako jo edellisestä. En pysty, en jaksa tuota analysoida, kun ei oikein löydy sanoja, ei vertailukohtia. Siis todella omaperäistä musiikkia, voisin päätellä, hienoa ja kiehtovaa.

#586 kirjoitettu 11.07.2023 11:52

Edena Gardens - Agar (2023)

Tanskalaistrio, mukana Papir-yhtyeen kitaristi ja Causa Sui -yhtyeen rumpali, soittaa El Paraiso -levy-yhtiön linjan mukaisesti krautrockia, stoner rockia, psykedeliaa, jazz-rockia, dronea tai jotain muuta…
No joo, jamipohjaista instrumentaalia, mukavaa kuunnella, mutta ei kovin erityistä. Veil-biisi alkaa vahän kuin jokin vanha Bardo Pondin bluespohjainen hidastelu, mutta ei oikein johda mihinkään. Montezuma vie ajatukset (yllättäen!) vähän Neil Youngin suuntaan kauniine kitarointeineen… Kuuntelin muuten eilen Youngin Chrome Dreams II -levyn vuodelta 2007, ja ainoastaan levyn kaksi lähes 20-minuuttista biisiä olivat kelvollisia, ja niistäkin vain muutamat kitaraosuudet. Well?
Täytynee kuunnella vielä Edena Gardensin viime vuotinen esikoislevy ja tämän toisen kanssa ilmestynyt live, niin sitten olen viisaampi.

Ai jaa?

#587 kirjoitettu 12.07.2023 12:02

cedarbear kirjoitti:

Täytynee kuunnella vielä Edena Gardensin viime vuotinen esikoislevy ja tämän toisen kanssa ilmestynyt live, niin sitten olen viisaampi.



Edena Gardens - Live Momentum (2023)

No niin, trion uusi live tuli kuunneltua. Tukevaa ja paikoin ihan katharttista menoa, tältä levyltä löytyy aika hienoja hetkiä. Taas tuli mieleen Crazy Horse - jostain sointukulusta, melodian pätkästä, soundista - vaikka ”genre” on aivan jotain muuta.
Suosittelen, paremman puutteessa vaikka Spotifysta.

#588 kirjoitettu 12.07.2023 19:23

Helteisen päivän ratoksi:

Nicklas Sørensen - Live 2 (2023)

Tämä levy on melkein kymppi/kymppi. Asialla on Papir-yhtyeen kitaristi, ja levyllinen on soitettu jossain Vanløsen kulmilla Alice-nimisessä kuppilassa. Genren saa itse kukin päättää.

#589 kirjoitettu 12.07.2023 22:00

Mun edellinen kokonaan kuunneltu julkaisu oli

Limousine - Omega Mall X

Onkohan tämän genre mallsoft? Joka tapauksessa jonkinlaista hissimusiikkia oli taas, mutta koko levy oli survottu täyteen ostoskeskuksen taustaääniä ja omituista kaikua. Lopputulos kuulosti siltä kuin kyseessä olisi ostarivisiitti neljänkymmenen asteen kuumeessa. Ja humalassa.

4/11. Olisin halunnut tykätä, mutta tunnelmanluonti oli liian överi. Ja biiseissä ei ollut ihan kamalasti mitään omaperäisyyttä. Joissakin biiseissä oli hyviä fonijuttuja.

#590 kirjoitettu 19.07.2023 11:25

Blur Parklife. Olen viimeksi kuunnellut kokonaan putkeen joskus 90-l lopussa. Aika monipuolista menoa. Paksua etelän englantia. Bassot kiehtoo nyt, silloin joskus keskityin kitarajuttuihin, mikä on outoa kun ajattelee että soitin silloin enimmäkseen bassoa ja nykyään kitaraa. Monta kappaletta tästä tullut aikanaan esitettyä kieli poskessa opiskelijabileissä pianolla.

#591 kirjoitettu 20.07.2023 12:07

No nyt kun on ollut puhetta, niin olen kuunnellut Blurin tuotannon läpi kuulokkeilla tulevaa Flow-keikkaa korvallapitäen. Omat suosikit ovat juuri tuo Parklife, mutta ehkä piirun verran parempi on nimikkolevy Blur. Graham Coxon on sukupolvensa parhaimpia kitaristeja, mitä tulee tälläiseen bändimusaan.

Ultaravox soi taannoin, tiuhaan kun Beliinin reissua varten tuli kuunneltua klassikkolevyjä, jotka on tehty Hansa-studiossa. Niistä Iggy Popin tuotano on kyllä rakkainta.

#592 kirjoitettu 20.07.2023 13:16

Divide and Dissolve - Systemic (2023)

Viime vuonna tämä duo toimi Low’n lämppärinä, ja nimenomaan toimi. Toimii nytkin, tämä on enimmäkseen yksinkertaista riffittelyä helvetillisellä volyymilla. Jaaha, genreksi on merkitty doom metal, vaan eipä se haittaa; tietyssä mielentilassa tämä pistää pään nyökkymään ja jalan napsaamaan. Onhan tässä vielä ulkomusiikillinen dimensiokin, joka tekee tästä entistäkin suositeltavampaa ja miellyttävämpää, ja elävinä olivat sitäpaitsi perin down to earth.

#593 kirjoitettu 23.07.2023 14:06

Temple of the dog - Temple of the dog. Jälleen kerran. Bluussahtavaa grungea, täydellistä musiikkia.

#594 kirjoitettu 23.07.2023 20:50

Kostiainen kirjoitti:
Temple of the dog - Temple of the dog. Jälleen kerran. Bluussahtavaa grungea, täydellistä musiikkia.


Hyvä levy kyllä, sellainen grungen piilohelmi. En tiedä tekikö Chris Cornell miten shaibaa 90-luvulla.

#595 kirjoitettu 24.07.2023 19:50

Brìghde Chaimbeul - Carry Them With Us

Skotlannista Skyen saarelta lähtöisin oleva muusikko soittaa toisella ja tuoreella pitkäsoitollaan "Scottish smallpipes" -instrumenttia, pientä palkeilla toimivaa, ei siis puhallettavaa säkkipilliä. Kelttiläistä perinnettä uudessa asussa ja melodioita minun mieleeni, ja mieleen tulee tietenkin Bretagne. Artisti esiintyy ensi kuussa Helsingin Flow-festivaalilla, jonne en mene, koska muu tarjonta siellä on täyttä paskaa. Tai enhän minä niitä akteja tunne! Mutta tämä on kaunista.

#596 kirjoitettu 26.07.2023 17:31

David Bowie -Blackstar (2016)

10/11

Tämän hepun musiikin nerokkuudesta olen viimein tässä kesän aikana saanut kiinni, ja onhan tässä tuotannossa ollutkin sitten pähkäiltävää ja ihmeteltävää.

Olen erittäin iloinen tästä kehityksestäni.

#597 kirjoitettu 28.07.2023 17:06

Tänään (kyllä…) ilmestyi

Gunn Truscinski Nace - Glass Band

ja ensikuuntelulla se oli pettymys. Steve, John ja Bill jo pelkillä nimillään tietty nostivat odotukset aika korkealle, mutta kun tästä ei vaan löydy tarpeeksi melodiaa eikä muutakaan tarttumapintaa. Kai tämä on sen verran modernia(?) musiikkia ja mind-expansion, experimental ja new forms (= genrejä?!) että ei heti napannut. Yritän joskus uudelleen…

#598 kirjoitettu 02.08.2023 18:00

Velvet Serenade by Pascal Comelade, Ramon Prats, Lee Ranaldo

Sonic Youthin entisen kitaristin ja parin eurooppalaisen muusikon kunnianosoitus (?) Velvet Undergroundille. Staubgold-levy-yhtiön 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu 35-minuuttinen kuuden biisin kokonaisuus - siis VU:n biisejä, soitettu livenä jossain konsertissa Espanjassa, sen enempää harjoittelematta. Nämä eivät ole covereita vaan ”a non-nostalgic reinvention of a musical legacy that takes an influential past to the future”. (Ettei nääs kukaan mee sanoon että väärin koveroitu!)
Vain kahdessa biisissä on vokaalit, ja eihän tämä muutenkaan maailmoja kaada, mutta ihan kiinnostava, vähäeleinen ja spontaanin kuuloinen tuokio muuten.

Kun nyt coverointi tuli puheeksi, niin palautin taas mieleen yhden ikimuistoisimman ja hienoimman coveroinnin. Jostain koneeni syövereistä se löytyy, mutta mistään muualta ( = ”verkosta”) en sitä nykyään löydä. Kyseessä on bootleg Loren (Mazzacane) Connorsin ja Cat Powerin (eli Chan Marshallin) keikasta New Yorkin Tonic-klubilta, muistaakseni 7.10.1999. Siltä löytyy niin hieno versio Jagger-Richards -biisistä Satisfaction, että… en mä tiedä mitä siitä sanoisin; siinä on vaan jotain syvältä riipaisevaa. Ja kappaleenhan tunnistaa ehkä joistain lyriikan fragmenteista…

#599 kirjoitettu 03.08.2023 09:18 Muok:23.08.2023 13:34

Metallican Black Albumin. Oli yllättävän huono. Aloin myös kuunnella ... And Justice For Allia, siinä on tiukempi meininki mutta samalla tavalla tietynlaisia kauneusvirheitä kuin siinä seuraavassakin levyssä. Pitää vielä joutessaan palata niihin kolmeen ekaan mutta sellainen tuli mieleen, että vaikka James (ja jossain määrin Lars) tekee kaikki biisit niin Cliff oli käsittääkseni harmonioiden suhteen tosi taitava ja Cliffin kuoltua levyille on lipsahtanut sooloihin ja riffeihin ns. "vääriä ääniä" eli sellasia säveliä jotka ei istu sen sävellajin skaaloihin josta biisi menee. Mahdollisesti Cliffin ollessa elossa se mainihti soitellessa että "älä soita tosta ku soita tästä". Tai sitten ei mut tuli mieleen. Eikä siinä mitään jos ne "väärät äänet" kuulostaa hyvältä, mutta ainakin Black Albumilla aika usein ei vain kuulosta. Hittibiiseistä kai jokaisessa on soolossa ainakin yks tai kaks "väärä ääni". Ja se nyt ei oo maailman vakavin asia mutta rikkoo vähän illuusiota joka pikku-VNS:llä oli joskus 30 vuotta sitten ku Metallica oli pikku-VNS:n maailmassa sen maailman paras bändi. Ihan mielenkiintoista myös kelailla bändejä yksikköinä eli mitkä muutkin jutut vaikuttaa hyvään bändiin kuin se että joku osaa tehdä hyviä biisejä ja sitten vain soitellaan niitä. Voisin vielä lopuks kirjottaa neljännen kerran "väärä ääni". Noin.

#600 kirjoitettu 04.08.2023 10:12

Okei kuuntelin myös Justicen, Ride the Lightningin ja Master of Puppetsin. Eli noista se Puppets on viimeks kokonaan kuunneltu levy. On siellä kautta linjan sellasia dorkia harmoniaääniä mutta niillä ekalla kolmella on kuitenkin sellanen hieno meininki. Kill 'Em All on kyllä edelleen mun lempparilevy noista. Puppetsilla alkaa jo rumpujen ja kitaroiden yhteenrytmitykset tökkiä ja siitä eteen päinhän se onkin sellasta suossa tarpomista. Eikä siinäkään mitään mutta kun se yrittää olla rullaavaa hevirokkia, tai en tiiä yrittääkö mutta mun korvaan kuulostaa että yrittäis.