Mikseri.net

#482 kirjoitettu 27.01.2023 17:04 Muok:27.01.2023 17:26

cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mut hyvä levyhän se toki on. Itse poimin hyllystä useimmiten Wheels Of Fire:n jos haluan Creamia kuunnella. Koko studiolevy ja livepuoliskon pari ekaa bluessia ovat aikasta tykkiä kamaa edelleen.

----------------------------------------------

ja tiluttelusta puheen ollen. Kuuntelin viimeksi paljon parjatun Yngwie J. Malmsteenin toisen (?) albumin "Marching Out". Ja pitää sanoa että vaikka tilulilua piisaa ähkyyn asti niin näillä muutamalla ensimmäisellä Ynkän levyllä ei ole kahta samalta kuulostavaa kitarasooloa.

Tiluttelijoissakin on eroja, kuten viineissä.

#483 kirjoitettu 27.01.2023 17:43

art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Jos Disraeli Gears on se levy jota pidettäneen Creamin ”parhaimpana”,


onhan sen oltava kun siinä on se biisi jossa lauletaan että

"outside my window is a tree / outside my window is a tree"

Syväanalyysini tästä on että kertojan ikkunasta näkyy puukasvustoa.

Siihen jos ei pysty samaistumaan voimakkaasti niin mihis sitten?

Mutta muistaakseni se puu on siellä vain minulle, ja sitä paitsi nyt ei ole aikaa sääliä kasvavaa puuta. Joten onhan se syvällistä.

” Early this morning
When you knocked upon my door
Early this morning ooh
When you knocked upon my door”

#484 kirjoitettu 28.01.2023 11:53

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Robert Johnson - King Of The Delta Blues



Mutta kuunteleppa tuon perään Claptonin coverlevy Johnsonin biiseistä.

Kuuntelin Me And Mr. Johnson -levyn. Tämä on tuolloinen Ericin näkemys asiasta (siinä fiiliksessä jossa on ollut), ja blues (oman ajatukseni mukaan) on "oma ongelma", joka pitää käsitellä rehellisesti omalla asenteella, vaikka coveroisi toisen biisiä ...

Varmaankin jotkut kaipaisivat tässä rosoisempaa ja rajumpaa otetta, se ilmeisesti voi jakaa kuulijoita ...

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)

#485 kirjoitettu 28.01.2023 17:41

Uppe kirjoitti:

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)


eihän se huono levy ole, ainakaan Ericin mittapuulla. Ja mitä laulamisen läsnäoloon tulee niin väittäisin että juuri Ericin äänen "tone (hehe)" on se kaikkein suurin syy miehen kestosuosioon. Kitarasankarin maine puolestaan on turhan sitkeä jäänne 60-luvulta.

Mutta lähinnä se kontrasti Johnsonin tekemisen ja Ericin (ja yhtyeen) rutiininomaisen läpisoittelun välillä on se miksi tätä kuunteluun suosittelin. Tarpeetonta ja hölmöäkin se toki on näin vertailla...

Totaalista soittoinspiraation puutetta voi varmaan kutsua myös "tyylilliseksi pidättelyksi". Itsekin olen J.J. Calemaisesti kovasti pidätellyt tyyliäni koko ikäni

Paljon hyviä biisejä J.J. toki on väsännyt, ja Erkin tekemillä kovereilla varmaan teki hyvän tilinkin.

#486 kirjoitettu 28.01.2023 18:47

IT kirjoitti:
Ja jos ajatellaan tuota Erkin suosiota, niin hänhän on ollut aina suosittu Amerikan maalla... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa, ja amerikkalaiseen kuulijakuntaan tuo Claptonin tyyli vaan tuntuu edelleen purevan paremmin...


höpön löpöä taas tämä 'ameriikan kortti'.

Hartwall Areenan Erkki on vetänyt aina helposti täyteen Suomessakin, ja vastaavan kokoisia areenoita hän yleensä kiertää joka mantereella, paitsi Etelä-Amerikassa varmaan futisstadioneilla (?). Jenkeissä toki jää- ja koripallohallit on keskimäärin pikkaisen suurempia kuin Euroopassa.

Kaikki Erkin 2000-luvun albumit ovat menestyneet ihan samalla tavalla Euroopassa, USAssa ja Japanissa, ainakin jos listasijoituksia on uskominen.

Ja jos koko uraa katsotaan niin kotimaastaan ukolla on samanlainen kasa kulta-ja platinalevyjä kuin jenkeistä, vaikka jenkeissä niitä on väkilukuun suhteutettuna ollut aikoinaan helpompi saada.

Radiosoitossa varmasti on eroja. Jenkeissä kuitenkin on valtava määrä klassista rokkia soittavia isoja ja pieniä paikallisia radiokanavia ympäri maata. Mutta 90-luvulla kun radiota paljon kuuntelin niin kyllä sieltä Ericin silloisia tuoreita hittejä ja klassikoita Cocainesta Laylaan soi päivittäin useita.

#487 kirjoitettu 28.01.2023 18:57 Muok:28.01.2023 19:01

IT kirjoitti:

Eli olisko kuitenkin niin, että pitkässä juoksussa tuota kitarasankarin viittaa on sovitelleet Claptonin ylle ihan muut tahot kuin Clapton itse? Ehkäpä Clapton on kuitenkin itse hieman vaatimattomampi?


Näin minä tämän olen myös käsittänyt. Kirjoitin jo aiemmin että se on lähinnä sitkeä jäänne sieltä 60-luvulta. Clapton itse on nostanut julkisesti ainakin Hendrixin, Beckin, Vaughanin ja useita bluesveteraaneja itsensä yläpuolelle...nimenomaan siis kitareisteina.

Eric itse yritti karistaa tuota kitarasankarin viittaa koko 70-luvun ajan. Itse asiassa tämän vuoksi hänen 70-luvun sooloalbumeillaan ja kiertueilla ison osan kitarasooloista soitti George Terry.

-----------------------

Beckistä (ja Beatlesistä toisessa ketjussa) puheen ollen katselin aamupäivällä miehen konserttitaltioinnin vuodelta 2016. Olihan siinä kyllä hämmästyttävän upea kitaristi.

A Day In The Life

#488 kirjoitettu 28.01.2023 19:50

IT kirjoitti:

Ja joo, ei tuo ole ihme jos Claptonin musiikki on soinut Suomessakin päivittäin radiossa 90-luvulla... Mutta tuo oli 90-luku... Kuinkahan on tänä päivänä? Soiko Clapton päivittäin suomalaisilla Rock radioasemilla?


joo en osaa sanoa. En tiedä että Suomessa olisi mitään AOR-tyyppistä kamaa soittavia valtakunnallisia radiokanavia minne Claptonin tyylinen musiikki sopisi. Radio Rock soittaa enemmän uudempaa hard rockia ja kevyempää metallia? Onko enää paikallisradioita edes olemassa? Kuunteleeko ihmiset enää edes radiota musiikin vai juontajien vuoksi?

Mutta enpä usko että isoimmat radiokanavat Amerikassakaan Claptonin tyyppistä musiikkia enää soittavat. Samaa "roskaa ja huttua" se valtavirta USAssakin kuitenkin kuuntelee, mutta isossa maassa nyt tosiaan voi koko radioala olla pirstoutunut siten että jokaiseen musamakuun löytyy jotain.

Sinänsä kiinnostavaa kuulla että Claptonin musa soi paljon USAn radioissa 80-luvun lopulla, sillä miehellä ei varsinaisia hittialbumeita tai -biisejä silloin ollut ennen varsin laadukasta Journeyman-levyä (1989). Siltäkään ei tietääkseni mitään isoja radiosinglejä löydy.
Voisiko olla että satuit vain pyörimään kaveripiireissä jotka kuuntelivat AOR-kanavia ennemmin kuin siihen aikaan suosittua tukkaheviä?

#489 kirjoitettu 28.01.2023 20:20 Muok:28.01.2023 20:23

IT kirjoitti:
... Amerikka on ihan eri tavalla Rock maa, siinä missä Suomesta on tullut enemmän Metalli maa,


tätä hieman kummallista yleistystä pitää vielä ravistella sen verran, että itse asiassa lähes jokaisen vähänkään menestyksekkään 2000-luvun metallibändin päämarkkina-alue on yleensä USA. Ja tämä koskee niin areenatason kuin muutaman tuhannen ihmisen yleisöjä vetäviä metalliyhtyeitä.

Tämä on tullut hieman ikävälläkin tavalla ilmi viime vuosina, kun USAn löysätessä koronarajoitteita siten että se mahdollisti eurooppalaisten bändien kiertueet siellä, niin totta kai kaikki rupesivat saman tien buukkaamaan USAn rundeja, mikä sitten lopulta johti siihen että kun tarjontaa oli taantuman aikaan turhan paljon niin lippujen myynti jäi selvästi odotettua vaisummaksi.
Ja kaiken lisäksi siinä missä ennen USAn kiertäminen oli myös kustannuksiltaan halvempaa (polttoaine, rekkojen ja bussien vuokrat, majoitukset jne.) niin tilanne on nyt kääntynyt täysin päinvastaiseksi eli Euroopan kiertueet ovat kannattavampia vaikka yleisömäärät jäävätkin yhä pienemmiksi.

#490 kirjoitettu 28.01.2023 20:36

Itse kävin claptonin keikalla messukeskuksessa olikohan joskus 80 luvulla ja mun mielestä se oli kyllä ihan hyvä keikka. Bändissä oli silloin myös Albert Lee joka on kanssa ihan saakelin hyvä kitaristi.

#491 kirjoitettu 28.01.2023 20:55 Muok:28.01.2023 20:57

spaussi kirjoitti:
Itse kävin claptonin keikalla messukeskuksessa olikohan joskus 80 luvulla ja mun mielestä se oli kyllä ihan hyvä keikka. Bändissä oli silloin myös Albert Lee joka on kanssa ihan saakelin hyvä kitaristi.


nimenomaan "ihan hyvä". Niin oli myös keikka Jaffa-areenassa kymmenisen vuotta sitten.

Kyse olikin tässä alunperin siitä onko Eric yliarvostettu kitaristina. Mutta eipä siihenkään ole oikeata vastausta olemassa. Minusta hän on myös "ihan hyvä", vauhtiin päästessään ajoittain erinomainen.

Ja mullakin tosiaan on kymmenkunta Erkin sooloalbumia hyllyssä, kaikki viralliset Cream levyt ja videot, Mayallin kanssa tehty levy neljänä versiona, Derek and the Dominoesin Laylasta kolme versiota ja pari livetuplaa jne jne. eli jotain kokemuspohjaa asiaan kumminkin. Kuhan lämpimikseni jauhan...

#492 kirjoitettu 28.01.2023 21:34 Muok:28.01.2023 21:40

IT kirjoitti:

Ja tuosta Pittsburghin radioasemasta vielä sen verran, että siellä kyllä soi ohjelmistossa silloin niin uudemmat bändit kuten Guns 'N Roses sulassa sovussa Classic Rock bändien kanssa...


soittolistaa kun pläräilin niin tämä näyttää sittemmin muuttuneen, mikä on varmaan ihan ymmärrettävää kun klassisen rokin soundimaailma alkaa olla jo aika erilainen moderneihin rockjulkaisuihin verrattuna.

Tuon Wikin mukaan tämä on ollut alueen kuunnelluin kanava vuodesta 2006 lähtien.

Ja onhan sen tosiaan vuosien mittaan huomannut esim. haastatteluista, YouTube-videoista ja monista podcasteista että nämä suurimmat klassiset rockstarat ovat USAssa ns. "household nameja" ihan eri tavalla kuin täällä koto-Suomessa, ainakin keski-ikäisten ja sitä iäkkäämpien keskuudessa.

Jenkeissäkin kyllä varmaan edelleen yleinen musamaku ja radiokanavat muuttuu mitä etelämmäs mennään...

#493 kirjoitettu 28.01.2023 22:59

IT kirjoitti:
Joo, onhan tuo Amerikka iso maa, ja sinne sekaan mahtuu kaikenlaista musiikkimakua... Mutta kun puhun Amerikasta Rock maana enkä metallimaana, niin en tarkoita etteikö metalli olisi suosittua jenkeissä... Kyllähän se on, mutta Rock on monin verroin suositumpaa...



Tällaisen Nielsenin tilaston löysin vuodelta 2013 mikä tosiaan tukee tätä:

https://www.statista.c...

Sinänsä kiinnostavaa että kuitenkin 2000-luvun myydyimpien levyjen listalta USAsta löytyy pääosin poppia, rappia ja r'nb:tä. Ilmeisesti noiden musatyylien myynti sitten keskittyy enemmän juuri sen hetken yksittäisiin hypeilmiöihin. Rockin puolella taas tietyt klassikot myyvät yhä hyvin tuoreemman rockin ohella.

Varmaan tuo rockin johto tuosta jonkin verran kaventuisi jos listattaisiin myös striimaukset. Levyjä yhä ostava väestö oli kuitenkin jo 2013 enemmän iäkästä väestöä ja nuoret lähinnä striimaavat biisinsä.

Vastaavasti Saksassa näemmä popmusiikki jyrää. Rock ja metalli on laitettu samaan kategoriaan mutta jää silti rumasti jälkeen popin suosiosta.

https://www.statista.c...

#494 kirjoitettu 29.01.2023 10:34

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:

Itselleni tämä on kyllä kuunneltava levy; soitannollisesti hyvin tehty, Erkki laulaa kivalla läsnäololla, soiton iloa löytyy ja taitoa myös. Claptonhan diggailee myös J.J. Calea, ja siihen liittyy tietynlainen "tyylillinen pidättely", kai tässä on jotain sellaistakin, tietoinen valinta ... tässä on sama kuin yleensäkin makukysymyksissä: joku tykkää joku ei, (sekä musasta, kaurapuurosta tai lihakeitosta jne. ...)

Totaalista soittoinspiraation puutetta voi varmaan kutsua myös "tyylilliseksi pidättelyksi". Itsekin olen J.J. Calemaisesti kovasti pidätellyt tyyliäni koko ikäni

Toki tuon itse keksimäni (lainausmerkeissä olleen) termin voi noinkin tajuta. Tarkoitan sillä kuitenkin soittotyyliä muilla keinoilla kuin täysillä paahtamalla ja jatkuvalla kovalla energialla. Musassa kun voi luoda erilaisia tunnelmia erilaisin keinoin ja mm. J.J. Cale on pystynyt yhdistämään biisinteon, soiton ja lauluresurssit hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi, jolloin soiton ja laulutulkinnan voimasuhteet ovat balanssissa keskenään. Fiiliksiä, tunnelmia on monenlaisia ja kaikki ne ovat yhtä tavoittelemisen arvoisia sen mukaan mitä tekijä itse haluaa.

#495 kirjoitettu 29.01.2023 17:29

IT kirjoitti:
... Mutta pointti siis se, että Rock on aina ollut suositumpi genre USA:ssa kuin metalli...


tästä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään. Tuo metallimusiikkiin liittyvä viestini pointti oli vain se että USA on myös metallimusiikin ylivoimainen markkina-alue, vaikka varsin yleinen käsitys on että se olisi suositumpaa Euroopassa. Ja tämä siis siltä kannalta missä on kannattavampaa tehdä kiertueita, eli käytännössä puhutaan tietyistä osavaltioista hyvinä markkina-alueilla.

En usko että Euroopassakaan on metallimusiikin kuulijoiden osuus missään maassa merkittävästi yli tuon 17:n prosentin. Tietenkin tämä rockin ja metallin raja on nykyään varsinkin uudemman musiikin osalta erittäin häilyvä. En tiedä mihin Nielsenillä se raja on vedetty.

Vanhemman musankin osalta esim. Mötley Crue/Def Leppard-kombo edelleen pystyy kiertämään stadioneita...mihin kategoriaan nekin nykyään laittaa? Aikanaan ne oli 'metallia', nykään lähempänä AOR-kategoriaa. Metallica soi tietääkseni myös useimmilla AOR/classic rock-asemilla tiheään.

#496 kirjoitettu 29.01.2023 18:45

IT kirjoitti:

Vertailun vuoksi USA:ssa on 72 metallibändiä miljoonaa asukasta kohden, jotenka Suomessa luku on melkein 10-kertainen Amerikkaan verrattuna...



olisi jännittävä testi laskea kuinka monta promillea noista yli kolmesta tuhannesta suomalaisesta metallibändistä osaa nimetä, tai tietää kuinka moni keikkailee tai julkaisee musiikkia kaupallisesti.

Raaka arvioni on että USAssa laatu jokseenkin korvaa määrän puutetta. Sikäläisessä sosiaalijärjestelmässä on varmaan hankalampaa heittäytyä nuorella iällä muusikkorentuksi ilman kovin kummoista talenttia?

Jos taas kuitenkin kuluttajamarkkinoista puhutaan niin harrastajamäärään nähden hieman erikoista että moni metallibändi jättää yhä kiertueillaan Suomen suosiolla väliin, vaikka esim. Baltian maat ja muut pohjoismaat kelpaavat. Osasyynä toki nuo vedet tuossa eteläisen Suomen ympärillä nostamassa matkakustannuksia aika oleellisesti.

Itse kun paljon pyörin erinäisillä levymyyntiin keskittyvillä foorumeilla ja somesivustoilla muiden setä- ja täti-ihmisten seassa , niin siellä voisi sanoa että klassiselle rokille ja kasariheville on selvästi eniten kysyntää. Metallimusa yhtä selkeänä kakkosena. Kasarihevin jos laskee metalliksi niin voi jo olla aika tasaista.

Metallimusiikin kuluttajien keski-ikä nousee selvästi koko ajan. Enää kun ei ole "pakko" saatika muodikasta alistua nelikymppisenä lavatansseihin ja iskelmämusiikin pariin tms.

#497 kirjoitettu 03.02.2023 18:12

toissa viikolla julkaistu Riversiden ID.Entity ensikuuntelussa. Etukäteissinkutkin olin jotenkin onnistunut ohittamaan.

Tämä puolalaisorkka on yksi harvoista yhtyeistä joka on musiikillisesti niin mielenkiintoinen, että annan suosiolla anteeksi useimmiten hiukan hölmöt peruskoulusanoitukset, ja jopa voimakkaahkon itä-eurooppalaisaksentin.

Tuossa hauskaa kasaritribuuttia sellaista kaipaaville hihhuleille:

Riverside - Friend Or Foe (single edit)

#498 kirjoitettu 05.02.2023 19:54

My Bloody Valentine - Ep’s 1988 - 1991

Tupla-cd, 24 biisiä, lähes 100 minuuttia musiikkia. Seminaalia shoegazea, aikanaan käänteentekevää ja vieläkin välittömästi tunnistettavaa soundia. Kevin Shieldsin hulvatonta Jazzmasterin whammy barin käyttöä, äänivalliin hukkuvia vokaaleita. Näitä levyjä asiakkaat kai palauttivat puotiin, kun epäilivät niiden olevan jotenkin viallisia.

#499 kirjoitettu 08.02.2023 18:35

Elder - The Gold & Silver Sessions

Nykyisin Berliinissä majaansa pitävä jenkkiläinen Elder soittaa "raskasta psykedeelistä, progressiivista psych ja stoner rockia", valitse siitä. Tämä on noin 35-minuuttinen kolmen biisin instrumentaaliannos, joka on mielestäni lajissaan keskitasoa parempaa. Huomattavasti.

#500 kirjoitettu 08.02.2023 18:59 Muok:08.02.2023 19:01

Tällaisessa moodissa nyt ollaan, joten nyt soi

Dead Meadow - Force Form Free

ja kun en mitään osuvaa keksi, niin lainaanpa tuota kuvausta: "Formed in the fall of 1998, Dead Meadow emerged from the Washington, D.C. indie/punk scene to fuse their love of early ’70s hard rock and ’60s psychedelics into a unique marriage of dreamy guitar-fuzz bliss and stoney riffs."
Aika nappiluonnehdinta, ja lisäisin vielä että yllättävän letkeä levy. Suosittelen.

Levyn lopettava "Binah" on hieno!!

#501 kirjoitettu 13.02.2023 12:12

Yo La Tengo - This Stupid World

Tulipa sitten kuunneltua tämä uutukainen ensimmäistä kertaa. Voisin tietty väittää että muutamat laulut ovat ns. melodisesti niukkoja, ja jotkut kappaleet on ns. tehty aikaisemminkin, kuitenkin juuri tämän bändin toimesta, joten sellaista sattuu kun 40 vuotta tahkoaa. Annan kuitenkin 9/10, sillä valittu linja pitää, ja tod. näk. 99,99% kaikesta nykyään julkaistusta musiikista on saatanan tylsää. Kuulematta.

Huhtikuun Köpiksen konsertti on jo ollut jonkin aikaa loppuunmyyty, joten onneksi olin ajoissa hereillä.
Tulipa vielä mieleeni tällainen juttu: Kun bändi edellisen kerran soitti Köpiksen liepeillä Albertslundissa Badesøen Festivaalilla v. 2018, heidän versionsa Neil Youngin Time Fades Away -biisistä oli paras mitä olen koskaan kuullut. (Ehkä siksi että muita koverointeja en ole todistanut.) Tämä tapahtui sen seurauksena kun bändi tiedusteli yleisöltä, että ”shall we follow the setlist, or go nuts?” (Valitsivat jälkimmäisen.)

#502 kirjoitettu 13.02.2023 18:53

Revolver - the Beatles.

#503 kirjoitettu 14.02.2023 18:15

Codeine - Dessau (2022)

Slowcore-trio Codeine äänitti nämä kappaleet esikoislevynsä jälkeen v. 1992, mutta syystä tai toisesta niitä ei julkaistu. Sittemmin ne toki ilmestyivät eri versioina bändin myöhemmillä levyillä. Numero Group leibeli on taas tehnyt uroteon ja pelastanut tämän setin. Onhan nää ihan saatanan hienoja biisejä, niitä harvoja, jotka eivät kulu korvissani lainkaan samassa tahdissa kuin valtaosa muusta musiikista.

9/10.

#504 kirjoitettu 20.02.2023 17:39

Viimeisen parin päivän sisällä olen kuunnellut seuraavat taideteokset ja hengentuotteet:

Godspeed You! Black Emperor – 'Allelujah! Don't Bend Ascend
Godspeed You! Black Emperor – Asunder, Sweet And Other Distress
Lee Ranaldo – Between The Times And The Tides

Kaksi ekaa on Efrim Menuckin johtaman kanadalaisen postrock-kollektiivin tekosia muutaman vuoden takaa. Tämän bändin aikaisemmista tuotoksista täällä Mikserissäkin muistaakseni kohistiin silloin joskus kun täällä oli vielä elämää ja innostusta johonkin erilaiseen. Nyt nuo kuulostavat paikoin ihan komeilta, mutta myös välillä aika rasittavilta.

Sonic Youthin kakkoskitaristin soolotuotanto on ainakin mulle ollut yllätyksellisen poppia. Ripauksittain ihan hyvääkin.

#505 kirjoitettu 23.02.2023 11:34

Bob Dylan - Blonde on Blonde

Tässä on kyllä todella hyvä lp-levy. Sisältää monta erittäin hyvää biisiä ja todistaa sen että Dylan jos joku on mestari biisien kirjoittamisessa. Sad eyed lady of the lowlands on malli esimerkki miehen taidoista.

#506 kirjoitettu 23.02.2023 14:27

spaussi kirjoitti:
Bob Dylan - Blonde on Blonde

Tässä on kyllä todella hyvä lp-levy. Sisältää monta erittäin hyvää biisiä ja todistaa sen että Dylan jos joku on mestari biisien kirjoittamisessa. Sad eyed lady of the lowlands on malli esimerkki miehen taidoista.


Juu. Parempaa levyä ainakaan singer-songwriter genressä ei taida olla olemassakaan.

Tämän kunniaksi kuuntelin itse Bobin albumin The Bootleg Series Vol. 4 - Live 1966. Mikäli Roopertin tämän vuosimallin hyvin sarkastisen kuuloista laulutapaa kaipaa lisää niin tuossapa on Blondelle erinomainen kompanioni.

#507 kirjoitettu 23.02.2023 15:13

Filius|B kirjoitti:
Viimeks kuunnellu kokonaisen levyn..15 vuotta sitten.

Ei vaan jaksa kun surullinen totuus on että niissä on aina 80% paskaa.


kannattais kokeilla jotain muuta kuin rappia ja hip-hoppia välillä.

#508 kirjoitettu 23.02.2023 16:11 Muok:23.02.2023 16:18

Filius|B kirjoitti:

Se että me tehdään sitä (tai sitä muistuttavaa) kohtalaisesti,ei tarkoita että tulis sitä kuunneltua.



Olihan tämä jo tiedossa. Pakollinen puhemusapiikki on vain aina pakko heittää kun pienikin tilaisuus avautuu.

Sitä paitsi tajusinkin jo että räpätys ja hippelihop-levykäisten kohdalla tämä 80 taitaisikin olla turhan optimistinen prosenttiarvio.

Noiden annettujen esimerkkien perusteella 80 prosenttia paskaa kuulostaa ihan järkevältä. Stevie Wonderilta tosin täytyy olla aika lailla just ne paskimmat levyt että sopii tähän yhtälöön. CCR:ltäkin varmaan just Mardi Gras...

--------------------------------------------
Slipknotista puheen ollen kuuntelin just Stone Sourin covereista koostuvan levykäisen Straight Outta Burbank ensi kertaa. Varsin toimivia jokseenkin alkuperäisiä ehkä turhan paljon kunnioittavia versioita mm. Rollarien, Maidenin, KISSin ja Black Sabbathin klassikoista. Corey Taylorilla on mainettaan upeampi lauluääni kyllä. Ei siinä mitään.

Gimme Shelter

#509 kirjoitettu 23.02.2023 16:55 Muok:23.02.2023 16:57

F|Bitch kirjoitti:
Nyt puhuu tosi äijät musiikista niin ämmät on hiljaa.
Mutta jos puhuttais välillä nussimisesta. Olis nämä äijät...


uusia ketjuja voi aina perustaa...

"Mitä nussit nyt?"

"Mitä nussit viimeksi? Arvostele..."

"Pakko Saada..."

voi olla että valtaosalla vakiporukkaa olisi aika vähän kerrottavaa.

#510 kirjoitettu 23.02.2023 16:58 Muok:23.02.2023 17:00

art074 kirjoitti:

"Mitä nussit viimeksi? Arvostele..."



tähänkin voisi periaatteessa vastata että leijonaa pepsimaxilla

4/5

#511 kirjoitettu 24.02.2023 13:05

Iso H - Lähelle on pitkä matka (2007)

#512 kirjoitettu 27.02.2023 19:10 Muok:27.02.2023 19:11

Rolling Stones - Brussels Affair (live 1973)

tämä oli pitkään suurin piirtein "the best bootleg ever", mutta ei ole enää kun julkaistiin Stonesin From The Vaults-sarjassa.

Bändi kuumimmillaan Maanpaon ja pässinpääkeiton jälkimainingeissa

11/11

#513 kirjoitettu 02.03.2023 01:43

Taisin kuunnella ihan viimesimpänä The Prodigyn - Experience albumin vuodelta 1992, kun piti kirjottaa kaverin blogiin pieni pätkä omasta kokemuksesta kyseisen albumin kanssa, että miten on vaikuttanut elämään. Se nyt on siis muutenki tullu aika monesti kuunneltua tässä vuosien varrella, mutta tosiaan tuota tekstiä varten piti se nyt vielä uudemman kerran käydä läpi kirjoittaessa.

En yleensä kuuntele juurikaan albumeita vaan irtobiisejä, mutta semmonen albumi jonka oon kuunnellu viimeks kokonaan muistaakseni, ilman että siihen liittyy mitkään blogit tai muut taka-ajatukset, niin oli varmaanki semmonen kuin:

The Timewriter - Diary Of A Lonely Sailor (2002)

https://www.youtube.co...

#514 kirjoitettu 05.03.2023 11:56

Ode - LIIKAA (2022)

Piristävä ja sanoituksiltaan rikas suomiräp-julkaisu. On niitä ihan hyviä räppäreitä tässäkin polvessa. Tästä digasin.

#515 kirjoitettu 13.03.2023 12:41

Arppa - Valeria

Uutta ja vanhaa, poppia ja (kevyt)jazzia. Tarpeeksi omaperäisyyttä herättämään kiinnostuksen, mutta myös tarpeeksi tuttua resonoidakseen laajemmaltikin.
Suosion kasvaessa markkinointiin panostus kasvaa myös ja niinpä nyt kolmannen levyn ilmestymisen aikaan Arppa on ollut tapetilla vähän siellä sun täällä. Ilahduttavasti kommentteja selaillessa huomaan, että herättää tunteita puolesta ja vastaan. Ei siis mitään kädenlämpöistä ihan kivaa.
Niin, tosiaan. Hieno levy! Kuten niin monen muunkin artistin ja bändin kohdalla, ei Arppakaan ole levyllä samanmoinen, yhtä hillitön kokemus kuin livenä. Silti levy toimii omillaan. Biisien nyansseissa riittää kuunneltavaa ja sovitukset poikkeaa ilahduttavasti valtavirrasta, johtoen isolta osin bändin jazz-taustasta.
Eikä kenenkään enää tarvitse miettiä, että missä se Väinö on. Se tuottaa tuollaisia hyvältä soundaavia levyjä.

#516 kirjoitettu 15.03.2023 11:53

Grateful Dead - Cornell 5.8.77 (Live, 3CD)

Deadin yli kahdensadan albumin katraassa tämä sijoittuu kai luokkaan Retrospective Live Albums, joita niitäkin lienee yli 80. Tätä keikkaa monet pitävät bändin parhaimpana ja jotensakin legendaarisena. Kyllähän näitä aikoinaan kuuntelin paljonkin, ja selvinpäinkin näitä pystyy arvostamaan, vaikka oikeat Deadheadit saattavatkin olla eri mieltä. Nykyisellään tämä on ajoittain vähän tylsää, standardien kelaamista, mutta toisaalta muutamat bändin originaalit (mm. Loser ja Fire on the Mountain) kuulostavat edelleen ihan hienoilta. Jerry Garcian kymmenminuuttisiksi yltyvät kitaraseikkailut vievät yhä mennessään.

#517 kirjoitettu 15.03.2023 11:53 Muok:15.03.2023 11:59

Guided By Voices - La La Land (2023)
Täydellistä poppia.
Niinku vastapainoksi.

#518 kirjoitettu 17.03.2023 15:23

Jethro Tull - Heavy Horses

Tili taas plärättyä vanhoja lp-levyjä ja sieltä löyty tuo Jethro Tullin lp vuodelta olikohan 78.
Ihan hyvältä kuullosti edelleen ja edellisestä kerrasta on tosiaan useampi vuosikymmen kulunut kun on viimeksi tuo kuunneltu. Varsinkin heavy horses biisi on mun mielestä hyvä.

#519 kirjoitettu 20.03.2023 17:44

Human Hand - Tremor (2022)

Tässäpä hieno uusi tuttavuus, ymmärtääkseni improv-tyyliin eli ihan lonkalta heitettyä trippyä psykedeelistä kitaravetoista instrumentaalimusiikkia, Lancashiren maaseudulta. Bandcampista löytyy.

8½/10

#520 kirjoitettu 23.03.2023 09:46

aurinkoP kirjoitti:
Duran Duranin Rio. Ymmärtääkseni tämä vuonna 1982 ilmestynyt keitos on tupla-D:n arvostetuin albumi ja itse voin lähinnä ihmetellä miksi. Onhan se ihan okei, mukana on kivoja biisejä kuten nimibiisi ja Hungry Like the Wolf... etc... mutta ihan oikeasti, Duraneiden historian paras albumi? Parempi kuin Seven and the Ragged Tiger, Liberty, Duran Duran aka Wedding Album, Pop Trash ja Astronaut? Vittu kun musanörteillä on outo maku!

En ole ollut tietoinen aiemmin näistä arvostuskysymyksistä tämän bändin kohdalla, mutta tämä Duran Duranin biisi on kyllä loistava, täydellinen napakymppi, en kyllästy tähän koskaan, aivan hemmetin hieno, jumankekka mitkä tunnelmat!!!

Duran Duran - Ordinary World