Mikseri.net

#362 kirjoitettu 13.07.2022 12:12

Jatkumona Tolosen soololevyille Tasavallan Presidenttiä:

- Tasavallan Presidentti (vuoden 1971 levy)
- Lambertland
- Milky Way Moses

Mielenkiintoisia levyjä. Ja mitä muuta pitäisi sanoa? No vaikkapa että kyl' ny on resitentillinen olo!

#363 kirjoitettu 16.07.2022 21:09

Bloodbath - Resurrection Through Carnage

Takuuvarma stressinpoistajani soi taas läpi..loud as fuck!

Laulajan moni-ilmeinen tunnetila tässä viehättää. Siinä kuuluu jonkinlaista syvää kaipuuta ja tuskaa, mutta samalla kipinän verran Toivoa paremmasta huomisesta. Jonkinlainen trauma on selvästi käyty läpi kauan sitten. Häntä on satutettu joskus. Voisi revitellä äänellään enemmän. Nyt mennään tutun turvallisia polkuja, ilman riskejä. Voimakkaat kitarat tukevat ja luovat melodista kokonaisuutta. Rumpali kuulostaa hyvin kiireiseltä. Luulee ehkä itsestään liikoja.

10/11

#364 kirjoitettu 17.07.2022 16:48

Kassu Halosen Halonen albumi tais olla viimeisin!

#365 kirjoitettu 17.07.2022 21:06

aurinkoP kirjoitti:
EIKU NIIN, Hendrixiä kuuntelin iltapäivällä! (The Cry of Love. Postuumi albumi ja omasta epäortodoksisesta mielestäni luultavasti Henkan paras!)


hah....en tiedä sen ortodoksisuudesta, mutta kuuntelin eilen taas First Rays of the New Rising Sun-tuplan (eli Cry of Loven jatkettu versio) ja ajattelin että onhan tämä vaan paras Henkan levy, ei voi mitään.

#366 kirjoitettu 19.07.2022 07:40 Muok:19.07.2022 07:41

Kävelylenkille lähdettäessä Spotify tiesi että pitäisin Vesterinen yhtyeineen - Meissä asuu elämä albumista. Ja mikäs minä olen tekoälyn kaikkitietäviä algoritmeja kyseenalaistamaan, joten napit korviin ja levy soimaan.

Vesterinen yhtyeineen on tietysti tuttu, silloin tällöin tulee heidän biisejä vastaan ja muutamaa eniten radiosoittoa saanutta kappaletta pystyn ainakin kertosäkeiden osalta hoilottamaan mukana. Mutta en ole koskaan erityisesti heidän musiikkia kuunnellut. Tällä levyllä kaikki biisit oli ihan uusia tuttavuuksia, väitän etten ole kuullut näistä ensimmäistäkään aikaisemmin.

Äänimaailman puolesta Meissä asuu elämä oli tosi tunnistettava, Vesterinen yhtyeineen on luonut oman tunnistettavan soundin. Eikä siinä, oikein korvanmukainen soundi, studiossa on ääniteknikko viettänyt epäilemättä aikaa hyvän tovin ja viilaillut säröt pois - hyvässä ja pahassa. Laulut on kauniita, ja teemat useinmiten vähän surullisia. Lyriikoissa on aika ajoin kivoja oivalluksia vaikkei ihan Juicen tasolla ollakaan.

Omaan makuun levyn paras kappale - ainakin ensikuuleman jälkeen - oli kolmannella raidalla (oikeaoppisesti?) asustava "Nena laulaa ilmapalloistaan". Mä pidän tästä tavasta ottaa laulun nimeksi yksi oikeastaan aika merkityksetön lause keskeltä lyriikkaa. Laulu ei kerro sen enempää Nena nimisestä henkilöstä kuin ilmapalloista tai niistä laulamisestakaan.

Seuraava biisi "Älä lopu yö" kumartaa teemojen ja lyriikan puolesta Samuli Putron suuntaan. Zen Cafe on aina maistunut, joten tämäkin menee ensikuulemalta levyn parhaiden kappaleiden joukkoon.

Noin kokonaisuutena levy oli miellyttävä, mutta mitään sellaista tunneryöppyä jonka musiikki parhaimmillaan saa aikaan ei nyt tullut. Tietysti kokemus on erilainen kun levyn kuuntelee kuulokkeista samalla kun koittaa olla kävelemättä autojen alle kuin hämärässä olohuoneessa kunnon äänentoistolaitteilla. Mutta tekoäly oli oikeassa, pidin kuulemastani.

ex4 muokkasi viestiä 07:41 19.07.2022

#367 kirjoitettu 23.07.2022 21:25 Muok:23.07.2022 21:27

Black Sabbath - Vol. 4

Sisältää mielibiisini Supernaut, jota kuunnellessa tulee pyörivät fiilikset, aivan kuin olisi pesukoneen rummussa, tai vaihtoehtoisesti on pyörivä spiraali, joka poraa kuuntelijan sieluun.

#368 kirjoitettu 23.07.2022 23:46

Uppe kirjoitti:
Black Sabbath - Vol. 4

Sisältää mielibiisini Supernaut, jota kuunnellessa tulee pyörivät fiilikset, aivan kuin olisi pesukoneen rummussa, tai vaihtoehtoisesti on pyörivä spiraali, joka poraa kuuntelijan sieluun.


Oma suosikki tuolla on tietysti Snowblind, mutta sieluun poraaminen loppui kun hokasin ettei tuijota näiden Vertigon vinyylien keskiötä.

#369 kirjoitettu 24.07.2022 00:12

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Black Sabbath - Vol. 4

Sisältää mielibiisini Supernaut, jota kuunnellessa tulee pyörivät fiilikset, aivan kuin olisi pesukoneen rummussa, tai vaihtoehtoisesti on pyörivä spiraali, joka poraa kuuntelijan sieluun.


Oma suosikki tuolla on tietysti Snowblind, mutta sieluun poraaminen loppui kun hokasin ettei tuijota näiden Vertigon vinyylien keskiötä.


Muistin tuon kyllä. Unohdin mielikuvissani värin: keltainen, hulluuden väri, eikä se poraa sieluun, vaan se keltainen spiraali on omatunto.

#370 kirjoitettu 24.07.2022 13:31

Janis Joplin - Pearl
Jumalauta että tämä nainen sitten osasi laulaa.

#371 kirjoitettu 24.07.2022 18:46

sorry to interrupt but:

Mienakunaru - Strato Arcology (2022)

Tässäpä oikein virkistävää menoa, brittirytmikaksikon ja japsikitaristi Junzo Suzukin toimesta. Ikävää vain että "In early February 2022, Junzo fell from a train platform in Tokyo and was rendered unconscious. Junzo suffered intracerebral hemorrhage and subarachnoid hemorrhage. He regained consciousness about nine days later and was moved to a rehabilitation hospital several weeks after".

Vaikka tuore levy onkin, nauhoitukset on siis ymmärrettävästi tehty aiemmin.

#372 kirjoitettu 24.07.2022 21:22

hallikettu kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Mienakunaru - Strato Arcology (2022)

Kuulostaa siltä kuin olisivat jossain kamoissa… …Tämä musiikki aukeaa vain harvoille ja valituille… ….Tämä musa tekee sekopäiseksi…

- Eve


No joo, niinku kiteytettynä.

#373 kirjoitettu 27.07.2022 14:31

”Jostain” syystä palautin mieleeni tämän levyn:

Arab Strap - The Red Thread (2001)

Pohjimmiltaan multi-instrumentalisti Malcolm Middletonin ja persoonallisen vokalistin Aidan Moffatin skottiduon tämä levy ei ollut edes Arab Strap -mittapuulla mikään menestys, vaan why should I care?
En kai ole bändin muita levyjä liiemmin kuullut mutta tästä pidin aikoinaan suuresti, ja hienolta se kuulostaa vieläkin. Etenkin kappaleet The Long Sea ja Haunt Me ovat aivan erinomaisia, ja myös Last Orders, The Devil-Tips ja Screaming In The Trees ovat tosi kovia.
Wikipediassa bändin šaandret ovat post/indie/alternative rock ja slowcore, Discogsissa myös downtempo, joten revi nyt siitä.
Skotlannista on tullut monta hyvää bändiä, vaikka ehkä Mogwai onkin ainoa vielä voimissaan oleva…

#374 kirjoitettu 27.07.2022 21:13

Archgoat - Worship the Eternal Darkness

Viime vuoden liki vallattomin julkaisu black metallin saralla omasta mielestäni. Levyllä on hyvällä maulla käytetty syntikoita, sekä saundit ovat enempi kuin kohdallaan. Levy tulee kuin huomaamatta kaivettua tasaisin väliajoin vinyylihyllystä soimaan.

#375 kirjoitettu 28.07.2022 19:29

Frööbelin Palikat - Jee jee 30-vee

Osa biiseistä oli tosi kivoja ja toi paljon vanhoja muistoja mieleen. Hyvin pysty laulamaan mukana ja aktivoivat tanssiliikkeet toivat musiikkielämykseen mukaansatempaavuutta ja mielekkyyttä. Jotkut uudet versioinnit vanhoista hyvistä biiseistä jäivät vähän uudelleenlämmitetyn makuisiksi, mutta osa uusista biiseistä oli oikein mieluisia!

Kaikkinensa sanoisin 4/5

#376 kirjoitettu 28.07.2022 23:37 Muok:28.07.2022 23:38

pitkästä aikaa Dylanin masterpiissit, eli

Highway 61 Revisited (1965)
Blonde On Blonde (1966)

Omat bluestäytteensä näissäkin. Toki tekstit on vähän mielenkiintoisempaa tavaraa kuin mitä Morrisonilla oli tarjota.

Mielenkiintoista kyllä miten usein ihastellaan 60-luvun artisteja ja bändejä, jotka julkaisivat aina vähintään sen kaksi klassikkolevyä vuoden sisään. Tosi asiassa kuitenkin melkein kaikilla noin tehneillä oli aina ne pakolliset 12-baariset bluessit ja rokettirollit siellä täytteinä . Beatles taisi olla viimeiset vuotensa niitä harvoja poikkeuksia joilla riitti oikeita (ja yleensä hemmetin hyviä) omia sävellyksiä aina koko levyllinen.

niija 11/11 molemmille levykäisille tietenkin. Kuinkas muuten.

#377 kirjoitettu 29.07.2022 18:20

Sync24 - Comfortable Void

Tää on nykyään mun go-to levy, kun haluun kuunnella jotain rauhoittavaa (nyt kun CBL:n tuotanto on puhki kulutettu). Tosi kivoja saundeja ja äänimaisemia. Tuntuu, että tämä sooloprojekti jää CBL:n varjoon, vaikka toisaalta tuntuu, että projekti kristallisoi sen, mikä on hyvää CBL:ssä.

Ps. kämppiterveiset Härmälästä

#378 kirjoitettu 29.07.2022 20:03

Hector - Nostalgia

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua kotimaista ja tämä Hectorin lp-levy vuodelta 1972 ei ole kyllä mikään huono LP.

#379 kirjoitettu 29.07.2022 20:17 Muok:29.07.2022 20:19

aurinkoP kirjoitti:
BoB löytyy hyllystäni (kiinnostavaa, että valitsit juuri leopardinnahkapillerilaatikkohatun esimerkiksi lyriikoista).


se siis oli ihan esimerkkinä miten saada bluestäytebiiseistä mielenkiintoisia, verrattuna vaikkapa Jim Morrisoniin. Toki ne "Nobelin arvoiset (hah)" tekstit löytyy ihan muualta.

..ja John Wesley Harding olisi oikein hyvä levy jos sen korvaraiskaajahuuliharpun saisi miksattua pois. Ennemmin kuuntelee vaikka sitten sitä melua tyhjästä. Oma Dylan-suosikkilevyni on tätä nykyä tietysti "The Basement Tapes".

#380 kirjoitettu 30.07.2022 12:09 Muok:30.07.2022 12:10

Nick Cave & The Bad Seeds - The Skeleton Tree (2016)

Nickin teini-ikäisen pojan onnettomuuden ja kuoleman jälkeen nauhoitettu albumi. Vähän hölmöhkö levyvalinta näin aamunavaukseksi. Alkaa olla jo liikaa sitä kuuluisaa tunnetta.

10/11 kuitenkin

Girl In Amber
Jesus Alone

#381 kirjoitettu 03.08.2022 15:38

The Beatles - white album
Nyt oli sitten tämä vuorossa. Levyltä löytyy kuitenkin muutama todella hyvä biisi. Esim
Happiness is a warm gun sekä Helter Skelter.

#382 kirjoitettu 03.08.2022 20:05 Muok:03.08.2022 20:14

Action & Tension & Space - Tellus (2022)

Norjalaiskvartetin uusin, ihan viihdyttävää jammailua. Bändi kuvailee itseään mm. määreillä "a spaced-out, instrumental lounge rock outfit, with added vibes of folk music, jazzy surf, psychedelia, free improvised chill-out, jangly post-rock, etc." niin kyllähän tuosta jo näkee että 'ihan kivaa' musiikkia.

Ja levyllähän on myös biisi "Schweppes & Koskenkorva"!

#383 kirjoitettu 03.08.2022 20:40 Muok:03.08.2022 20:48

The Hellacopters näyttää julkaisseen uuden levyn vastikään. Sen kunniaksi kuuntelin jotain ihan muuta, eli Luciferin albumit III ja IV. No joo, siis tämän bändin rumpali/biisintekijä vaikuttaa yhtä isosti hellakoptereissa.

8/11 näille Johannan hieman natsahtavasta aksentista huolimatta. 70-luvun hard rokin äänimaisemista pitäville mukavaa tavaraa.

IV

oma lemppari; Pacific Blues

#384 kirjoitettu 04.08.2022 19:47

The Rootsman - In Dub We Trust (1995)

#385 kirjoitettu 05.08.2022 10:27

Tässä parin päivän aikana olen kuunnellut pariin kertaan Heidi Kyrön koko tuotannon. Tällainen iskelmä on itselle vähän sellainen guilty pleasure. Mukavaa kevyttä hyvän mielen musiikkia, ja toki hyvä laulaja. Välillä kyllä vähän ällöä, mutta usein kaikkein ällöttävimmät kohdat ehtii mennä ohi ennen kuin irvistys ehtii naamalle.

Mielenkiintoista tässä on myös kuulla, miten populaarimusiikin trendit ovat eri aikoina vaikuttaneet iskelmän tyyliin. Periaatteessa sävellykset ovat kautta linjan hyvin samankaltaisia, mutta sovituksista kuulee selvästi ajan hengen. Esim. 90-luvun biisit on höystetty eurodance-jumputuksilla, kun taas 2000-luvun puolivälin biisit ovat hyvin rokahtavia.

#386 kirjoitettu 06.08.2022 12:24

Kaikella, siis ihan kaikella, on yhteys musiikkiin, jos vain antaa ajatuksen lentää ja assosiaatioiden syntyä.
Ajattelin tänään korkata lounaalle portugalilaisen LAB-punaviinin, jonka etiketissä on labradorinnoutajan hahmo. Siitä tulikin mieleeni…

Labradford - Fixed::Content (2001)

Enimmäkseen 90-luvulla vaikuttaneen amerikkalaisen postrock-yhtyeen viimeinen albumi on hyvin rauhallista ambienttia, kuitenkin (?) melodista. Bändin levyt olivat silloin tehokuuntelussani, aikaisemmat levyt olivat ehkä ’reippaampia’. Sittemmin Pan American -nimellä operoinut Mark Nelson oli yksi yhtyeen jäsen; siksikin tämä musiikki on eh erityisen rakasta.

#387 kirjoitettu 10.08.2022 11:55

Kungens Män - Förnekaren (2015)

85 minsaa loistavaa taustamusiikkia punaherukoita pensaasta riipiessä.

Ihan totta.

#388 kirjoitettu 14.08.2022 19:25

Viimeisen neljän päivän aikana olen kuunnellut Kungens Män -yhtyeen tuotantoa, täyspitkiä ja tosipitkiä:

- Diskbänksockultism
- Stockholm Marathon
- Bränna Tid
- Dag & Natt
- Tomhetens Furste
- Fuzz På Svenska
- Chef
- Trappmusik
- Den Nya Skivan
- Kungens Ljud & Bild

Julkaisut ovat vuosilta 2015 - 2022. Tämä on musiikkia, joka menee yhdestä korvasta sisään, mutta ei niin helpolla pääse toisesta ulos…

#389 kirjoitettu 20.08.2022 14:54

Kuuntelin taas Kungens Män -yhtyeen levyn Diskbänksockultism, ja siitä ei ole muuta sanottavaa kuin että se on juuri sellaista musiikkia jota viime päivinä olen enimmäkseen halunnut kuunnella.

Mutta kuuntelin myös tämän ”levyn”:
Cedar Bears - Ambience & Confluence (2020)

ja koska en yleensä kuuntele omia tuotoksiani, niin haluaisin raportoida jotain tästä tapahtumasta…
Öh, viime aikoina tekeleitteni kitaralta kuulostavat äänet on usein luotu muilla keinoilla, mutta tuolla tallenteella soitan kaikki kitarat oikealla kitaralla. Ja sen kuulee: epätarkkuuksia, virheitä ym. satunnaista löytyy, mutta juuri siksi ”pidän” tuosta aidosta soundista. Muutenkin kokonaissoundi on varsin kotikutoinen, vielä karumpi kuin nykyisellään(?). Kymmenen kappaletta ja kestoa yli tunti, eli biisit eivät ole pitkiä, vaan se on vain ns. rauhallista teeman kehittelyä ja variointia! Levyn päättävässä Travels In Time -kappaleessa on vieläpä erityisen törkeä kitarasoundi, ja siitä olen erityisen ”ylpeä”..

Jos ja kun tuo ei nappaa, niin kuuntele nyt vaikka Bushman’s Revenge - King of Hello

#390 kirjoitettu 25.08.2022 20:47 Muok:25.08.2022 20:58

hah, olen tällä viikolla kuunnellut koko Pink Floydin tuotannon alusta loppuun pariin kertaan.

Joo, tää bändi ei ole oikein kunnolla mulle koskaan aiemmin auennut niitä pakollisia hittejä ja Animals-levyä lukuunottamatta, mutta nyt löytyi se oikea ajankohta elämässä.

Voi tätä riemua

--------------------
niija viimeisin soinut oli debyytti - The Piper At The Gates Of Dawn

jolle vahva 9/11 tässä vaiheessa. Selvästi miellyttävin näistä alkuvuosien psykedeelisista albumeista.

#391 kirjoitettu 25.08.2022 22:49

Lustmord - The Monstrous Soul

Lustmordilla on roppakaupalla hienoja levyjä, mutta tämä on sellainen johon palaan aina uudestaan ja uudestaan. Vois johtua varmaan siitä, että Protoplasmic Reversion oli ensimmäinen biisi Lustmordilta jonka kuulin joskus muinoin. Ehkä.

#392 kirjoitettu 01.09.2022 11:16 Muok:01.09.2022 11:18

Arbouretum - Song Of The Rose (2017)

En tiedä mitä vaihtoehtoista tässä on, mutta alternatiivirokiksi tätä väitetään (@ wiki). Arbouretumia on myös kutsuttu ”the best of the millennial classic rock bands”!? Ei saatana näitä leibeleitä. Jotenkin mä lähestyn tätä singer-songwriter Dave Heumannin projektina, ja vaikka amerikkalainen onkin, minulle näistä biiseistä tulee usein mieleen brittifolkrockin melodiikka. Heumannin ”songwriting is burdened with tradition”, ehkäpä niin.

Joo, tämä on siis täydellistä ’”helppoa” musiikkia: meneviä biisejä, loistavaa laulantaa, rehevää kitaraa ja tukevaa komppia. Eikä tämä ole edes parasta Arbouretumia.

#393 kirjoitettu 05.09.2022 19:24

Múm - Finally We Are No One

Loistava levy edelleen parinkymmenen vuoden jälkeenkin.

#394 kirjoitettu 07.09.2022 12:04

Batsaykhan - Batsaykhan (2022)

Ken tietää miten tähän levyyn törmäsin, mutta näyttää olevan portolaisen Nuno Oliveiran projekteja ja on niin mukavan kuuloista "kuuntelumusaa" kuten kulunut sanonta kuuluu.

#395 kirjoitettu 09.09.2022 19:29

Viimeisen parin viikon aikana olen (jälleen) kuunnellut valtaosan Bushman’s Revenge -yhtyeen kymmenestä täyspitkästä, julkaisuvuodet ovat kai 2007 - 2019. Tämä on siitä hyvää musiikkia, että näitä biisejä ei ihan tosta vaan hyräilläkään perässä - en ainakaan minä! - eli näihin ei heti kyllästy. Muuten pyrkisin kuuntelemaan valikoituja uutuuksia, joista saan meiliini infoa viikoittain, mutta valtaosalle niistä riittää yksi kappale tai joskus yksi minuuttikin. Sen verran mielenkiinnotonta on suurin osa niistä. No, näillä mennään.

#396 kirjoitettu 20.09.2022 20:04

Idaho - Three Sheets To The Wind (1996)

Seminaalisen slowcore-bändin kolmas varsinainen pitkäsoitto, kaksi edellistä löytyy vielä hyllystäni ja tämäkin on jotenkin pirun tuttua, mutta sitä vaan ei löydy... ...soi nyt siis Spotifysta.
Anyway, nelikielisen baritonikitaran taitajan, loistavan lauluntekijän ja persoonallisen laulajan Jeff Martinin projekti oli ns. kovaa kamaa silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Mulle.
Pitkän hiljaiselon jälkeen vuonna 2015 Martin viritteli vielä soolouraa, ja sain sitä tuolloin todistaa Tilburgin Incubate-festarilla. No, ei siitä(kään) tullut mitään. Nyt on ollut muutaman vuoden valmisteilla dokumenttifilmi bändin ja Martinin urasta, milloin mahtanee tulla valmista?

Sivumennen sanoen tämä on hiton hieno levy, 9/10.

#397 kirjoitettu 23.09.2022 18:49

Codeine - Dessau (2022)

Alkujaan v. 1992 nauhoitettua kamaa, ja sittemmin bändin tuleville levyille päätyneitä biisejä, hieman eri versioita? Slowcoren helmiä.

#398 kirjoitettu 24.09.2022 18:42

Automatism - Live at the Psychedelic Network Festival

Tämän yhtyeen rungon muodostavat Kungens Män -bändin kolme kitaristia, sillä erotuksella että KM:n ykköskitaristi (ainakin lavalla!) Mikael Tuominen on tällä kertaa basson varressa. Musiikki on äänitetty v. 2019 ja julkaistu tänä vuonna. Kyllähän tästä kuulee että jätkät (tai pikemminkin äijät) eivät ole suinkaan täysiä virtuooseja*), mutta se juuri tekee tästä aika viehättävää: space-, kraut-, jazz- tai psychedelic rock, valitse siitä!

*) Niin, tuotteliaita kyllä ovat; onkohan se jotenkin oireellista?

#399 kirjoitettu 28.09.2022 18:10

Mdou Moctar - Niger EP Vol. 1 (2022)

Nimestään huolimatta ihan "kokonainen" levy, 43 minuuttia. Moctar on nigeriläinen kitaristi/muusikko "who performs modern rock music inspired by Tuareg guitar music". Usein tätä kutsutaan afrikkalaiseksi bluesiksi, ja mikäs siinä. Tulipa joku kriitikko maininneeksi että tämä on "perhaps the most fiery psych-rock of the 21st century". Makuasia, mutta enpä jaksa tuotakaan kiistää.

#400 kirjoitettu 28.09.2022 20:03

Ja sitten aivan jotain muuta:

Damon & Naomi - A Sky Record (2021)

30 vuotta sitten ensilevynsä julkaissut amerikkalainen dreampop-duo ja suhteellisen uusi levy, joka on häpeämättömän kaunista musiikkia, ei tästä muuta voi sanoa. Tai no, sanonpa sen, että paikoin vokaalit ovat vähän puuduttavan yksioikoisia, eivätkä mitään virtuoottisia. Senkin vielä lisäisin, että levy on oikeastaan "D & N with Michio Kurihara", ja kyllähän japsikitaristin voi kuvitella sieltä paikoin tunnistavansa.

8,5/10