Pohjustan näitä kahta runonpätkää tässä nyt hieman. En pidä itseäni kovinkaan kummoisena lyyrikkona, enkä näiden kahden runon kohdalla ole mitenkään tietoisesti istunut alas tekemään runoa. Molemmat tulivat pyytämättä ja yllätyksenä. Tykkään leikitellä sanoilla ja makustella niitä. Kenties tämän automaattisen sanojenpyörittelyn takia nämäkin rivit syntyivät. Yhtäkkiä minulla vain oli riimi josta kuin itsestään syntyi uusia mokomia. Voi olla että ulkopuolisen silmiin nämä ovat vain kymmenen riviä juustoa, mutta molemmilla on minulle suurehko merkitys.

Hymy ei kerro luonnollisestikaan tuosta keltaisen lehdistön kruununjalokivestä, vaan eräästä tekemästäni melko naivista tempauksesta, tai oikeastaan sitä edeltävästä hetkestä. Se pöllähti päähäni aurinkoisena, lämpimänä loppukevään aamuna heti herätessäni. Se oli saatava valmiiksi, ennenkuin vuokravideon palautus ja puisto kutsuivat. Tällaista didgeridoota sopiikin odottaa tyypiltä, jonka mielestä Leijonakuningas ja Moulain Rouge ym. musikaalit ovat mahtava elokuvan muoto.

Pysähdys taas syntyi syntyi viime viikon sunnuntaina, junassa matkalla Tampereelta Lahteen. Olin ollut viikonlopun poikkeuksellisesti Tampereella rukkaamassa sosiaalista verkostoani siinä suunnassa. Junamatkalla kuuntelin Pupu Tupunaa. Laulun alussa lauletaan: älä tule vielä katsomaan sillä en halua, et näät mut ihan tällaisena. Olen hajalla ja pyörin rajalla... Tartuin tuohon hajalla -sanaan, josta muovautui tuo lyhyt mutta surullinen Pysähdys, joka väritti matkani sinisellä ja harmaalla. Olipa tuokin taas dramaattisesti ilmaistu. Nauttikaa. Näitä ilmestyy lisää, jos koen näiden kaltaisia valaistumisen hetkiä lisääkin.

- - - - - -

Hymy

Sinä hymyilit
ja hymysi hehkui auringon lämpöä
Se hymy sulatti lumen rinnastani

Sinun hymysi loisti niin kirkkaana
etten voinut katsoa kohti

Nyt katson...
senkin uhalla että sokeudun

- - - - - -

Pysähdys

Sydämeni on eksynyt ja hajalla
Mitä minun pitäisi tehdä kaikella tällä ajalla
joka vyöryy ylleni ilman sinua

- - - - - -