Olin Super Marketissa kauppareissulla. En muista enää mitä ostin kaljan ja tupakin ohella, mutta se ei ole niin tärkeää, kuin se mitä tapahtui kauppajonosta päästyäni. Odotin kaveriani joka tässä tilanteessa sattui olemaan, ei kuka tahansa muu paitsi, Soimakallion Jaakko, yksi Jaalan kovimmista kaljan kuluttajista.

Päätin mennä pelaamaan aikani kuluksi Tupla Potti -kolikkopeliä. Pistin 2 2:n €:n kolikkoa masiinaan. Viereisessä Pokeri-pelikoneessa pelaili pieni omituinen pappa, jonka silmissä ei kiiltänyt enää muu kuin ässähait ja täyskädet. Pappa kääntyi hitaasti ja tervehti minua. Minä tervehdin takaisin ja painoin pikapeli-nappia. Hedelmät alkoivat pyörimään ohuen lasin takana vimmatusti, mutta toinen rivi toisensa jälkeen muistutti minua karvaan tappion mausta, jonka ihminen niin useasti saa maistaa kun heittää asiat arvailun ja onnen valtakuntaan.

Noh.. Ei se mitään, minulla on vielä yksi euro jäljellä, saatan voittaa vaikka täyspotin vielä. Sitten kuulin kun kaverini, joka tässä tapauksessa sattui olemaan Jaakko Soimakallio, yksi Kouvolan kuumimmista rock-tähdistä, huusi minulle jonosta, että onko minulla plussa-korttia. Kaljat olivat nimittäin plussa-alennuksessa. Painoin jälleen pikapeli-nappia, ja lähdin viemään plussa-korttiani Soimakalliolle, tuolle nahkahousujen yltiöpäiselle suurkuluttajalle.

Olin vähän aikaa ehtinyt kävellä, kun takaani kuului suloinen voiton ääni. Käännyin katsomaan ja vahvistin käsitykseni siitä että olin voittanut peräti kolme euroa, eli toisin sanoen olin euron plussan puolella! Luovutin plussa-kortin väliaikaiselle oluen säilytys ämpärille nimeltä Jaakko, jonka jälkeen käännyin ja näin elämäni kauhistuttavimman näyn. Peliautomaatin voiton ääni oli kiinnittänyt myös ikälopun pokerikoneenpelaajan huomion, joka nyt lähestyi uhkaavasti omaa pelikonettani.

En muista shokiltani ehdinkö huutaa mitään, mutta sen muistan että ikivanha pappa määrätietoisesti painoi
Voiton Tuplaus-nappia. Hätistin papparaisen pois, mutta vahinko oli jo tehty. Minun ei auttanut kuin valita kruuna tai klaava. Valitsin kruunan. Kolikkojen kääntöpuolet alkoivat pyörimään, pelkäsin pahinta, ja pahin tapahtui: Ei tullut kruunaa, ei klaavaa, vaan pystyssä oleva kolikko (#%#"¤!?).

Rahat meni. Sekopäinen pappa oli katsonut vierestä ja pyyteli kovasti anteeksi. Minua ei hänen muminaiset anteeksipyynnöt voineet tyydyttää. Hän unohtaisi koko tapahtuman astuessaan kaupasta ulos, saaden näin synninpäästön, kun minä taas joutuisin elämään tyhjän lompakkoni kanssa kuun loppuun asti. Ainoan huojennuksen ololleni löysin ajatellessani että hän kuolee noin 50% varmuudella kuluvan kuukauden sisällä..

..ellei kolikko putoa kyljelleen.