Sunnuntai aamut on mitä hienoin tapa päättää viikko. Silloin on aikaa laittaa vanha vinyylisoitin soimaan ja fiilistellä aurinkoista musiikkia.
Mulla on 5 vinyylin nostalgia italiana - kokoelma, jonka hommasin kun ensin ostin sen cd konseptissa. levyt alkavat kaikki suunnilleen samalla italo hightempo standardilla, joka on maailmaasuurempaa hienompi ja iloinen kuva 50-luvun italialaisesta happy days perheestä.
Levyt ovat vikuttaneet myös musiikintekoon. Älkää kertoko kenellekkään, mutta monet cicero and the operation bernhartsin uptempo biiseistä on enemmän tai vähemmän velkaa Bobby Solon tapaisille suuruuksille. Myös näiden levyjän kuuntelu on saanut uskomaan retroilevaan musiikkiin ilman klisheitä. Sitä minä haluan tehdä.
[img]http://www.tcn-catv.ne.jp/~wrtcl/vanoni5.jpg[/img]
Levysarja on tuonut elämääni tosielämän sankarin. Naislaulaja nimeltään Ornella Vanoni. Nainen, joka usein piti näppinsä pelissä suurienkin jousisovituksien ja mahtipontisten melodioiden keskellä. Hän paini isoja miehiä vastaan saadakseen sanansa läpi. Respectpa!
Italialaiset sukujuuret tuntuvat saavan minut puolelleen tämän kokoelman kanssa, sillä kaikki muut ihmiset vihaavat tätä halpakokoelmaa. Se on sääli niillä, sillä en tarvitse muita. Italialainen iskelä on minun, buahhaah!