Pete:
Kun kerran Puuman sivujen päivitys tök-tök-tökkii niin laitanpa tänne näitä juttuja. http://www.puuma.net ja sieltä löytyy enemmän sälää, joka on vähemmän hyvää kuin tämä Maken loistava analyysi.



----------------
Studiopäiväkirja basistin perspektiivistä (vakava)

Ma 15/8/2005
Selvää jälkeä syntyy

Tulin studiolle klo 17 aikoihin terhakkaasti piereskellen. Transistorit höyrysivät kuumina suvi-illassa ja sähkömittarin numerot vilisivät iloisesti silmissä, aivan kuin entisaikain bensamittarissa. Aki oli jo luuttunsa kanssa valmiina paiskaamaan narulle kaiken mitä ajattelee biisistä Enkeli. Janne tutkiskeli mittareita ja paineli nappuloita mietteliäästi kuin tiedemies laboratoriossaan. Ledivalot välkkyivät kojeissa kotoisasti putkivahvistimien paukkeessa.
Henkilökohtaisesti en ollut vielä valmiina koitokseen, sillä olin juuri tullut kotoa höyryävien kattiloiden ja naisen lämmön äärestä. Sovittiin, että Aki soittaa ekaks ja minä sitten.
Homma oli heti alusta ihan bää-bää-lihaa ja kaikki sujui Akilta mallikkaasti. Enkelin uudet skittarat oli pantu purkkiin noin kolmessa tunnissa. Sitten tuli mun vuoro. Janne tiedusteli, kuinka nopeasti aion tällä kertaa selviytyä bassoraidoista. Että kerkeäisikö sitä syömään? Totesin siihen vinkuvalla helium-äänellä, että valoa nopeampaan ei pysty - tulee fysiikan lait vastaan. Todettiin, että minä treenaan sillä aikaa, kun Jack Germany kiskaisee Wienersnitselin vatsalaukkuunsa.
Homma ei kestänyt tälläkään kertaa pitkään, vaikka olinkin hyvin vajaa-älyisellä päällä. Liiallinen naisen lämpö oli ilmeisesti sekoittanut pääni ja joidenkin asioiden ymmärtäminen tuotti suurta vaikeutta. Mietin pitkään mm. mikä/missä on etusormi ja muuta vastaavaa, mitä nyt ameebat
yleensäkin miettivät alkuliemessä maailmojen aikojen alussa.
Kun Enkelin bassot oli raavittu sisään, kävi Aki päättäväisesti kuin liikennepoliisi Kultaa ja Mirhamia -biisin kimppuun. Lähdin himaan siinä klo 21:25:37 jälkeen, koska tunsin tehneeni osuuteni maailman pelastamiseksi (siltä päivää) ja oli jo niin pitkä aika kun olin viimeksi saanut tuntea naisen ja höyryävien kattiloiden lämpöä.

Ravinto:
0.5 l kokis
2 kpl sitruunamuffinssia
1 kuppi kahvia

Henkinen tila:
Vakaa, mutta mietteliäs ja kireä kuin bassonkieli.

Viihde:
Rytmi- ja Infernolehdet nopeasti selaten, vain kuvia katsellen.

Välineet:
Ibanez 5-kielinen basso sekä Toyotan tunkki.











Ti 16/8/2005
Rumpali ottaa biisonia sarvista

Tänään on tarkoitus nauhoittaa kahden uuden biisonin rummut. Saavuin studiolle taas siinä klo 17 pintaan paskalla autollani. Vaikka matkaa ei tosiaan ollut kuin 200m, valitsin silti paikat suusta irrottavan kyydin. Eniten mua huoletti, että olivatko eilen pöydälle jättämäni sitruunamuffinssit tallella. Helpotus oli valtava, kun näin mufflarit siinä pöydällä, mihin ne eilen jätin. Pete tosin oli kyttäilyt niitä tovin silmät renkaina, kuin narkkari valmistuvaa fiksiä. Vetäisin kunfupotkun päähän samantien. En kuitenkaan omaan päähän. Sain palautettua Peten takaisin maa-nimiselle planeetalle, syöksyen samalla keittämään kahvia varttia vaille kuus. Kahvin jälkeen olinkin huomattavasti rauhoittuneempi.
Studion puolella Janne oli kuin Star Trekin kapteeni Kirk SS Enterprisen komentosillalla, valmiina poimuajoon. Puuman kyntäessä syvällä universumin aika-avaruudessa, soitettiin Olkiluodosta. Olivat päättäneet varta vasten nostaa sähköntuotantoa parilla terawatilla, koska tiedossa oli
jonkinlaista kulutuspiikkiä Akin käynnistäessä kitaravahvistimensa kuin Puolalainen vakooja homeista Ladaansa. Päätös oli geopoliittinen, sillä muuten se olisi tarkoittanut nykyisen yhteiskuntajärjestelmän luhistumista. Tampere julistautuisi tällöin itsenäiseksi valtioksi passiivisten ihmisten herätessä televisioittensa äärestä kysellen "Kuka v**tu vei sähköt!?". Ja mehän tiedetään vastaus.
Mane treenaili kabiinin puolella herkällä tatsilla rumpusatsilla. Hän oli kuin ilmetty Muppet Show’n rumpali Animal. Pete oli lähinnä keskittynyt miettimään elämisen tarkoitusta ja universumin äärettömyyttä sekä sitä, onko ihmisalkiolla oikeus valita oma sukupuolensa ihan itte.
Itse session alkua joutui odottamaan about parisen tuntia, kun Janne ja hänen kisällinsä viettivät aikaa vetämällä johtoja ja mikkejä pitkin studioo hilpeästi naureskellen. Lopulta roikaleet kyllästyivät siihen ja aloitimme nauhoituksen.
Nauhoitukset sujuivat vaivatta. Mane iski biittiä niin tarkasti, että sillä olisi voinut halkaista vaikka atomin. Syytä siihen hän ei tiedä, mutta väitti kuulevansa ääniä omassa päässään (ei siis Peten) ja ne käskivät tekemään niin. Helpottuneina kaikesta vaivattomuudesta vedimme kaljaa loppuillan, sillä
olihan meillä vielä studioaikaa runsaasti jäljellä. Minulle ei annettu kaljaa, koska olin pudonnut pienenä olutsammioon.
Kello löi noin 23, joten poistuin heti kotiin höyryävien kattiloiden ja naisen lämmön ääreen (heti = ihmisen reaktioaika, hyvissä olosuhteissa 0.5 – 1 sekuntia).

Ravinto:
6 kpl sitruunamuffinssia
0.5 l vissyvettä
2 kuppia kahvia
muutama suklaakeksi
muutama Pantteri
1 kpl Eloveenakeksi

Henkinen tila:
Älytön, mutta vakaa. Yritteliäs, muttei notkea.

Viihde:
Jännittävä englanninkielinen tietovisa, kahvinkeitto.

Välineet:
Ibanez 5-kielinen basso sekä vaelluskengät.