nyt on semmoinen hetki, että ei kestä enää kauan. tuomionjuna on lähtenyt jo vyörymään eteenpäin, tosin hyvin epävakaassa sivuliirrossa, joka suoritetaan perse edellä ja katto alimmaisena.

mitäs muuta sitä tässä kuvaillaan kuin kahden miehen orkesterimme seuraava studiotuotosta, pitkäsoitto Herätystä. kuulostaa nin uusheränneeltä että ei jumalauta. en tohdi väittää orkesterin kitaristille vastaan. pakko tyytyä siihen mitä saa. muuten voisin joutua syödyksi. se ei tuntuisi mukavalta kun kitaristin nikotiinin kellastamat hampaat uppoaisivat lihaani, ne purisivat käsivarteni poikki. ja kun ne olisivat mehevimmät osat syöneet, todennäköisesti raajaton minä heitettäisiin pakastimen syövereihin ja paloiteltaisiin kolmen viikon kuluttua jääsahalla. ei hyvä luoja. hyvä, Luoja.