maaailma sairaan miu niskaani painaa
henkine epätasapaino ajaa laitaa
iltane olotila sieluani kaivaa
raivaa mielestäni kaiken sen mitä oikeesti kaipaa
venähtäneet naamat päättömiään pauhaa
rauhaa vaa haluun en raataa salilla rautaa
oloja kilpaa aamust iltaa/ illasta taas aamuu
samat rattaat vaa oravanpyörää kirmaa
tääl o pepsii sekä itseruskettavvaa
mutku itsetunto kohillaa kaikile riittää rantaa
kun omatunto kolkuttaaaa miula o sanottavvaa
(pum) pittäyvy ruodussa (kun babylon pallaa)
eikä siinä miun mielestä ole vikkaa
jos vaa haluunvava tasapainoo ja lyhempää rimmaa
kun illat on harmaita ja sumussa tallaa
(pum) pittäydy pienessä (anna sen pallaa)

mie halluu maailman missä unet on totta
harmaat seinät on vihreitä ei liialti kiireitä
keltasii niittyjä lämmintä rantakallioo
laitaatsillasta pihitsuu hietaniemestä kallioo
tuulessa kahisevaa kaislikkoo
kato karkuun kauas sitä kaamosta ja loskaa
etoo nii bostaa vaa harmaa betoni ympäril
ahtais kengis likasil jalkakäytävil
mie haluu matkata/ maailman äärimmäisii arvotuksii jahdata
sen tarjoomia puroja kahlata
pitkin sademetsii etsii ja jahdata
ei loputtomii vahdata duunii ja kämppää
vähä lämppää kinoksii valkeita
ku konttorit ja virastot pelkkä ryhmä kasvoja kalpeita
ni pääni sisäl pystyn matkustaa
illal ku suljen silmäni annan tän kuljettaa