Satuin viime torstaina käymään Tarjarockissa Teatteriklubin tiloissa. Kuulin nimittäin, että Napoleonin orgiat ja Hullut hattuset esiintyvät siellä. Jälkimmäistähän en ollut käytännössä aiemmin kuullut. Ja vaikka edellinen onkin ehkä ajoittain makuuni jopa turhan countrya, kuulen silti mieluusti. Siinä on virikkeensä omaan kohoavaan folk-kiinnostukseeni, ja oikeastaan country on folkia. Olen kovasti harkinnut, josko rupeaisin jossain välissä myös country-musiikkia kuuntelemaan. Tai ainakin tutkaileman perehtymän pitää.

Ihan eri syystä äiyin kuitenkin kirjoittamaan. Ensimmäinen illan esiintyjä oli Jan Vilhelm napaketun turkissa ja napakettu ja kaikki muu minussa. Mies ja akustinen kitara. Hiukan surrealistinen tai ainakin absurdi äänimaailma ja sanoitus. Esitys oli mielenkiintoinen, vaikka alussa olikin vähän no joo -fiilis, kun tuumin kuinka tekemällä tehtyä juttua tämä voisi olla. Kuitenkin kuultuani useamman kappaleen tunsin lähinnä kotoisuutta, sillä materiaali meni selvästi sille hämärän rajaiselle mielentilastolle, jolla itse olen varsinkin aiemmin "viihtynyt" tai pikemmin viettänyt aikaa tahtomattani tai siihen tottuen.

Kun viittaan ja kaasunaamariin pukeutunut henkilö, joka oli lymyillyt jo ajoissa ennen esitystä ravintolan seassa, piiskasi alastomaksi pukeutunutta esiintyjää, harmistuin. Harmittelin sitä, että tämäkään artisti ei varmasti saa nyt sille kuuluvaa julkisuutta. Näin jälkiviisaana voisin väittää, että ajattelin jo silloin eksplisiittisesti tarkoittavani nimenomaan esityksen alkua, mutta luultavasti ainakin puhuin lähinnä loppuepisodista. En ajatellut kovin järkiperäisesti, että tämähän tosiaan on nimellisesti Halosen kannatusrock-ilta, joten arvelin tapauksen hukkuvan merkityksettömänä arkiyllätyksenä. Tilaisuushan tosiaan oli K-18, yleisö pikemminkin osoitti suosiotaan kuin paheksui hassuttelua ja vast'ikäänhän Turmion kätilöiden keikasta oli vielä pahempi lööppi. Toisaalta en ikään kuin muistanut keltaisen lehdistön olemassaoloa lainkaan, tuumin lähinnä Karjalaista paikallisena lehtenä.

Olin hetken aikaa siis ilahtunut nähdessäni tänään kaupassa lööpit Tarja Halosen kannattajaillan alastomana viuhahtaneeseen esiintyjään Joensuussa. Sai napakettu sittenkin hänelle kuuluvaa huomiota! Vaan ajatellaan paremmin: oleellinen asia, eli persoonallinen ja mielenkiintoinen _musiikki_esitys jäi luonnollisesti täysin vaille huomiota. Esitys jatkuvasti kasvoi psykedeelisemmäksi, joten mitäpä siinä, jos se loppui kohotukseen. Ihmisten olisi muutenkin syytä miettiä mitä epäluonnollista ja hämmästeltävää alastomuudessa muka on (heti riisuuntumisen alettua ainakin lähistölläni olleessa istuvassa yleisössä alkoi kohista hilpeys: "Hei, nyt se riisuuntuu!" ja moni vähintään kääntyi katsomaan), ja piiskaaminen tosiaankin ainakin herättää ajattelua. Kuka tai mikä on se nimetön ja kasvoton varjoihin piiloutuva hahmo, joka ruoskii meitä olkoon vaikka turhaan kiireeseen ja sairaalloiseen tulosvastuullisuuteen?

Kuinka äärettömän mauttomasti kaikki lukemani Iltalehden ja Ilta-Sanomien jutut ovatkaan värittyneet, kerrotaan oleelliset tosiseikat, joita on helppo spekuloida erittäin väärään valoon, ja ennen kaikkea kerrotaan vain sellaiset tosiseikat, jotka lietsovat arkitapahtumankin shokkiarvoa. "Vaimo murskasi munani! (sanoi kanafarmin isäntä kakkuaterian äärellä)" Vähän sama valitettavasti pätee Tiedonantajaan, vaikka näkisinkin lähtöidean mielevämpänä, mutta onneksi 7 Päivää ja vastaavat eivät omaa illusoristakaan/yrittävääkään vakavuusastetta. Varmaan Jan Vilhelm itse oli kuitenkin ennakoinut tämän, tai mistä minä tiedän.

Mitähän kaikkea Ultimatumistakin olisi voinut kehitellä keltaisen lehdistön nojalla? Jos minusta tulee joskus julkimo ja joku rahanjanoinen roskajournalisti julkaisee muodottomaksi vääristyneen "järkyttävän lööpin Sakarin tyrmistyttävästä menneisyydestä", voisin kuvitella ihmetteleväni lähinnä, etteivätkö mitään hurjempaa juttua ole keksineet, kun tositapahtuneitakin juttuja olisi löydettävissä puolestani avoimesti. Vähän sama kuin arkistoista "löydetään" jotain "uutta" tietoa menneistä.

Sitä odotellessa olen tyytyväinen osatessani arvostaa läheisen S-Marketin tänäänleivottuja karjalanpiirakoita ja itsetehtyä munavoita. --> Ruokavinkkinä näin loppuun, jälkimmäinen onkin vaikeaa: keitä munat (esim. 4 kpl) ja sotke ne kuumana voihin ts. margariiniin (esim ~100 g) kulhossa.