Täällä taas, iloisesti tuoksuvien sellutehtaiden ammoisessa laaksossa, aloittelen viimeistä opiskeluvuottani. Kävikin niin, että asuntomme vaihtui taas. Tällä kertaa opiskelija-asuntoon Teinitien varteen. Lähtökohdat ovat kuitenkin auvoisemmat, sillä saimme hienon rempatun kaksion alimmasta kerroksesta. Vauvan kanssa on sitten kovin helppoa, kun voi pihalla nukuttaa eikä tarvitse könytä rappuja tahi hissitellä [edelleen lievä fobia näitä teknisiä vempaimia kohtaan]. Nyt elämä on tuon uuden perheenjäsenen odottelua. Pian.