Ollessaan nuori, Raimo ei tiennyt minne kuului. Hän tahtoi vain olla ja oleskella vailla määrränpäätä kulkea ympäri maata, joten hän osti moottoripyörän ja lähti baanalle

Matkoillaan hän kohtasi kaikkea mielenkiintoista koirista katuhuoriin ja parittajiin. Tampereen Koskikeskuksen alimman kerroksen pizzeriassa La Mammassa hän tilasi pizzansa jauhelihalla.

Tullessaan Turun satamaan hän kohtasi lentävän merimiehen joka kysyi: "Miksi on niin monta asiaa ja silti niin vähän?" johon Raimo vastasi: "Koska maailmankaikkeus on suurempi kuin voit ajatella"

Helsingissä Raimo törmäsi lasipalatsin nurkalla perjantai-iltana laumaan hihhuleita jotka lualoivat ja yksi heistä tanssi ympäriinsä liehuttaen lippua. Raimo mietti mitä he tahtoivat. He vastasivat: "Me tahdomme sinun tietävän että Herra tahtoo sinutkin". Raimo ei tahtonut Herran tahtovan häntä ja poistui ripeästi kohti Kamppia.

Kampissa hän astui sisään Kebab-houseen ja tilasi pitakebabia. Sen syötyään hän kiitti ja poistui.

Pekonia.

Raimo kulki kohti omaa kohtaloaan, siitä autuaan tietämättömänä. Nelostiellä Raimo pysähtyi valtatien varteen. HÄn nousi pyöränsä selästä huomattuaan jotain eriskummallista metsässä. Hän matkasi syvälle siimekseen.

Aukeamalla metsän keskellä oli kanto jolla oli vesitetty hedelmä. Hedelmä sanoi: "Olet tullut tänne tietääksesi kohtalosi ja kohdataksesi sen". Raimo myönsi tulleensa tästä syystä. Hedelmä johdatti Raimon suuren puun juureen. Puussa hän näki itsensä vailla päämäärää, kadonneena maailmaan. Hän kysyi hedelmältä mitä tämä tarkoitti. Hedelmä vastasi: "Se sinun täytyy itse selvittää"

Raimon päädyttyä Lahteen hän päätti ostaa asunnon keskustasta.

Omistaminen ja tuomio. Omistaminen ja menetys. Menestys vailla itsensä myyntiä.

Raimo palaa joskus. Hän on aina palaava.




Kirjotin tämän Pekka Pohjolan Space Waltzin (8:12) ja Changin Watersin (6:05) aikana . Älkää minulta kysykö miksi.