Oli kiva päästä Olan keikalle pitkästä aikaa ja vaikka keikka olikin puhalla nollat -keikka, niin kestin sen kaiken kunnialla. Pääsin kuulemaan jo kolmatta kertaa Olan akustisen shown. Keikka oli aivan ihana<3. Kuultiin joku uusi levyttämätön biisi, joka oli kauhean melankolinen ja kertoi surullisuudesta. Ola lauloi myös Aleksis Kiven lyriikkaan pohjautuvan Metsämiehen laulun, johon oli tehnyt omat sävellykset. Sit kuultiin: Betonikaupunki, Aina siellä, Niin kuin eilenkin, Hautalaulu, Raivöhärkä, Rakkausrunoja, Me ei kuolla koskaan, On niin helppoo olla onnellinen ja encorena Irrallaan. Ai niin ja joka keikallahan kuuluu vähintään aina se "soittakaa Paranoid" -huuto. Ola ei halunnut suinkaan olla huono, joten hän lauloi meille Paranoidin alkua. Olalla on sit ihastuttavia välispiikkejäkin ja lavakarismaa vaikka muille jaettavaksi.