Manboy saapui sitten iloksemme Henkkaan suoraan Placebon lämppärikeikalta Riikasta. Mahtoi vähän erota pienen baarimme meininki Riikan loppuunmyydystä jäähallikeikasta xD. Bändi suhtautui asiaan kuitenkin hyvin, yleisöäkin oli kuitenkin keskiviikkoillaksi mukavasti. Bändi myönsi olevansa väsynyt, ja pisteet rehellisyydestä. Rokkipoliisi heltyi heti. Sympaattinen bändi, hyviä, aitoja välispiikkejä, tyyliin: "Kyllä se lähtee kun tarpeeksi potkii".

Tosi noloa sinänsä, että eksyn bändin keikalle vasta nyt ja bändi on kuitenkin tehnyt jo kolmannen levynsä. No tuttavani on hehkuttanut bändiä ensimmäisestä levystä lähtien, joten bändi tuntui varsin tutulta :D. Tykkään kolmen hengen bändeistä, koska ehdin tsekkailla kaikkia bändin jäseniä. On varsin kivaa kun laulaja soittaa samalla. Harmikseni bändin lava-asetelma oli kyllä näkökulmastani huono, koska en paikaltani kunnolla nähnyt rumpalin rumputaiteilua. Asia olisi tietenkin korjaantunut paikan vaihdolla, mutta nyt sitä ei tullut tehtyä. Keskityin sit laulajaan ja kitaristiin. Tiesin bändin kitaristin hieman hulluksi tyypiksi. En kuitenkaan tiennyt, et hän omistaa niin ison vahvistimen, et sitä ei sovi tuoda lavalle viemään tilaa xD.

Kitaristin soittotaiteilua oli hauska seurata, herra suorastaan syleili soitintaan. Pitänee huomauttaa, et tein sellaisenkin huomion, että bändin kaikki tyypit olivat varmaan varattuja, koska varattu mieshän ei enää välitä siitä onko hänellä sikspäkki vaiko ei. Hah.

Laulaja kävi soittelemassa yleisön seassakin ja tunnelmoi muutenkin varsin eläytyvästi. Siitä väsymyksestä ei pahemmin näkynyt merkkejä. Huomasi, että bändillä on kivaa yhdessä lavalla :). Mitä sanottavaa musasta? No täytyy sanoa, että mieluummin ehkä fiilistelen bändiä vaikka yksin peiton alla kuin jollain keikalla. Nyt soundit ei niin päässeet oikeuksiinsa eikä valoihinkaan ollu panostettu. Peruskeikka. I like anyway. Täytyy tosin myöntää et ajatuksenikin hieman harhailivat, kun ysti tekstasi ennen keikkaa, et pääsee seurakseni 15.6 keikalle, joten ajatukset harhailivat yllättäen Apulannassa x). Oli muuten myös pieni vessahätä keikan aikana, joten sekin tietysti häiritsi keikkanautintoani.

Kuultiin nyt Manboyn keikalla uutta ja vanhaa matskua. Kitaristi totesikin, et vanhaa on edelleen kiva soittaa. Mielestäni se Please stop crying oli illan tykein esitys bändiltä.

Loppuilta:
Mikä loppuilta? Mähän kävin vaan parilla (kerrankin!). Bändi antoi odotuttaa itseään (ehdin jo luulla, et diivailevat) ja ehdin sit kumota jo kaksi tuoppia keikan aikana. Tuttuja ei näkynyt, paitsi tietenkin vasta silloin kun olin jo narikassa xD. Dääm. No päivä se on huomennakin ;D.

Lempibaarini tila oli sitten vähän pienentynyt pakollisen tupakkokopin vuoksi. Dääm. Yksi baaritiski vähemmän. So shame.