Se alkoi kavereiden lasien kokeilemisella. Pisti muuten hyvin pään sekaisin. Mutta pian älysin tarvitsevani omat silmälasit. Pelotti aluksi vähän. Olinhan kuullut kauhutarinoita silmälaseista ja niiden käytön sivuvaikutuksista. Tulet rumaksi, sinua kiusataan, lasit saattavat mennä rikki... En kuitenkaan nähnyt enää muuta kuin sumeaa mössöä. En voinut vastustaa.

Ei kestänyt pitkään, kun sain Bluebayt. Osamaksulla. Pistin ne liikkeestä ulos astuttuani heti päähän. Silmieni eteen avautui aivan uudenlainen maailma, järkyttävän terävä ja kontrastinen horisonttiin asti. Tai ainakin Sokoksen parkkipaikan toiseen reunaan asti, jossa pystyin selkeästi erottamaan liikennemerkin kaikkine teksteineen, joka oli aiemmin näyttänyt epämääräiseltä siniseltä läiskältä. Värit vaikuttivat kylläisemmiltä, puissa oli vihreän mössön sijaan nyt lehdet ja maailma oli ällistyttävän, päänsekoittavan todellinen ja läsnä, terävä ja kirkas.

Alkuun käyttelin Bluebaytä varovasti, säästellen. Nyt siitä on tullut tapa josta ei pääse eroon. Enkä haluakaan. Viisi vuotta olen nyt ollut rillinarkkari. Olen jo kokeillut yhtä aivan uudenlaista juttua: aurinkolaseja omilla vahvuuksilla. Joku SC tai jotain, ei nimellä tai merkillä enää väliä. Pääasia että syväterävät, värikylläiset ja kontrastirikkaat tripit jatkuvat. Muutkin käyttäjät ovat alkaneet kiinnostaa minua. Naispuolinen rillitrippailija on kiihottava. Legalize eyeglasses! Paitsi että nehän ovat jo laillisia.