Voit EHKÄ, MAHDOLLISESTI huom. EHKÄ pitää näitä jotenkin hauskoina tai huvittavina jos huumorintajusi on samankaltaista kuin minun. Tai jos pidät Linnunradan Käsikirjasta Liftareille tai muusta vastaavasta. Näissä tarinoissa ei ole sinänsä mitään järkeä, mutta sehän siinä hauskaa onkin.

Maija nimeltä Karitsa

Olipa kerran maija jonka nimi oli Karitsa. Karitsa oli hyvin hyvin suuri ja mahtava lajinsa ilmestys jota muut ihailivat ja kunnioittivat. Mutta sitten Karitsa ylpistyi liikaa ja hänestä tuli täysi kusipää idiootti eikä hän muuta ajatellut kuin itseään ja omaa kauneuttaan, mahtavuuttaan ja hienouttaan. Sitten hän kuoli. Kukaan ei jäänyt häntä suremaan. Kymmenentuhannen vuoden päästä hänen hautansa kaivettiin auki ja hänen kaukaiset sukulaisensa surivat häntä ja samalla pissasivat ruumiille koska se on kymmenentuhannen vuoden kuluttua sellainen hieno tapa mitä tehdään aina ruumiiden kunnioittamiseksi.

Suuri hätä

Hätä oli suuri. WC-käynnin jälkeen hätä oli olematon. Vai oliko? Matti ei tiennyt. Tiesipä Matti silti sen että hätä ei ollutkaan vessahätä. Hän oli käynyt aivan turhan takia vessassa! Nyt Matti huomasi että hätä ei ollut loppunut. Se oli yhä suuri. Matti suihkutti paloletkulla ympäri taloaan. Ei, hätä ei sittenkään ollut myöskään tulipalo. Hölmö Matti oli kastellut koko talonsa ja vaatteensa. Matilla oli yhä hätä. Hän ei vain osannut millään keksiä mikä hätä hänellä oli. Kuinka turhauttavaa! Siksipä Matti sanoikin vieressään vaanivalle murhaajalle: "lopeta se vaaniminen hetkeksi ja kerro mikä minulla on hätänä!

Minua nukuttaa

Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh... Krooh... pyyh...

Kaukaisen maan Prinssi

Olen kaukaisen maan prinssi. Periaatteessa minun on ihan turha kertoa tätä koska maani on niin kamala että kukaan ei tänne halua tulla enkä minä pääse täältä pois eikä siksi ole oikeastaan järkevää herättää itseäni kohtaan minkäänlaista kiinnostusta. Ei sillä että oikeastaan tosissani yrittäisinkään. Mutta se tosiasia on olemassa, että olen prinssi ja tämä maa on kaukainen. Kaukainen kaikesta. Tämä on harvinaisen ikävystyttävä maa, ja sen suurin vientituote onkin huopatossut. Jos minulta kysytään niin huopatossut ovat itse asiassa melko mielenkiintoisia, mutta eihän minulta kysytä. Kansallissanontamme on "hiljaista kuin huopatossutehtaalla". Ei täällä oikeasti hiljaista ole, mutta huopatossuja täällä on. Ai niin, senhän minä jo sanoinkin. Pidätkö sinä huopatossuista?

Ei pysty

Liian hapokasta