(kertsi)
palapelissä tässä, Elämä pielessä,
pala kädessä, Ei järkee elämässä,
pimeessä metsässä, pienessä mielessä,
mä itkemässä, verta kyynelissä!


Tää mun elämä, mun jumalaton palapeli/
Et voi tietää sä, mee vittuun seliseli.
Tuhat palaa pelkkää pilvee/
Saa mut oleen nii vitun ilkee.
Nurkat löydän, niit vain hinkkaan/
Lasken takas, kokoon pinkkaan.
Ei tietoo muista paloista, elämän saloista/
Vain pimeestä varjosta, aloitan alusta.
Tää on mun elämä, mun elettäväks tehty/
Painajainen mun pelkäämä, elämä tyrehty.
Taiteelliset kysyy, "toi elämää onko?"/
Pala kädessä pysyy, en tiedä hajoonko.
Elämäni palapelissä, mun elämä tässä/
kaikki pielessä mun pienessä mielessä.
En haluis sitä myöntää, paskaa niskaan työntää/
Mut silti käännän kynää, oon ite siihen syypää.
Välil kuulen huutoo, se mun sielua kutoo/
Ei vittu, mä putoon, joo tiedän, hullu oon!


Kukaan ei voi auttaa, en muilta mallii salli/
Tää pala minut hautaa, kuin vitunmoinen nalli.
Eilisestä mitään hajuu, en ees tajuu, kuinka sujuu/
Kaikki sattuu, palat kaatuu, tässä seison keskel sumuu.
Ei tietoo yhtään mistään, ei palapelistä tästä/
Tää nii kovin rintaan pistää, ei halua elämästä.
Päällä seison reunapalan, tunnen tavan jolla alan/
Toistan tavan aivan saman, ainoastaan muutan sanan.
Merkitys sanan ei koskaan muutu/
Eli lähtökohtaan on jälleen tultu.
Tää mun elämä, mun jumalaton palapeli/
Toivon pois vetämä, muille simppeli
mul tietoo yhtään mistään, ei oo ees eka kerta/
Itken itkemistään, mun sielustani verta.
Valkoselle mustaa, elämästäni rustaan.
Aloittaen alusta, palapelin nurkasta.
Tää sama kaava jatkuu, en pääse ees alkuun.
Samaan nurkkaan tartun, tän keskellä mä vartun.

Tän tarinan, palapelin, elämäksi ajattelin.
Ajatukseni kirjoittelin, palaan paperin tein setin.
Mun elämän, mun maailman, mun palapelini salat,
Nyt istun huoneen nurkassa ja löytyy oikeet palat!
Tää nurkkapala kädessäni yhä mieltä painaa/
Kun löydän paikan edessäni, se tekee musta vainaan.