Kateltiin tyttöystävän kanssa L-koodia ja niin kovasti kun tykkäänkin katsella lesbojen touhuja ja niin kovasti kun tykkäänkin katsella kun tyttö katselee lesboerotiikkaa, niin jotenkin tuo L-koodi tuntui ihmeellisen vähän mielenkiintoiselta. Olihan siinä kahden naisen välisiä suuteluhetkiä, paljaita tissejä ja jopa miltei softcorepornoksi luokiteltavaa materiaalia, mutta siltikin kaikki oli jotenkin mielenkiinnotonta (no okei, eihän tuo tietenkään mitenkään täysin mielenkiinnotonta ollut, kun sitä kerta kuitenkin katselin). Kaikki oli jotenkin liian siloteltua. Kun alkoi eroottinen hetki kahden naisen välillä, muuttui kaikki yllättäen jotenkin ihmeen taiteelliseksi ja musiikkikin oli mitä oli. Perhana, luonnollisuutta kehiin. Voi kuinka paljon eroottisempi sekin kohtaus olisi ollut ilman "näppäriä" leikkauksia ja "näppärää" kuvausta ja vaikka ilman musiikkia.

L-koodissa naiset ovat liian kauniita, liian "sileitä" ja liian trendikkäitä. Uskon, että jos siinä alettaisiin yhtäkkiä näyttää kokovartaloalastomuutta, niin jokaisen naisen karvoitus olisi joko täysin ajeltu tai sitten aivan liikaa trimmattu. Ja jos kerrankin olisi jollain naisella isot rinnat, niin niissä luultavasti olisi silikonia eikä minkäänsortin luonnollista roikkuvaisuutta olisi näkyvillä. Eli siis L-koodiin luonnolliset karvoitukset ja isot roikkuvat tissit (ehkä jopa niin, että kohtauksessa olisi isoroikkuvatissinen nainen ja pienitissinen nainen keskenään). Siinä sitä olisi katseltavaa. Siinä sitä olisi oikeaa erotiikkaa.

Ja hemmetti, se miesmäinen lesbokin on oikeasti kaunis ja vain sellainen trendikkään renttumainen. Kyllä pitäisi olla yksi kunnon rekkalesbo viettelemässä kaunista, nuorta ja viatonta tyttöä.

Sitten on nämä muut sarjat. OC:t, Everwoodit ja kumppanit. Jokainen henkilö on kaunis. Jopa nörttipojatkin ovat komeita (josta tuleekin mieleen tositv-sarja Kaunotar ja nörtti, jossa nörtit olivat lähes poikkeuksetta suhtlailla komeita ja trendikkään näköisiä miehiä, jotka vaan sattuvat tykkäämään tietokoneella touhuamisesta). Siinä sitten käpristelevät ihmissuhdeongelmien kanssa ja kaikilla on niin vaikeaa. Tyttöystäväni tykkää valtavasti brittiläisistä pukudraamoista, joten en ihmettele sitä, että hän tykkää näistäkin. Samaa tavaraahan ne periaatteessa ovat. Samat jutut, mutta eri tyylillä ja eri aikakaudella eri paikassa.

Yhdessä vaiheessa oli tavattoman suosittua nopeasti puhuminen. En tiedä aloittiko Gilmoren tytöt tuon trendin (Rory on nuori ja kaunis, mutta silti tykkään enemmän Lorelaista. josta tulikin mieleen, että L-koodiin voisi mennä vierailemaan porukkaa Gilmoren tytöistä ja siinä voisi olla vaikka kaunis intiimi kohtaus Roryn ja Lorelain välillä), mutta kerrankin tuli se yksi teinidraama, jonka ensimmäisessä jaksossa tyttö puhui kameralle, että "tämä ei ole mikään Dawson's Creek, jossa ihmiset puhuvat asioita, joista eivät oikeasti puhuisi ollenkaan", mutta kun sarja sitten varsinaisesti alkoi, niin asia oli juuri päinvastaisesti, kuin se tyttö sanoi. Hahmot olivat teennäisen intellektuelleja ja kaiken huipuksi vielä puhuivat ihmeellisen nopeasti. Ihan kuin se olisi automaattisesti plussaa, että näyttelijät osaavat lausua vuorosanansa nopeasti ja virheettömästi. Muutenkin kaikissa jaksoissa oli sellainen "älykäs" ja hoppuileva meininki. Kun joku sanoi jotain, niin ruudun ohi kulki pari ihmistä, joista toinen sanoi ensin jotain muka-älykästä nopeasti ja toinen kommentoi sitten sitä. Ja taustalla joku hosui koko ajan jotain. Ja jatkuvasti oli liikettä.

Kaikkein AIDOIN sarja ikinä on Freaks & Geeks. Harmi, että sitäkin tuli vain yhden kauden verran. Nuoret olivat oikeasti nuoria ja käyttäytyivät kuin oikeat nuoret oikeassa elämässä. Ihmisillä oli "kauneusvirheitä" ja elämä oli muutenkin normaalia.

Siispä lesboversio Freaks & Geeksistä (Linda Cardellini voisi olla siinä mukana vaikka nuorena äitinä, joka ihailee salaa naapurintyttöä). Katsoisin heti.