Tänään välitunnilla pelasimme kuulaa Yliopistonmäellä. Tämän vuoden kuulavillitys tuli monille yllätyksenä, vaikkakaan se ei lainkaan yllättänyt matematiikan laitoksen tilastotieteilijöitä, jotka olivat analysoineet kuulavillitystilastoja (ulottuvat yliopiston perustamisvuoteen 1920) ja laskeneet villityksen toistuvan joka toinen syksy. Tämä oli tietenkin havaittavissa: tilastotieteilijöillä oli mitä hienoimpia kuulia! Olivat ilmeisesti ostaneet niitä pilkkahintaan suvantovaiheen aikana ja odottivat nyt suuria voittoja. Valitettavasti matemaattinen lahjakkuus ei korreloi kuulanheittotaidon kanssa, joten arvokkaat kuulat olivat alta aikayksikön muiden heittokäsissä. Tilannetta seurattuani ennustin että suurin osa pelivälineistä olisi pian häikäilemättömillä kauppatieteen opiskelijoilla, joiden maallisen omaisuuden ahneus oli moninkertainen
verrattuna muihin laitoksiin ja korkeakouluihin yhteensä.

Pelasin itsekin muutaman ottelun, tappioitta. Saaliiksi sain 1253 harvinaistyyppistä öljäriä (lähinnä biokemisteiltä ja polhislaisilta), 299 maitista (isoja ja pieniä) ja sisältyipä voittoihini jopa erittäin harvinainen keltainen
jättimeteorikin.

Ennen kuin välituntikello kerkesi ilmoittaa luentojen alkamisesta, kuulutti yliopiston rehtori minut puheilleen. Ihmiset keräsivät kuulansa mitä suurinta huolellisuutta noudattaen kuulapusseihinsa ja järjestäytyivät parijonoon sisäänkäynnin eteen. Jonossa kuulin joidenkin keskustelevan Alfred Wegenerin mannerliikuntoteoriasta, nuoren maan kreationisteista ja radioisotooppien käytöstä iänmäärityksessä. Jutustelu jäi alkutekijöihinsä tomeran assistentin käskystä, enkä harmikseni ehtinyt osallistua siihen.

Lahjoitin voittamani lasikuulat hyväntekeväisyyteen.