pah... taas yö.. ja ei edes väsytä, riivaava insomnia vaivaa... valveilla yötä päivää.. kauankohan tätä vielä kestää....
päätin sitten kuluttaa aikaani sopertelemalla näppäimistön välityksellä rakkaaseen päiväkirjaani...
luulen että kuulen ääniä.. olen aivan varma että vieressäni istuu joku vaikka asunnossani ei ole muita kuin minä..
kun menen käymään vessassa tai keittiössä olen aivan varma että minua tarkkaillaan ja joku seuraa minua ympäri asuntoani.... taidan mennä asettamaan "niille" ansan....

te ette saa mua ikinä....


koskaan...


toivottavasti...


nyt pitää mennä joku tarkkailee taas.. .tunnen jonkin energian läsnäolon.... apua..