Kelattiin sitten vasta lähemmäs kahden vuoden tauon jälkeen kasata rivit ja ottaa härkää sarvista. Joo, aika äkkiähän tää tuli taas, mutta kelattiin että kun nyt jo ollaan valmiita, niin miksipä not?

Kokoonnuttiin superdatasatanin kanssa työhuoneelle, officelle, kun yksi vanhvempi biisi oli valmiina. Wou, yks biisi koko kesän aikana, huhhuh. Työkaluina toimii allekirjoittaneella LTD:n VB- 400 baritonikeihäs ja planetwavesin pedaalituner, sekä kaiffalta lainattu putkipreamp. Saadaan sitä "lämpöä" ihan erilailla tähän meiän muutenkin pehmoisen ilmavaan materiaaliin. Kitarasta signaali menee M- Audion mikseri- äänikortti- pöytään, ja siitä siis Maciin pyörittämiin Amplityybiin ja Guitar Rigiin (nyt ei muista mikä versio, varmaan uusin..)

SDS:n vielä pyöritellessä potikoita ja lipitellessä Brämhultsin tuoremehua, kuin varkain taivaat aukenivat mulle ja sieltä kurkotti alas Riff God, joka otti mua kädestä ja ja kuiskutteli korvaan itseluottamuksen sanoja. Hymy nousi huulilleni, kun nopea mutta sitäkin syvällisempi kohtaaminen oli ohi, josta inspiroituneena aloin jurnuttamaan riffiä riffin perään. Huomattiin datasatanin kanssa molemmat että nyt ollaan jonkun suuremman ja kauniimman äärellä, joten ei muuta kun Ableton live tulille ja ääniaaltoa kovolle.

Kello alkoi sitten lyödä night'n'bedtime rokkarille, mutta yllätykseksemme oltiin niin sanotusti nyhjästy tyhjästä kokonainen kappale. Huomioitavaa lienee se että vastaavaa ei ole tapahtunut KOSKAAN ennen. Ei edes loisteliaina Siltamäen vuosina. Olimme molemmat kuin moukarilla päähän lyötyjä, mutta myös silmiinnähden tyytyväisiä tähän yhteiseen aikaansaannokseemme.

Hilpastiin sitten officelta Helsingin loppukesän kiimasta sykkivään yöhön, ja vaikka houkutus toisensa perään käveli vastaan ja kaljahammasta kolotti kuin sokeritoukalla niin taistelimme vastaan, emmekä nantaneet näiden seireenien kaataa meistä onnistuneen illan tunnetta kossulla täytettyyn pohjattomaan kaivoon. Perskutarallaa mikä runosielu..

Uusi kappale edustaa omaan korvaani aivan uutta, mutta melko ennustettavaa linjamuutosta Ludicrousin edeltävään tuotantoon. Kappale henkii vahvaa amerikkametalli- henkeä, mutta omaa toisaalta myös vanhoja tuttuja jylhiä sävyjä menneisyydestä. Viitekehyksen voi rakentaa termien raskas, tekninen, eeppinen ja agressiivinen pohjalle. Myös vahvoja industrial- sävyjä on havaittavissa.

np. SlipKnot - All Hope Is Gone

- Father Ludicrous