Enter the Shadowthrone!

Tätä oli odotettu. Reppu täynnä virosta kannettu jääkaappikylmää Foster'sia ja keppi kainalossa osoitti nahkakompassini kohti Disco Infernoa. Oli yllättävän lämmin loppukesän perjantai ja kitarakassi veti painovoiman avustamana jo muutenkin ylipitkiä käsivarsiani lähemmäs asfalttia, mutta kuin kameli taistelin eteenpäin kohti lopussa siintävää keidasta. Ontuva vertaus täh mitä?

Ensimmäistä kertaa päätettiin ottaa ihan selkeä tavoite siihen mitä tällä kappaleella haetaan, ja se olisi "raikasta triolimättöä." Odottelimme hetken superdatasatanin kanssa toveri Trirechiä, joka kampesi kuin kampesikin komentokeskukseen ja näin isketiin taas keihäät ja kirveet M- Audioon kiinni ja pedal tu dö medal.

Heti kärkeen kaivettiin maailman röyhkein ja tavallaan inhottavin konesample pohjalle jonka jälkeen annettiinkin sitten täyslaidallinen särövallia suoraan naamalle. Eli siis meininki on iso Haista Vittu, ja me ollaan parhaita. Lisäksi sekaan tipahti yllättäviä moderneja jenkkidödövaikutteita. Olimme tyytyväiset. Jano kasvoi juodessa, mutta onneksi olin olin varustautunut ölppäsen lisäksi yhdellä natural apple- siiderillä ja talon lonkerolla. Sweetness, sanoi monni kännissä.

Pieni hengähdystauko oli kuitenkin otettava väliin, jonka aikana kipale ehdittiin jo kastaa työnimellä "Fire Kiss", joka kuitenkin todettiin niin irstaaksi, että päätettiin jättää se suomen virallisen tennisheavy- yhtyeen vapaaseen käyttöön. Lisäksi otettiin maut Moonsorrown "Voimasta ja kunniasta" levystä, jolloin salamanlailla päihimme iskivät Ukko ja Thor samaanaikaan, ja kuin vesikauhuiset jyrsijät juoksimme sorvin ääreen ja äänitimme maailman suurieleisimmän väliosaan. Unbeliavable.



Palaset loksahtelivat paikoilleen ja yhtäkkiä tajusimme olevamme hieman humalassa ja valmis kipale käsissämme. Yllättävien onnistumisten jatkumo siis värittää edelleen tämän demon valmisteluja, eikä allekirjoittaneella ole siihen mitään pahaa sanottavaa. Vittu, päin vastoin.

np. Xysma - Deluxe

- Father Ludicrous