Huh hellettä, siinä se läski hikoo!

Oli perjantai, jossain ammutti jotai vitu ilopommeja. Meillä oli eri agenda. Pelipaikkana Kampin alin helvetti, ja henkilökuntana allekirjoittanut sekä luotettu känninen studioengineer SDS. Sopivaa lokaatiota vatvottiin ja veivattiin ja todettiin että jos ollaan Officella, kuuluu rakettien möly läpi mikistä ja toisaalta atmosfääri huutaa sitä tulta ja tappuraa joka on saavutettavissa ainoastaa rakkaassa treenikämppäilmapiirissä, paskan cover- heavybändin soittaessa naapurissa noin 1213400 dB.

Käytävässä haisi vihta, ja meillä amatööreillä oli mukana vain muutama hassu keppana ja sidu, plus oma drug of choiceni, eli Olvin Teho 0,33l, ja Pohjanmaan pastilleja kurkun lepuutukseen ja laksatiivisten vaikutusten saavuttamiseksi. Ei se oo mies eikä mikään jos ei paskan hajua kestä. Toimii muuten vähän niinku hajusuola, melkein vituttaa muttei kuitenkaan liikaa.

Eli ei sitten muuta kuin äänenavaus hommiin, olihan viimeisistä kunnon rääkynauhoituksista taas vierähtänyt muutama vuosi. Ei tässä olla minkään jäniksen selässä. Samalla laitettiin Macbook tulille, ja M- Audion kortti ja kovot sun muut hilut kiinni. Aijaijai, ei sovi valittaa ei. Mikkinä toimi Sennheiserin e935. Mitä vittua mä näitä lukuja ja malleja tänne latelen, kukaa tätä lue kuitenkaa, hah!

Mielenkiinnolla ja hieman jännityksellä avattiin homma Brämhultsilla, joka oli itseasiassa ainoa biisi jossa oli sanoituksen ja sovituksen osalta jonkinlainen runko valmiina. Viimeaikoina huutoa reenaillessa olen useasti (aina) törmännyt ärsyttävään ongelmaan, eli järjettömään viiltävään päänsärkyyn, jonka syytä en ole onnistunut paikantamaan. Alun perin mietin että kyseessä on hapen saannista johtuva ongelma, mutta syvä hengittäminenkään ei tunnu auttavan. Vittu. Unohdin kotona napsia pohjille yhden hevosentainnuttajan, joten näin ollen "niin makaan kuin petaan". Bear the consequences.

Otettiin eka veto, otettiin toka veto ja sen jälkeen otettiin vielä tiettyihin paikkoihin lisäraitoja, niin kutsuttuja "Father Benton- raitoja", jotka yleensä sisältävät sitä kaikkein matalinta koriinaa, minkä sillä hetkellä aikaiseksi saa. Vitutti ja sattui, mutta muuten kaikki oli kohillaan. Lievensin särkyä Olvin kolmosella joka ei kuitenkaan ehtinyt kunnolla potkaista sisään ennenkuin voitiin todeta, Antsa Mertarannan sanoin, sen olevan siinä. Toisaalta näin oli ehkä parempi, sillä jokainen itseäänkunnioittava ja ammattitaitoinen vokalisti tietää, että hiilihappotuotteet saattavat tehdä tepposet äänelle, ja paistettu ruokahan on myös aivan poislaskettu vaihtoehto?!? Tunnistanko itseni edellä olevasta kuvauksesta? Kaukana ovat kuoropojan nuoruusvuodet ja nyt homman nimi on ÖRP, eli teesit vittuun ja kurkku jojoon.

Ensimmäinen ralli oli siis purkissa, mutta valitettavasti lisämateriaali oli vielä keskeneräistä. Totesimme olevamme sankareita jo tämän johdosta, ja lisäksi sen verran laatutietoisia, että mitä tahansa paikan päällä raapustettua paskaa ei bittimuotoon ruveta muokkaamaan. Haistakaa rupinen vittu kaikki liukuhihnasäveltäjät, tässä on sydäntä mukana!! Hyvästelimme treeniksen semihomeisen tuoksun ja naapurikämpän nurmikonpolttajat ja painelimme kadulle toteamaan kansan alkoholistivaihteen olevat taas kerran vahvasti silmässä. Mut hei, eiks ILOTULITUKSEN SM- KISAT by NELONEN oo iha vitu hyvä syy vetää perseet olalle, EIKS JE?! Olisha sitä tietty ollut vielä Dante's Highlightin avajaiset ja Battleloren keikka, mutta jälleen kerran totesin olevani työnantajan BITCH ja painuin kotiin valmistautumaan huomiseen 10h päivään ja siihen perään tuttavien tupareihin. Hip- Vitun- Hei.

np. Opeth - Deliverance

- Father Ludicrous