muualla oli taas paremmin kuin täällä
olemme sinä ja minä joka päivä omassa maailmassamme tässä
puhumme nitkuamme ja kitkuamme,
pelaamme korttia sen saman saatanan paskahousun koska minä en osaa mitään muita pelejä
vuorotellen nielemme pillereitä parantaaksemme mieliämme
vuorotellen lupailemme kaikkea mukavaa ja ihanaa
lupauksia joita ei ikinä kysytä takaisin vaikkei ne unohdu
lupauksia jotka eivät ikinä ehdi toteutukseen

en halua pitää sinusta sillä pelkään sinun hajottavan minua lisää
on ihanaa polttaa aamutupakka yhdessä
silti epäilen ja vääntelehdin ja rimpuilen vastaan
joskus opin että ihminen on hiljaa jos hän lopettaa paskanpuhumisen ja valehtelun
sinä olet vain joskus hiljaa
enkä saa kiinni katseesta enkä mistään mistä voisin saada
en oikeastaan haluakkaan

ja tiedän, kyllä sinä minusta pidät
jotenkin, jossain määrin, tykkäät olla luonani, nukkua sängyssäni, kuunnella horinoitani
anteeksi, silti en jaksa vielä luottaa
en jaksa särkyä niin vielä en jaksa myöskään luottaa.