Tapaan ihmisiä
He astuvat sisääni, astuvat minuun, osa heistä jäädäkseen, osa on vain käymässä.
He ottavat kasvojeni ilmeet, varastavat sanani ja puhuvat salaa huulillani kun en huomaa
He repivät ja rikki raastavat ajatukseni ja hermoni.En kestä heitä mutta silti aina kääntäessäni pääni näen heidät aina edessäni
Toisinaan olemme kaduilla, toisinaan koulussa, joskus ystävien kanssa kahvilassa
En kuule muiden puhetta, kuulen vain ihmisten vihaisen suhinan ja raivokkaan kiukunpuuskat
Näen heidät aina edessäni ja he muuttuvat aina utuisuudesta teräviksi kasvonpiirteiksi
Heitä vastaan ei ole aseita
Heitä vastaan ei ole voimia taistella