tänään tuntui hankalalta kun juteltiin
kai tajuat etten enää kestä ryynikännejä
en katso övereitä tai sinua vittupäänä vajareissasi
en en en katso
et sinäkään päätäni silittele kun vääntelehdin huonoissa oloissa
et enää et ikinä muutenkaan aiemmin

luullaan että voidaan sanoa mitä halutaan
no, se ei enää tunnu niinkuin ennen
mennään vaan
järjetöntä
vaikka rakastaa, ei ketään täydellisesti voi omistaa
ja huomaatko kuinka mekin vain junnaamme samassa saatanan maailmanpyörässä
ei mikään ole kuitenkaan enää sama
ei mikään mene enää niinkuin ennen

mennään vaan jos halutaan
tehdään mitä tehdään jos siltä tuntuu
meille enkelit ovat jo aikoja sitten kääntäneet selkänsä
ei saada entistä palaamaan
enkä haluaisikaan niin

unelmat vaihtuvat ja me kasvamme
yhdessä, mutta silti ehkä erilleen
sinä olet sinä ja minä minä
me olemme erossa erillämme eronneet
ei se mene enää niin
että voidaan soittaa
neljältä aamuyöllä
kutsua itsemme toistemme luokse
ei enää ei voida tulla ei enää ole ovi aina auki

kesällä muistan
kun pyöräiltiin aina rantaa pitkin keskustaan
sanotaan vaan että soitelllaan mutta ei siltikään niin tehdä
ei enää toistemme takia itketä ei huudeta ei perään ei yöhön ei minnekkään
sinä olet mennyt ja minä
enkä minä enää nyt syksyllä tule luoksesi takasin vaikka välillä haluaisin vain niin saatanasti sitä
mitä aina ennen oli
aamuisia korttipelejä ja tippuvaa kahvin ääntä
sinua parvekkeelta polttamasta tupakkia
me voimme puhua ja muistella ja selitellä ja valehdella ja puhua totta
voimme spekuloida ja suudella ja juosta
ja minä voin sanoa sinua smirellikseni joskus muttei se siltikään ole samaa kuin ennen

ei meidän pitänyt enää ikinä riidellä eikä huutaa eikä paiskoa ovia
ei minun pitänyt enää ikinä heittää kaukosäädintä tuhannen vituiksi keskelle taulua jonka lasi meni rikki
ei sinun enää ikinä pitänyt lähteä keskellä yötä minnekkään puhelimen soitua
ei minun pitänyt enää ikinä heitellä laseja eikä voida huonosti
ei sinun enää ikinä pitänyt huijjata minua

minun suloisin päivänsäteeni ja sinä olit se
saatana eikä pitänyt ikinä erota
ja piti muuttaa jyväskylään kattohuoneistoon
sinne mistä vesi näkyy ja ollaan korkealla
ja minä olisin kirjoittanut lastenkirjoja ja sinä työskennellyt ravintolassa
ja öisin puhelinten ei enää pitänyt piristä

best talk is always the cheapest you know
ja minä nyt valehtelen kun sanon etten sinua ikinä kaipaa
kaipaan kaipaan mutta kun se vain sattuu niin paljon
on helpompaa huijjata suu ja korvat täyteen niitä paskavalheita
paskavalheita niitä kauneimpia sanoja mitä vain toiselle voi kertoa kun ei haluta loukata
harmi vaan etä tunnemme jo toinen toisemme niin hyvin
ettei se enää onnistu
me emme enää vain yksinkertaisesti onnistu
vaikka yritämmä emmä siltikään
ja sehän meidät repii säpäleiksi erilleen ympäri huonetta

ja rakastan ja sinä rakastat mutta saatana kun se ei enää riitä
ja nämä ovat vaikeimmat sanat mitä sinulle ikinä voin kirjoittaa
mitä sinulle voin kertoa kun tiedän että nyt sinä minua eniten tarvitset
tarvitset niin kipeästi että minua itkettää ja minä rakastan sinua mutten voi tulla luoksesi
ja sama pätee myös toisinpäin
ja ylpeys ja ennakkoluulot ja valheet repivät meitä vain lisää kun emme kumpikaan uskalla sanoa ääneen sitä totta mikä on
minä en aloita enkä minä enää kuuntele sitä mitä sinä sanot
ja tiedän että haluat vain hyvää
sitä minäkin haluan
mutta olemme jo niin erillämme
sinulla on omat juttusi siellä ja minulla täällä
ja välissä on kilometrejä ja vaikka välillä ollaan niin lähellä ollaan silti niin kaukana
emme me enää osaa onnistua
emme me enää osaa aloittaa
emme osaa lopettaa

ja on myrskyä ja sadetta ja auringonpaistetta
ja vielä sinua kuitenkin rakastan
ja sinä olet minulla sydämmessä ja vaikka olet siinä et ole
se on niin saatanallista
vaikka haluat olla kanssani ei se onnistu vaikka ollaan
olemme niin kulkeneet toistemme ohitse jo

ja minä olen väsynyt ja kaikki mitä kirjoitan on väsynyttä
ja minä toivon ettet sinä ikinä saa tätä lukea
en ikinä halua sinua loukata enkä mieltäsi pahoittaa
haluan vain hyvää koska sinua silti rakastan