tänään aloin miettimään että kuinka paljon maailma tarvitsee hyviä ihmisiä mutta kuinka vähän niitä on.
kaikki on nykyään niin itsekeskeistä ja omaa etua tavoittelevaa.ei enää oikeasti välitetä mitä toiselle kuuluu,kunhan itsellä menee hyvin.
kuinka moni voi sanoa rakastavansa jotain toista ihmistä enemmän kuin itseään?
tuskin kukaan.pelottaa ku ihmiset on niin välinpitämättömiä.
miettikää vaikka jotain sotia ja nälänhätää joka on jokapäivä olemassa maailmalla,kuinka moni siitä kärsii ja kyllä me täällä saatanan hyvinvointivaltiossamme puhutaan että oi ku se on kamalaa mutten kukaan kuitenkaan konkreettisesti tee asialle mitään.ärsyttää.
en sillä,että itsekään olisin mikään pyhimys, näitä vaan mietin tänään.
mitä ihmiset pelkää?että auttamalla muita niiden omat olot menisi huonommiksi?
ja miksei me edes ymmärretä auttaa sitä ihmistä joka on siinä lähellä? sitä jonka päivää me edes vähän voitaisiin sanoilla ja teoilla tehdä paremmiksi,sitäkin me vaan loukataan ja pahoitetaan lisää sen mieltä.