Ok, maestro Walli pyysi allekirjoittanutta mukaan BTS risteilylle hoitamaan road managerin/camera operatorin tehtäviä. Tottakai tällaiseen täytyi suostua! Well tunnelma oli omassa päässä täydessä 60-luku hengessä jo terminaalissa, kun näin monet taiteilijat... osa jo entuudestaan tuttuja, osa vielä tuntemattomia. Anyway, Hasse esitteli meikäläisen aika monelle...ja arvatenkin fiilis alkoi nousta entisestään. Nöyrin mielin ja jännittyneenä kuitenkin aloin valmistautua tulevaan.. ja huh huh, puitteet suorastaan loistavat ja mikä henki!

Laivaan päästyämme menimme tsekkaamaan alkajaisiksi lavan ja backstagen sekä suunnittelimme kameroiden paikat. Sitten olikin hieman aikaa vetelehtiä ja nauttia maisemista ja vapaa-ajasta. Hytissä levätessäni ja Hassen tehdessä valmisteluja, havahduin yhtäkkiiä siihen, kun joku huomasi Hassen ja tuli hyttiimme. Sehän oli Lyly Rajala, ja kohta perässä tuli Sebastian Nurmi...suomen nautaeläinten suojelemiseksi nimi adressiin ja kohta syömään..

Päivällisellä/iltapalalla vilahteli artisteja monesta bändistä silmissä...Esa Sutela, Curre Anderssen, Expressin kitaristi ja keyboardisti... pari sanaa tuli vaihdettua myös Herra Pepe Willbergin kanssa myös jälkiruoka-antimien äärellä.

Kisulla oli hienoja Topmostin paitoja mukana, ei tullut vain ostetuksi, täytyy hankkia myöhemmin. Topmost veti kyllä sellaisen pläjäyksen Harri Saksalan laulaessa Todella hienosti Kisun rummuttaessa rytmiä, ja muu bändikin oli absoluuttisen ällistyttävä.

Muutkin bändit vetivät hienoja settejä, vaikken kaikkea kuunnellutkaan koko ajan, syystä että oli tehtävä valmisteluja itsekin: stereomikin viritys ja kamerajalkojen asennukset.
Välitauolla meitsi asentaa kameraa Vesa Aaltosen taakse kuvaamaan tapahtumia "rumpalin silmin". Lavan molemmin puolin aseteltu kamerat kuvaamaan bändin jäseniä viistosti.Jännitys alkaa tihkua ja adrenaliini taso on suorastaan huippulukemissa... yleisö alkaa kerääntyä enemmän ja enemmän lavan läheisyyteen. Pieniä jännitysmomentteja esiintyy koko ajan, onnistuuko kaikki ajoissa???

Jormas astuu lavalle 02:00 ja meikäläinen istuu kameran takana bändin ja yleisön välissä keskellä taistelutannerta, missä yleisöö hurraa takanani ja Pepe, Kaj, Kicke, Rantatalo, Ralle ja Hasse aloittavat shown!

Ja minkälainen performanssi onkaan? Huh huh suorastaan ilmiömäisiä taitureita nämä konkarit ovatkaan. Pepe kruunaa iltaa mielettömän hienoilla tulkinnoillaan sekä kitaroinnillaan Kaju Wallin komppaa sympaattisena yhtä hymyä koko mies, Kicke bassottelee Hassen vieressä varmasti Hassen kompatessa ja sooloillessa kitarallansa, soittaen väliin Persoonallisia ääniä. Rantatalo huolehtii piano / keyboard osastosta Vesan soittaessa taatun varmasti fillit kohdallensa. Rallen lavakarisma ei jätä ketään kylmäksi ja yleisö on varmasti lämmin.

Kaikenkaikkiaan mahtava show rumpusooloineen rööpereineen Hassen hammaslääkäriosastosooloineen; ja kaikkien persoonien karsimaattisten olemusten loistokkuuden ja arvokkuuden säkenöimä energinen lämpö kohtasi yleisön haluaman fiiliksen takaisin 60-luvun rakkauden ja harmonian tunnelmiin...ou jee.

Kuvamateriaalia tuli siis paljon ja toivotaan että äänikin tuli onnistuneesti , se nähdään tässä lähiaikoina ja editointi suoritataan myöhemmin.

Jatkoja sitten pidettiin back stage diskossa tarinoiden ja nautiskellen virvokkeita ja "aamupalaa".

Perjantaina oli sitten kooste/jamisessioita luvassa ja tutuiksi oli tullut myös Lefa ja Cay Carlsson First yhtyeestä, Irma Tapio erittäin sympaattinen nainen, joka esiintyi Päivi Paunun kanssa kera von Hertzen bros. isukin.

Hasse ehdotti allekirjoittaneelle basso-osuden soittamista. mikäli hän mahtuisi johonkin jamiväliin Vesan kanssa soittamaan Voodoo Childia, mutta ikävä kyllä aikataulut eivät olleet suosiollisia tällä erää...

Kaikenkaikkiaan reissu oli mahtavaakin mahtavampi! jota voi suositella kenelle hyvänsä.

No sieltä paluu arkeen (?) ja perjantaina jo kova kuvaustohina Konalaan, missä H. Walli ja Jukka Tolonen veivät yleisöltä tajun kankaalle (noin niinkuin kuvaannollisesti) soittamalla kitaroitansa kuin mielipuolet...kunnianarvoisan herran Kim Brownin sain kuljettaa paikalle kuuntelemaan herroja Tolosta ja Wallia, jotka soittivat em. herran säveltämän kapaleen Cadillac, ja minkalaisena versiona, huhh.

Täytyy sanoa, että aikamoinen kulttuuripläjäys tuli koettua nyt...olen muokkaamassa omaa Aku Ankka olemustani jo Hannu Hanhen suuntaan päästyäni olemaan läsnä näissä tapahtumissa..Jalla jalla.

Tämä merkintä saattaa olla hieman omituinen, mutta aivokurkivaurioiseni on vielä hieman hämillään kaikesta tästä, että suokaa anteeksi jollette ymmärrä...

Norman Bass