Varmasti ihmiset jo sen tajusittekin, että tänään tulee kuukausi siitä jota ei saanut tapahtua. Paljon ovat asiat muuttuneet, mutta silti on turvallista huomata, kuinka moni asia on loppujen lopuksi samoin, kuin kuukausi ja yksi päivä sitten. Silti mikään ei poista ikävää, ja vaikka välillä se viiltää, niin senkin kanssa oppii elämään, kuten viisaammat ovat sanoneet.

Tapahtuneen vuoksi aiomme parin ystävän kanssa mahdollisesti järjestää akustisen keikan, sekä ammuskeluissa, että viikko sen jälkeen menehtyneen ystävän muistolle. Siitä ei vielä sen enempää, ehkä keväällä sitten.

Olisin kuvitellut tämän ajan olevan inspiroiva niin musiikillisesti kuin lyyrisestikin, mutta paskan marjat. Ehkä sen aika tulee myöhemmin.

Vaikka se viattomilta riistettiin, on elämän kuitenkin jatkuttava ja muutoksiin totuttava. On surullista, että he eivät enää ole kanssamme, mutta on hienoa, kuinka muistot elävät, elävät kunnes on meidän vuoromme poistua. On vain jätettävä hyvästit ja luovuttava siitä mitä kerran saimme. Mikään ei sitä korvaa, eikä minkään sitä pidäkään korvata. Pitää vain olla tyytyväinen siihen mitä sai muistoksi ja kuljettava läpi sen kivun joka on meille kohdalle sattunut, sillä me olemme ne jotka selviävät.