Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Ladataan
YhteenvetoaNo niin, jouluun on neljä yötä ja maallelähtöön kaksi, joten enää en paljoa musiikin suhteen tänä vuonna pääse tekemään. Tässä vähän katsausta viime vuoteen. Muistaakseni -03 alkuvuodesta mulla oli aika jumiintunut vaihe musiikin suhteen, sävellykseni eivät tyydyttäneet minua, ei löytynyt uusia melodioita, sointukuvioita ei mitään, joka olisi saanut musiikin kulostamaan uudelta. Monesti uudet instrumentit/välineet auttavat pääsemään eteenpäin. Muistaakseni tämä uusi väline mulle oli SX, joka ollut asennuksen jälkeen XP:n käynnistyslistan ykkösenä koko ajan. Cubasen asennuksen jälkeen syntyi sitten muutama kitarabiisi, joista olen ihan tyytyväinen. Mielestäni parhaiten olen onnistunut "A Girl And Her Guitar" -biisissä, koska siinä edelleen tunnistan klassisen kitaratyylin ja on soitettu yhdellä kitaralla (voi olla harhaa ja omaa kuvitelmaa toki). Vaikka laulubiisejä on tässä vuosien kuluessa syntynyt hiljalleen, niin loppusyksystä innostuin tosissaan lauleskelemaan. Kyllä se niin on, että positiivinen kannustus auttaa jaksamaan. Onnekseni löysin tekstejä käyttööni, josta pitänee kiitellä yhteistyökumppaneitani (edellinen päiväkirjamerkintä). Musiikkirintamalla vuosi huipentui kohdallani ilman muuta kahteen totaalisesti erilaiseen tekeleeseen, toinen on nuMetal-biisi "Earth" ja toinen on vanha joululämmittely "Heinillä härkien kaukalon". Odotan innolla lisää yhteistyötä molempien biisien takana työskennelleiden kokoonpanojen kanssa. Lopuksi muutamia ajatuksiani musiikin tekemiseni takaa:Suru, tuo onnen vihollinen, on monimuotoinen asia. Jokainen sitä joskus kokee, mutta tiesittäkö, että olen jakanut sen monen teidän kanssa useasti. (Esim. Viinikan Vivaltin "Viimeinen ilta" -biisi syntyi kun isoäitini kuoli) Onni on monasti sielunvihollisensa kanssa samanmuotoinen taiteellisen objektin muodossaan. Olin joskus niin onnellinen, että itkin. Silloin syntyi "Aurinkoisten päivien tanssi". Me musiikin harrastajat olemme herkkää sakkia, heheh. Kaipuuni jonnekin kauas on joskus niin suuri, että vain musiikin siivillä sinne pääsen. (Esim. Bolivian Love Theme) Jokapäiväiset tapahtumat saavat musiikissa aivan ihmeellisiä muotoja. Kesällä sain ystävältäni hääkutsun, päässäni alkoi soimaan ihmeellisen mystinen melodia, joka kuitenkin hohti romanttista purppuraa. Tein siitä biisin "Wedding Ceremony". Tästä päästäänkin asiaan. Tiede, tuo taiteen pikkuserkku, tiukkana katselee serkkunsa leväperäistä tapaa muuttaa muotoaan ja nähdä maailma, joka ei ollenkaan ole totta. Taide taas syyttää sukulaispojan ahdasmielisyydestä ja tokaisee: "et ole serkkuni vaan yksi monista mielistäni". Mitä tämä tarkoittaa? Jatkan piakkoin, nyt viritän kitaran ja menen pesemään lapseni hampaat.... |
Kirjoitettu Saturday 20.12.2003
Vain sisäänkirjautuneet voivat lukea ja lähettää kommentteja.
Liity käyttäjäksi tai kirjaudu sisään