Tiistaina olin Utun kanssa YleX:llä vieraana promotoimassa whatevernightsia, parikymmentä minuuttia siinä turistiin. Studion sohvalla oli uusin Suosikki-lehti. Lueskelin biisin aikana Bees & Honey-palstaa ja siellä joku valitti että "Dear Eki, mä vihaan kaikkia!", mikä huvitti mua suuresti. Tuttu tunne silloin tällöin. Haastatteluvuoroamme odotellessa Leena Lehtinen tuli sanomaan meille päivää, mikä oli mulle aika fanihetki. Leenan radio-ohjelmat on pääasiassa muokanneet aikoinaan mun musiikkimaun sellaiseksi kuin se nykyään on. Jossain Iittalassa teini-ikäisenä asuessa ei pahemmin päässyt kuulemaan indiemusaa, paitsi radion iltaohjelmien välityksellä. Voi siis olla, että ilman sitä rock-kasvatusta saattaisin nyt popittaa Darudea R-kioskin edessä, kyynärpää ulkona ikkunasta huudellen tytöille että "antakaa toffoo!".

Ensi sunnuntaina on sitten meidän provinssirock-veto. Olen pitkästä aikaa innoissani tulevasta keikasta, kun viime aikoina niihin on alkanut vähän turtua. Provinssirockiin on aina kiva mennä, vaikkakin näin esiintyjänä sitten. Oikea tapahan viettää festareita on rypeä leirintäalueella kurassa ja pölyssä jalat kipeänä ja koti-ikävässä. Kaikki muu on pelleilyä. Hehe. Keikka itsessään ei jännitä lainkaan, mutta kaikenlaiset tekniset jutut hermostuttaa; ehtiikö tekeen minkäänlaista soundcheckiä? Toimiihan kaikki? Jne jne. Olen koittanut tehdä kaikenlaisia backuppeja ties minkä teknisen ongelman minimoimiseksi. Joskushan meidän keikkoihin vähän kuului se, että tavarat hajoilee, mutta viime aikoina ollaan selvitty pelkillä piuharikoilla. Keikka myös kuvataan, minkä ei pidä antaa vaikuttaa esiintymiseen. Tiedän laulavani usein päin helvettiä ja että se kuulostaa töllöstä kauhealta, mutta ei voi mitään.

Taivaalla on mustia pilviä. Kohta varmaan ukkostaa! Jee.