Eilen Mercury Rev heitti toisen Suomen keikkansa Tampereen Klubilla, ja olin nynnynä runopoikana tietty katsomassa. Bändi on enää niitä harvoja, joita olin halunnut nähdä livenä. Show ei kyllä tuottanut pienintäkään pettymystä, oikeastaan aloin taas uudelleen uskoa livemusiikin voimaan, keijukaisiin uskomisen ohessa.
Bändi esiintyi itsevarmasti, niinkuin nyt viidentoista vuoden kokemukselta sopii odottaakin ja soitti ihan jumalattomalla volyymillä. Laulaja Jonathan Donahuen teatraaliset eleet ja naivin onnellinen hymy tekivät hänestä jotenkin hyvin koskettavan hahmon. Dark is Rising -biisin superkaunis lopetus oli vähällä saada meikäläisen pillittämään. Ainakin jotain palasiksi mennyttä sydämessä kenties eheytyi jälleen. Tiedäpä tuosta.

Bändillä oli taustalla valkokangas johon heijastettiin biisien teemoihin liittyviä animaatioita ja videoita, joissa esiintyi meditatiivisia kuvioita, aivojen neuroneita ja atomi- ja molekyylimalleja. Pienistä mittakaavoista mentiin aina suuriin, tähtitieellisiin etäisyyksiin asti kuvaamalla mm. galakseja ja gravitaatiokenttiä. Mukavalla tavalla
taustaelokuva alleviivasi bändin "suurten kysymysten äärellä" -henkeä. Tosin elokuvassa oli myös tekstiä, joka koostui erilaisten taiteilijoiden ja tiedemiesten, kuten Carl Saganin ja Stanley Kubrickin sitaateista. Lauseet oli monesti niin alkuperäisistä asiayhteyksistään irrotettuja, että ei voinut välttyä nolostumiselta. "Something great somewhere wants to be found", "the Truth is in the feeling of things, not in a think of it" ja "World is not made of atoms, it's made of stories" tyyppiset lauseet isolla videoscreenillä kävivät punastuttamaan ja ketuttamaankin, koska ne oli alunperin esitetty aivan toisenlaisessa kontekstissa. En tiedä kuinka paljon bändillä on mukana pokerinaamaista ironiaa, vai pitääkö amerikassa asiat aina alleviivata ihan överiksi.

Joka tapauksessa, upea show. Jotenkin tosi nolo olo lähteä tänään itse soittamaan omia lauluja sellaisen jälkeen. Mutta kivaahan se on. Tällä hetkellä istuskelen kotona kahvikupin ääressä, eikä yhtään ole sellainen fiilis, että viiden tunnin päästä pitää olla Helsingissä soundcheckissa. Täytyy alkaa asettautua rooliin.