Tulin Törnävälle, näin The Hivesin, menetin sydämeni. Mä koskin Pelleä. Pidin sitä kädestä kiinni kun se hyppäsi yleisönsä luo. Ja melkein avasin sen ihanan valkoisen takin napin. Ja sen keikan jälkeen joku ystävällinen ihminen antoi mulle Vigilanten plektran, kun mä olin kuulemma niin hullu. Wau... Mä olen vieläkin ihan sekaisin. Ja jos tällaisen olotilan mussa saa aikaan The Hives, niin kuvitelkaa miltä musta tuntui kun mä olin sunnutaina nähnyt maailman ihanimman miehen ja mun ikuisen sankarin David Bowien NELJÄN METRIN PÄÄSTÄ? ETURIVISTÄ!!!! Apua. Mä en ole pystynyt järjelliseen toimintaan ton viikonlopun jälkeen. Vieläkin itkettää kun Life On Mars soi. Siellä konsertissa mä pillitin kuin pikkulapsi kun se avas suunsa ja sieltä tuli säkeet "It´s a god-awful small affair to the girl with the mousy hair." Mä en osaa edes kuvailla miltä se tuntui. Unelmien täyttymys. Sydän meinas pakahtua. Ja musta tuntui että yhdessä vaiheessa se katsoi mua. Oli aika vaikea nähdä kun sillä oli koko ajan aurinkolasit silmillä, mutta mitäs sitten. Mä en pysty ajattelemaan selkeästi. =)