Pihvin söin ja kahvin join.

Lueskellu olen Muddy Watersin elämänkertaa. Varallisuusongelma vaivaa, muuten meno on aika jees. Kauniit ilmat houkuttelee torille, mutta toisaalta torilla alkaa houkuttelemaan olut ja nyt ei ole varaa. Pitää nimittäin säästää että saa huomennakin pihviä & kahvia. Voipahan lieventää vitutusta tekemällä kotitöitä. Jotenkin imuroidessa ja tiskatessa unohtaa että ei olekaan niin kivaa. Tai siis, oikeastaan mulla on ihan kivaa. Sellasta perus-kivaa - mikä on tavallaan jotenkin lattea tunne. Se on sillä tavalla lattea, kun alkaa miettimään tarkemmin, niin ei oikeastaan ole mitään kovinkaan suurta ilon aihetta, eikä ne pienetkään kosketa, mutta kun asiaa ajattelee siltä kannalta, että onko mitään isompaa surunkaan aihetta, niin eipä ole sellaistakaan. Ja koska tykkään enemmän olla iloinen kuin surullinen, niin on ikään kuin pakko olla iloinen, tai siis ainakin vähän, koska ei ole mitään syytä olla surullinenkaan. Paitsi se, että ei ole mitään erityistä syytä olla iloinen, mutta kun se ei ole pätevä syy.

Ahdistaa kyllä vähän, mutta hymyilyttää silti. Kahvi on hyvää. Toinen pihvikin on vielä illaksi.

Ai niin, yritin purkaa turhautumistani musiikkiin, mutta tänään ei onnistunut. Jotain hajanaista, hassua kikkailua, mutta ei kunnon biisiä. Sen sijaan Belz Krov:n uusin "Yöpakkanen" niminen biisi on ihan kelvollinen omasta mielestäni.