Vittu, kun vitut-taa!
(D) (G)

Täällä se kesä on taas, ja tietenkin silloin, kun sitä vähiten odottaa tai osaisi kaivata. Tämä on sitä aikaa, kun laiskojen artistiretkujen mielet herkistyvät luonnon rikkauteen. Aina kun aurinko vähän sattuu paistamaan, he ajattelevat, että ”nyt on niinku sellainen phiilis, että vois lähtee ulos kalliolle ja ottaa pari bizzee”. Sitten he soittavat minulle tämä tarkoitus mielessään. Ja, jos he eivät soita, niin sitten kämppikseni artistiretkukaverit soittavat minun kännykkääni samalla asialla. Tämä siksi, että kämppikseni kännykkä ei enään toimi, kun batteri on ilmeisesti ylikuumentunut.

Tukalaa tilannettani ei helpota yhtään se, että aurinko paistaessaan kärventää koko päivän huonettani. Yleensä silloin myös kaduilla rupeaa parveilemaan paljon sieviä tyttöjä vähissä vetimissään. Niitä näkee, kun erehtyy katsomaan ulos parvekkeelta. Näiden tekijöiden yhteissummana pakostakin herää kysymys, että mitä helvettiä sitä tätä tietokonetta tosiaan hakkaa? Ja sitten, jos/kun alistuu kalpean artistiretkun seuraan, niin kalja se rupeaa äkkiä maistumaan. Miten tätä kesän synkkää ironiaa muuten kestäisi?

Aurinko,
artisti,
kalja
ja tytöt...
krapula,
työ,
stressi
ja helvetti!

Minä kannatan:
ikitalvea,
teollisuutta,
pienhiukkasia,
ja mielialalääkkeitä!

Jos meidän on määrä toimia tässä protestanttisessa tehokkuuden ja tuloksellisuuden riivaamassa yhteiskunnassa, niin perkele, viedään homma loppuun asti. Tehdään se niin, ettei kellään ole kivaa. Eikö tämä ole se suomalaisia yhdistävä perisuomalainen ajatus?

No ei vaitiskaan... tulipahan vaan mieleen klo. 3 aamuyöstä, kun täällä himpessä on edelleen niin pirun kuuma, ettei unta tahdo saada.

Nauttikaahan kesästä!