Tuli tuossa mieleen, kun selailin jonkinlaista uskontoon ja filosofiaan liityyvää eeposta, että minkä ihmeen takia maailma nähdään aina jaettuna kahteen eri puoliskoon? Jing/jang, hyvä/paha, valo/pimeys jne.

Itselleni tuli mieleen -pidä hulluna tai tai et- että esimerkiksi Jumala ja Saatana eivät olekaan erillisiä yliluonnollisia olentoja, vaan he ovatkin yksi ja sama olento. Siis jos mitään yleisuniversaalia hallitsijaa edes on olemassa. Eli on olemassa vain yksi maailmankaikkeuden hallitsija, joka päivästä ja mielenlaadusta riippuen tekee olennoille mitä haluaa. Tämä vastaisi ainakin kysymykseen: "Miksi Jumala antaa kaikenlaista pahaa tapahtua?" Jumala olisikin siis lähempänä ihmisluonnetta, kuin moni uskookaan.

Ja nyt jos oikein ruvetaan pirullisiksi, niin Taivas ja helvettikään eivät ole erillisiä tasoja ylhäällä ja alhaalla, vaan nekin sijaitsevat "samassa kerroksessa". Puoliperkele siinä sitten aina sielun kohdatessa valitsisi pärstäkertoimen mukaan ketä kiusataan koulumatkoilla ja kuka on hyvä jätkä ja pääsee pälkähästä leikkiin mukaan. Ai, että syrjintä on mukavaa! Tuonpuoleisessakin.

Jos Jumala todellakin on olemassa ja hän loi meidät kuvakseen, niin jukolauta tässähän on järkeä! Ihmiset ovat aina vittumaisia toisilleen ja kiusaavat heikompiaan ja erilaisia. Miksi hitossa sitten se herra suuri herra ei näin tekisi. "Juu, ei meillä täällä paratiisissa tuollaiselle pisamanaamalle käyttöä ole, muuten kun vetojuhtana pyhimyksien riksoille. Laitetaanpa sinut sitten tähän henkilökohtainen helvetti listaan."

Pitäkää hulluna, pakanana, saatananpalvojana tai minä ikinä haluattekaan, niin minähän en usko mihinkään muuhun kuin siihen, että jokainen uskoo jotain. Olkoon se nyt vaikka sitten, että hauki on kala.
Jos hauki onkin sitten oikeasti lintu, niin eipä se minua mihinkään hetkauta. Jokainen uskokoon mitä haluaa.