Laitan yhden runon ja en muuta... miettikää sitä!

Kävelen näitä katuja ja ajattelen vain sinua.
Vain ja ainoastaan sinua.
Mietin mitä me oltais voitu olla.
mitä me oltais voitu olla ellei meitä ois erotettu.
Jos meiän ois vaan annettu olla yhdessä.
Jos meiän ois vaan annettu olla yhdessä ja rakastaa.
Jos me vaan oltais saatu olla ihan rauhassa.
Rauhassa muitten katseilta ja puheilta.
Mut ne on vaan haaveita.
Mä olen täällä yksin ja sä olet jossain.
Mä en tiedä mihin mun pitäisi uskoa

Mä en oo enää niin vihanen niille ku olin ennen.
Kai mä olen tajunnut että näin oli tarkotus käydä.
Meitä ei oltu tarkotettu yhteen.
Mutt anteeks mä en anna niille koskaan.
ne vei sut multa.
Ne kateelliset

Mä kävelen yhä katuja pitkin ja ajattelen sinua.
Mutta sade on loppunut ja aurinko paistaa.
Mä hymyilen ja katson suoraan aurinkoon.
Se on totta mitä siinä laulussa sanotaan:
"Ei ole kauniimpaa kuin myrskyn jälkeen sää"
Mä jatkan matkaa hymyillen
ja tällä kertaa mä tiedän missä sä oot.
Sä olet taivaassa enkelinä.
Sä olet mun oma suojelusenkeli.
Ja mä tiedän että me tavataan vielä.
Jonain päivänä...>


(ja toi on ihan mun ite tekemä runo...)
(ja ennen ku ees kysytte niin joo mä kuuntelin radiota)