Huh huh. Olipas reissu.

Ensimmäistä kertaa olin mukana yhden illan pikkufestarin järjestelyissä. Pelkäsin pahinta, mutta siinä suhteessa kaikki menikin ihan loistavasti. Bändit olivat aikataulussa (mitä nyt soittojärjestystä jouduttiin vaihtamaan, koska yksi yhtye saapui myöhässä paikalle, mutta silti aikataulu piti), yleisöä oli arvioinnin mukaan yläkanttiin, järjestyshäiriöitä ei ilmennyt, äänentoisto pelasi, vaikka teknisiä ongelmia olikin (yks mikki paskana), valot olivat hienot, palaute oli hyvää. Mutta omakohtaiset ongelmat olivatkin sitten omassa soitossamme.

Käytimme Rajavyöhykkeen kitaranuppeja ja -kaappeja, eikä soundiongelmilta vältytty, koska heviyhtyeen säädöt ovat vahvistimissa hieman erilaiset. Me käytämme nimittäin säröä erikseen pedaalin kautta, niin vahvistimia joutui ruuvailemaan keikan aikana. Lisäksi Elmon (toinen kitaristi-laulaja) käsi oli huonossa kunnossa, ja panikoin itsekin hänen soittokuntoaan, joten keksittyminen omaan suoritukseen jäi vähäiseksi alkumetreillä varsinkin. Oma ääneni oli hölmön kuuloinen, koska nenässä oli paljon kuivaa räkää. Käytin parissa uudessa kappaleessa sanalappuja, mutta eihän ne tuulessa paikallaan pysyneet. Nooh, hyvä meininki oli kuitenkin, ja tuollaiset ongelmat ovat pieniä, ja pitävät jalat maan pinnalla.

Järjestelyt veivät sen verran voimia, ja Elmon käden palautumista odotellessa otamme rauhallisesti. Koitamme mahdollisimman pian päästä treenaamaan uusia kappaleita, mutta sitä ennen ajatukset ovat lennelleet musiikkivideon tekemisessä. Saatamme ehkä myös toteuttaa ajatuksen. Tai jos me ryyppäämiseltämme saadaan mitään aikaan. Elimäeltähän me ollaan. Steaks, trucks and rock n' roll.