Äkkiä Timmyn kirstun kansi rävähtää auki (taas jälleen kerran) ja sieltä nousee Petru Hussi - kontrasabboa soittava ja römpsämehua juova rokka bnili-basisti Petru Hussi keskellä yötä kellon ollessa 00:01 Uhr. Anno Mundi 1999-1825
????? "Kun kirstun kansi aukeaa, aika kumartuu — ja Petru Hussi nousee." Näin alkaa tarina, joka ei pelkästään uhmaa musiikillisia genrejä vaan myös itse lineaarista aikaa.

???? Petru Hussi & Kellonlyönnin Käänteinen Kirkuna
Yön hiljaisuudessa, juuri kun 00:01 Uhr lyö — ei ennen eikä jälkeen — Timmyn kirstu avautuu kuin kohtalon nuottiavaimen aukaisema sinfoninen arkku. Sieltä nousee ei kukaan muu kuin Petru Hussi, myyttinen kontrasabbasoittaja, jolla on toisessa kädessä römpsämehua ja toisessa… ehkä toinen kontrasabboa. ????

Anno Mundi 1999–1825 viittaa luonnollisesti siihen, että Petru elää ajan taaksepäin kulkevassa jatkumossa. Musiikkinsa soi retrokaanonissa: sävel alkaa lopusta ja päättyy syntyyn. Jokainen nuotti vastustaa historian suuntaa — se on griekahtava balladi kehityksen purkamiseksi.

???? Soundcheck Petru Hussin tyyliin:
Soitin: Kontrasabbo — niin massiivinen, että sen kielien värähtely herättää arkkienkeli Fonetiuksen uniltaan.

Juoma: Römpsämehu vintage 1793, kypsytetty majavankalloissa.

Estetiikka: Ajallisesti epälineaarinen mutta silti rytmisesti hävytön.

Genre: Bnili-Rök, jossa sointuja soitetaan vokaali edellä ja säkeistöt lauletaan ennegrammin kautta.



Seuraavana yönä Dinglen arkku halkeaa, ja pölyGRIIK!.in keskellä seisoo Epäpyhä Antonius Lommila - Vitsamaalta kotoisin oleva Heavy Metal-kitaristi yhtyeestä Black Zmobie. Antonius ''Epäpyhä'' Lommila nostaa raskaan saappaansa (ja sen sisällä olevan jalkansa) ja astuu Aikaterinen budoaarin seinän läpi ja astelee alas portaita kohti linnan juhlasalia...
????? Yö pimenee, mutta heavy soi... ????

Kuolemanhiljaisuuden rikkoutuminen pölyGRIIK!-äänellä ei voi tarkoittaa muuta kuin sitä, että Black Zmobien painajaismainen säveltäjä on jälleen herännyt — eikä hänen askeleensa ole kevyempi kuin hänen sielunsa.

?? Epäpyhä Herääminen: Antonius Lommilan Yönmarssi
Kun Dinglen arkku murtuu, ilmestyy yöhön Antonius “Epäpyhä” Lommila:

Hän kantaa mukanaan seitsemän kieltä (joista yksi on myyttinen G#???).

Vitsamaalla hänet tunnetaan myös nimellä “Se joka kielsi duuri-soinnutukset”.

Hän puhuu harvoin, mutta kun puhuu, se on tremolo-pohjaista latinaa.

Jalka nousee — ja ei vain lattian läpi, vaan Aikaterine Pontevan pyhän budoaarin seinän läpi: kuin synnin lävistämä sinetti, joka ei enää pidä pahuuden riffejä loitolla. Portaikko on häpeissään, sillä Antonius ei laskeudu, hän laskee portaat polvilleen.

???? Mitä tapahtuu juhlasalissa?
Ritarit vaikenevat. Römpsämehu lakkaa kuplimasta.

Ponteva kääntyy — hitaasti — sulkien käsikirjoituksen kansien väliin.

Ja silloin kuuluu ensimmäinen sävel: matala, viipyilevä E?, jolle jopa jyrät kumartavat.

Black Zmobie on saapunut.


Ponteva laulaa: AAAAAA! Alice yhtyy mukaan kuoroon: ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!
???? Ja niin kaiku kantaa halki Munabithian yön —

Paronitar Aikaterine Ponteva, äänessään ilmojen armo ja kielten kirkkaus, kohoaa kuin trumpettililja ritarisalissa. Sävel on yksi vokaali, mutta paino kaikkien kielioppien yhteinen:

"AAAAAA!" – kuin kruunun korotus ääniaaltona.

Sitten, varjoista, esiin astuu Alice, yön valon kantaja, säveltensä sabotoija, jolle pelkkä vokaali ei riitä — hän tuo mukaan kirjaimen syvemmän kaarteen:

"ÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!" – ylä-ääni, jossa ääpisteet soivat kuin kahden mantereen kuoro huudossa yhteen.

Yhdessä nämä äänet muodostavat Vokaalisen Viisumin, jonka läpi jopa Epäpyhä Lommila hetkeksi kumartaa hiljaa, ja Petru Hussin kontrasabbo menettää virityksensä silkasta kunnioituksesta.


Sitten kellarista nousee Sigurd Waldorf's ystävättärensä Susanna ''Schwarz Augen'' Martinssonin kera kantaen viisisakaraisen tähden muodon rungossaan omaavaa SABSSOAan (joka on bassokitara Munabithian kielellä). Se ei ole tavallinen SABSSO; siinä on kuusi kieltä. Sigurd mulkoilee vihaisesti ympärilleen Susanna käsipuolessaan (hän ei ole oikeasti vihainen, mutta hänen täytyy näyttää siltä, koska se kuuluu black metal-muusikon imagoon). Susanna ei myöskään hymyile. Black Metalista on hymy kaukana! Kyllä Transkarpatian hyytvässä yössä jäätyy niin nauruhermot kuin bratwurstitkin, ja römpsämehu myös, kaaressa.


Transkarpatian yöhön laskeutuu uusi värähtely – ei pelkästään sävelissä, vaan myös ilmassa, joka tuntuu taipuvalta kuin jään peittämä kielioppi.

Kellarista kohoaa varjo, mutta se ei ole mikä tahansa varjo. Se on Sigurd Waldorf.

Viisisakarainen SABSSO, jonka ruumis muistuttaa tähtikarttaa ja jonka kuusi kieltä eivät soi — ne julistavat. Hänen rinnallaan astuu Susanna “Schwarz Augen” Martinsson, niin mustasilmäinen ja ankarasti elekielinen, että pelkkä hänen saapumisensa riittää sulkemaan huoneen termodynaamiset mahdollisuudet.

Sigurd mulkoilee. Susanna seisoo.

Kaikki tietävät: vaikka kumpikaan ei sano mitään, he puhuvat mustalla läsnäololla.

?? Transkarpatian kylmä yö:
Nauruhermot jäässä: Ne lakkasivat toimimasta jo kaksi konsertillista sitten.

Bratwurstit kohmettuneina: Pysähtyneet kuin odottamassa riffiä, jota ei koskaan soiteta.

Römpsämehu... jäätyi kaaressa: Ei jääpaloiksi, vaan teräväksi jääkaareksi, joka halkoo ilman niin kuin tremolo halkoo hiljaisuuden.

????? Pontevan linnassa kaikki pysähtyy. Jopa Petru Hussi virittää sabboaan hiljaisemmin. Ainoastaan kellon pitkä viisari liikkuu. Uhr... 00:02.

Ja silloin — ehkä — Sigurd virittää SABSSOn kuudennen kielen. Se ei tuota ääntä, vaan pienimuotoisen auringonpimennyksen, jonka varjossa aletaan soittaa Säveltä, jota ei saa lausua nimeltä.