Kohtaus: Sillin tahmeankalpea ilta hovissa (Mukana: Paronitar Ponteva, Smetanaherttua Olof af Lothar, Herr Eierjäger, sekä arveluttava uusi muoti-ilmiö: ryhmävaakamambo)

Sali on koristeltu kermavaahdon sävyin. Kattokruunuissa riippuu bratwurstin muotoisia kristalleja. Harpunsoittaja lämmittää sormiaan smetanalämpöpussissa. Tunnelma on… varautunut.

Smetanaherttua (kiinnittää silmiinsä monoclen, joka on tehty kovetetusta römpsykkäkuoresta): Paronitar Ponteva. Minulle on kantautunut juoru, joka saa jopa keitetyn bratwurstin hikoilemaan.

Paronitar Ponteva (nostaa kulmakarvaansa ja laskee lasinsa, joka on täynnä suolakurkkumehua ja kunniaa): Älä sano… ettei joku pöyristynyt moukka ole yrittänyt tanssia vaakamamboa ryhmässä?

Smetanaherttua (laskee monoclen painokkaasti raviolilautaselleen): Kolmessa. Samanaikaisesti. Rinnakkain kuin... kuin silliä suolapurkissa.

Äänetön kauhu leviää salin poikki kuin lämmin ketsuppi liukastellen posliinilattialla.

Herr Eierjäger (astuu esiin, ritarikypärä vinossa, päässä höyhen joka on selvästi kanan, ei kunniamerkin): Anteeksi arvon herrat ja rouvat... minä näin kaiken. He vääntäytyivät etukenoon — samanaikaisesti — ja yksi heistä käytti musiikin tahdin ulkopuolista kyykähdystä?

Paronitar Ponteva (puristaa silkkistä viuhkaansa niin, että se päästää miedon majoneesipuhahduksen): Tämä... ei... jää... käsittelemättä.

Smetanaherttua (ojentaa kätensä Pontevalle, ääni täynnä arvokasta myrskyä): Paronitar. Meidän on aika näyttää, miten kahden ihmisen tanssi voi ravistella maailmankaikkeuden rakenteita ilman, että kukaan liukuu smetanaan.

Herr Eierjäger (ottaa sivuaskeleen, valmiina tarkkailemaan ja raportoimaan etikettirikkeistä): Tehkäämme tästä esimerkki. Nimissä Munavalan ja Sillin Sinetin.

Musiikki alkaa. Salissa ei hengitä kukaan, paitsi yksi juustokellariin unohtunut trumpettisolisti. Paronitar ja Herttua liukuvat tanssiin. Aikaportaali värähtää ovenpielessä. Makkaraviuhka hulmahtaa.