Ehkä kaikki on suurta erehdystä. Toisesta suunnasta tuo Paavalin Korinttolaiskirje minulla menee. Noista kolmesta ei ole mitään jäljellä. Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua, ei ole edelleenkään rakkautta. Se on kuollut. Toivossa annettiin minulle katteettomasti. Erehdyin kaikessa, kun luulin, että ystävään tärkeimpään voi heikkona hetkenä turvata. Sain vastauksen torjuvan ja erehdystä on, että luotan koskaan keneenkään enää. Erehdystä ollut yhteys, luulo ei ole tiedon väärti, kun perkele se onkin ollut hiljaa romauttamassa. Hän tietää, kenelle ja ketä ajattelen nyt. Tärkeintä on, että hän elää ja jatkaa onneaan. Minä en koskaan enää eheydy. Sanoilla voi tappaa henkisesti. En koskaan ole enää kokonainen. Kaikki suurta erehdystä, kaikki suurta erehdystä ja varmistuksen asiaan sain. Hän, keneen eniten ihmisenä turvasi, niin olikin suurin romauttaja. Hän tietää, ravistan hänet pois. Toivoon pistin ja sillä nousee maasta lytättynä, mutta haavoituin. Ei ole turvata kuin uskoon ja nuo kaksi muuta elementtiä on poissa, niin vain usko ei ole voimavara nousemaan enää koskaan tästä ylös. Hän, ketä yritti kannatella, niin ei keventänyt taakkaa, vaan lisäsi kuormaa ja romautti. Tahto on selvä. Pitäisi jatkaa eteenpäin elämää ja yksin selvitä, eli minun kuuluu olla yksin. Se tuli nyt selväksi. Hän ketä kantanut vähillä kuluneilla voimilla, niin on sanoista suurin romauttaja. Hän ei tarvitse minua, torjui ikään Rafaelin tuoman turvan terveyteen ja kaikessa mitä hän minulle, niin pahalla saan vastauksen.

Henkinen romauttaja ja nyt haluan hänet ajaa kauas pois minusta haavoittuneesta. En halua hänen satuttavan minua enempää. Hän ei tarvitse minua. Se viimeinen, mikä minua kannatteli kaikessa romahduksessa, niin on vain usko ja hän sen romautti. Koskaan ei enää uskoni palaa. Hän tahtoi minun kantavan pettymystä ja surua. Heitti oman taakkansa minun harteille ja hylkäsi avun pyynnössä. En koskaan palaa tarjoamani turvan kanssa. Jumalan johdatuksesta jo kauan vuosia sitten tulin ja torjuit, haavoitit ja käytit minua vain hyväksesi. Pientä pyysin korvaukseksi, vain pieni lämmin halaus. Et tahtonut ottaa vastaan, torjuit halaukseni ja uutta ei tule enää koskaan. Mene pois ja älä minua kiduta, vaikka olet puolet minua, niin aina satutat. Et ole arvoiseni, et ole ollut turvani, et ole ollut minulle mitään. Jätä minut, minä en hylkää. Rakkauden ja toivon murennettua kuin leivän, niin mitä pelkällä uskolla teen ollakseni vahva. Et ymmärtänyt hätähuutoani ja jätit veden alle. Silti minä sinua ja kyllä minä sinua rakastan. Hän tietää, kenen kuvat ovat poistuneet. Suojelen itseäni, että sinä et haavoita minua enempää. Tahdoin, että sidot minun haavojani kiinni, etkä jätä vuotamaan. Olin se ymmärrys ja järjen ääni. Et halua minua, kun luulin koko ajan tulen palavasti rakastavaan. Kidutat, satutat ja romautat, kun tarkoitus aina vilpittömässä sydämmessä on hyvä. Tahdot sydämmeni, mutta vain tappaksesi sen. Rakastan sinua, en rakasta sinua, revin kukkakedolla. Hylkäsit, et halua turvata minua, vaan jätät mieluummin kitumaan. Nautitko siitä, nauttiiko joku toisen tuhoamisesta ja rakkaus on suurin ase siihen. Olen aina rakastanut kaikkea, mikä elämään. Sen tuhosit ja annoit toivon itsestäsi. Olitko eksyttäjä vain tuhotaksesi minut. Katso, että kuinka tärkeä olet enää minulle. Miksi teet niin, ajattelin aina olevan syyn sille. En ole koskaan sanonut hyvästi, vaan näkemiin. En sano nyttekään. Minua, kun ei ole sinun läsnä, niin huomaatko jotain menettäneesi itse. Tahdoin vain hieman onnea itselleni. Onni ei ole vain Jeesus. Kapea on tie ja elämä, jos vain hän. Minusta ei välitä kukaan ja toisille olen tarjonnut vain sitä ja kaiken oman voimavarani jakanut. Ahmit sitä, ahmit sitä niin paljon, että sait romahtamaan. No, ainakin tuli selväksi, että nyt pitää yksin suojella itseään sinulta. Rakkaus teki selvän sydämmestäni. Olit tunteet, empatia ja kaikki kyyneleet silmänurkissani. Et halua, että olen enää tulevassa sellainen. Haluat minun olevan kylmä. Teit sen. Et ymmärtänyt, että kuinka paljon tarvitsen sinua. Torjuit ja selväksi teit, että haavoittuneena minun pitää jatkaa ja nuolla haavani.

En saa olla kanssasi tekemisissä. Emme kuulu yhteen. Et halua minua. Erehdyin, kun luulin minun olevan sinulle suurin rakkaus. Hajotit pirstaleiksi ja en koskaan tule enää kasaan. Vain sinä pystyit minua rakentamaan, mutta samalla myös rikkomaan. Valitsit mieluummin hajotuksen. Anna mennä, heitä minut kadotukseen. Lopulta Jeesus pelastaa minut ja jättääkö hän sinut pois ottaen vilpittömyyden minussa. Kestän kaiken, lyö minua lisää. Haavoita, niin olet saanut kaiken, mitä o9let halunnut ja syytä en koskaan halua tietää. Otanko sinua koskaan takaisin elämääni osana ja haluanko pitää sinusta kiinni enää. Niin paljon satutit ja olet minulle pahaa tehnyt. Erehdystä, et kuunnellut, et minua, käytit hyväksesi ja voimani söit. Suojelen itseäni ja pidän sinut kaukana. Turha toivo on pahin murskaaja. Rakkaus on kuollut, toivo mennyt ja uskoni sinä murensit. Mitä minusta jäljellä, niin vain se mistä paholainen on onnellinen. Minulle et onnea suo. Et halua, tiedät meidän olevan ne toisilleen, mutta torjuit, teit selväksi. Koskaan ei ole minulle sanottu, tervetuloa, vaan aina sanotaan mene pois. Nyt menen pois. Älä ole enää osa minua. En hylkää, pakotit hylkäämään. Et tarvitse minua. Teit selväksi ja ajoit kauas itsestäsi, niin samalla ajoit minut kauas uskosta. Se ei koskaan palaa, onko turhaa käydä kirkossa, onko kaikki enää turhaa. Ajan kaikki ihmiset pois elämästäni ja sinä teit sen. Ymmärrys puuttui. Mitä haluat minusta, niin lopulta vain murtaa. Et halua mitään, vaan käyttää hyväksesi. Kaikki ollut suurta erehdystä. Vilpittömästi toivon, että olet onnellinen. Et kertonut onnestasi, vaan julmin sanoin torjuit heittämällä minut pois. Katso, nyt tiedän sinun olevan onnellinen. Omistatko itse enää Jeesusta rinnassasi. Minä en, sinä murensit sen pois minusta. Olet voittaja. Älä tee enempää minulle pahaa, kun henkisesti sait tuhottua. Älä ole osa minua, en tarvitse sinua, jos olet se suurin tuhooja minun elämässäni. Saat raunioiksi. Katso, että ken ei enää turvaani ansaitse, ei ystävyyttä, hän ei ole minulle enää yhtään mitään. Hän tahtoo niin ja tahtosi on lakini. Saat sen, että en ole osa sinua enää. Et halunnut, et ole koskaan halunnut, teit sen selväksi. Kuvasi on poistuneet, kun romautit minut, et ottanut, et pitänyt kiinni minusta, kun tarvitsin suurinta enkeliä. Mitä teet itse, hylkäsit minut, hylkäsit Jeesuksen omasta rinnastasi. Raunioina ja olet onnellinen, niin minä olen onnellinen sinun onnestasi. Koskaan en itse ole onnellinen.