Jo joutui armas aika päivän ja ehtooseen kääntyi tämäkin. Toivon saavani vastauksia avoimiin kysymyksiin liittyen minunkin elämääni. Jotenkin tuntuu, että mokasin niin, että en anteeksi saa. Mitä voin enää tehdä, no, ainakin tulevaisuudessa toisin. Minä olen itsepäinen ja pidän periaatteeni, josta en tingi. Ketään muuta Muusaa en elämääni tule ottamaan. Olen mieluummin yksin, niin silloin ei ainakaan saa mielipahaa kenellekään aikaiseksi. Tuulee lännestä kohti Suomea ja nouseeko myrsky? En tiennyt ja ollut kokenut mielen täyteläisyyttä, nyt tiedän ja mitä mokasin. Annathan anteeksi, en osaa lukea ketään kuin avointa kirjaa, niin tekee elämässään myös virheitä. No, ei tarvitse ainakaan toistaa itseään, eli syntien tekeminen loppuu kuin seinään. Tajuan nyt vasta. Minua väkisin työnnetään sellaiseen seuraan, jossa harhaiset askeleet ovat tavallista. Anteeksi, mutta kuulenko koskaan, että joku pyytää minulta anteeksi? En voi selitellä, mutta olen taipaleellani katsonut liian monasti kuolemaa kasvoihin, niin sitä luovuttaa myös kunniallisesta elämästä. Minä uskon, minä toivon, että nyt et laske kädestäni irti, kun se on tukevasti. Minä rakastan sinua Muusa. Kello on nyt 20.26 ja kuuntelen rauhoittavaa musiikkia. Toivotan hyvää yötä ja kauniita unia. Painajaisia elämäni on ollut alusta alkaen. Ritaritkin näkevät unia.