"Vuosina 1937 - 1938 vuoden aikana Neuvostoliitossa tapettiin ateistisen hallinnon toimesta noin 690 000 ihmistä. Kaksi miljoonaa toisinajattelijoita karkoitettin kahden vuoden kaikana 1930 - 1932 pääasiassa Siperiaan. Kuusi miljoonaan ukrainalaista tuhottiin tahallaan aiheutetussa nälänhädässä vuosina 1932 - 1933. Lisäksi tshetsheenit ja inguushit karkoitettiin alueiltaan vuonna 1944.

Ateistisen ideologian suorittamissa "puhdistuksissa" ja muissa surmatöissä tuhoitui 1900-luvulla yksistään Neuvostoliitossa 20 miljoonaa ihmistä. Kiinassa ateismin nimissä tapettiin 65 miljoonaa, Pohjois-Koreassa 2 miljoonaa, Kambodzhassa 2 miljoonaa, Itä-Euroopassa 1 miljoona, Afrikassa 1,7 miljoonaa ja Afganistanissa 1,5 miljoonaa ihmistä. Ateismin nimissä tapettiin 1900-luvulla lähes 100 miljoonaa ihmistä.

Suurin murhattujen määrä on Kiinassa ateistisen Mao Zedongin kaudella, 65 miljoonaa kiinalaista.

Neuvostoliitto lähetti aikoinaan uudelleenkoulutusleireille kaikki uskonnolliset ihmiset ja riisti heiltä lapset, ettei heille voitaisi antaa uskonnollsita kasvatusta. Ateistisessa Pohjois-Koreassa saa elinkautisen tai kuoleman tuomion Raamatun omistamisesta. Islamilaisissa maissa uskonnonvaihtamista ja muita uskontoja kuin islam ei sallita. Myös hindulaisessa Nepalissa ollaan muodostamassa uusi perustuslaki, joka kieltää uskontonsa vaihtamisen. Samanlainen laki on monissa hindulaisissa maissa. Jostain kumman syystä maissa, joissa on kristillinen enemmistö uskonnonvapaus toimii parhaitten ja näissä maissa on suurin vapaus uskoa tai olla uskomatta niin kuin hyväksi näkee.

Miksi lapsia viedään pyhäkouluun, miksi heille opetetaan iltarukous? Ei puolustus- ja arvostelukyvyttömille ihmisille saisi ”tyrkyttää” uskontoa. Näin ajattelevilla on merkillinen käsitys lapsesta. Miksi vanhemmat puhuvat lapsilleen? Eikö jokaisen pitäisi saada itse valita, mitä kieltä haluaa puhua. Kieli on ajattelun väline. Eikö olisi kunnioittavampaa lasta kohtaa olla opettamatta hänelle äitinsä kieltä.
Miksi vanhemmat esittelevät lapsilleen omia ystäviään? Eikö lapsilla olisi oikeus valita itse kenen kanssa seurustelee? Miksi vanhemmat vetävät lapsensa omaan elämäntapaansa? Mikä oikeus aikuisella on osoittaa lapselle, mikä hänen mielestään on arvokasta ja oikein? Eikö lapsen pitäisi saada päättää sellaisesta itse?"