Joulupäivä. Luen Dostojevskin kirjaa Kaksoisolento. Voi Goljadkinia, joka jatkuvasti vajoaa syvemmälle harhoihinsa.

Olo on synkentynyt jouluun tultaessa. Eihän siinä, sain kuitenkin iloa katsoessani kun muut avasivat lahjojaan. : )
Lahjavalintani olivat onnistuneita. Itse sain kirjoja ja suklaata. Toivoin Tolstoita ja Dostojevskiä, ja sainkin molempia =). Suklaata tuli taas... liikaa.

En oikeastaan kaipaa enää mitään erityistä materiaa jouluna, mutta hyvät kirjat kyllä aina kelpaavat.

Välillä mietin kuinka paljon on soveliasta kertoa itsestään esimerkiksi juuri täällä -tai internetissä yleensä. Monesti olisin halunnutkin kertoa astetta enemmän, mutta ehkä jotkut omat tuntemuksensa on parasta pitää omana tietonaan. Ne voidaan kuitenkin kertoa jollekin tarpeeksi läheiselle henkilölle -jos sellaista sattuu olemaan. Se, ettei näistä asioista voi puhua julkisuudessa on sinänsä outoa. Eikö jokainen koe näitä tuntemuksia jossain vaiheessa elämäänsä? Oli miten oli, niistä avoimesti kertovat leimataan usein huomionhakuisiksi, ylitunteellisiksi, tai molemmiksi. Tai joksikin muuksi negatiiviseksi.

Näin ollen, olen usein kahden vaiheilla pitäisikö jostain asiasta tai sen taustoista kertoa, tai jättää kertomatta. Jos en välittäisi näistä sosiaalisista "säännöistä", olisin varmaan avoimempi -ja auttamatta leimattu. Ehkä olen jo jo tästä puhuessani. Tai ehkei tämä vielä ylitä sitä rajaa : P