Työt loppuu! Loma... ja armeija alkaa.

Armeija tuntuu silti enemmän uudelta alulta minulle. Ei miltään väistämättömältä pahalta. Kun se puoli vuotta+ voi yllättävästi hävittää kaikki kesän aikana kerätyt tunnetaakat. Ei kuitenkaan sillä... nyt on jo suurin kipu poissa, mutta tunteet ovat silti jäljellä. Ei sillä, että _haluaisin_ päästä niistä eroon, mutta jotkut tuskanaiheuttajat ovat vain järjettömiä siinä mielessä, että en voi tehdä mitään niitten poissaamiseksi. Tahtoa kyllä riittäisi... Mutta eipä siinä mitään, hyvää joulua!

PS: Joskus vielä kadun mitä olen tänne kirjoittanut.