Joo, nyt myllertää ja tapahtuu elämässä.
Sain töitä Joptekilta. Aloitin työnteon keskiviikkona. Työpäiväni on klo 06.00 - 14.30 (don't get me started with how awfully early I have to wake up...) Eli lopetin työharjoittelun Valintatalossa tiistaina. Muuten nyt pitäis olla jo nukkumassa, mutta kirjoitan tämän nyt loppuun kun aloitin....

Hienosti ensimmäisenä työpäivänä söin tauolla jonkun toisen ihmisen ruoka-annoksen (voi helev... meinaan revetä, mutta en jostain syystä pysty). Pieni väärinkäsitys isän kanssa, kun se ruoka-annos piti olla hänen, mutta selvisikin, että isä ei pidäkään annoksiaan samassa paikassa kuin muut työntekijät.
Unohtamaton ensivaikutelma xD Ei... jos se mun pahoittelulappu ja tyhjä annosrasia on vielä huomenna siellä jääkaapissa, heitän ne pois. POIS.

Juteltuani isän kanssa (työajalla; ollaan sitten töissä samassa paikassa. Good for us!) selvisi, että hän on järjestellyt muutamia asioita sillä tavalla, että saan auton kohtuuhintaan häneltä, silloin kuin sitä tarvitsen. Joulu etuajassa! Ja viime merkinnässä ehdin jo sanoa, että auto olisi mahdoton saada!

Then, downsides. Eli joudun nähtävästi muuttaamaan pois Lieksasta. Olen täällä ehkä joulukuun alkuun asti, sen jälkeen joudun käymän Joptekilla töissä Enosta käsin (isä asuu siellä). Muuta ei jää Lieksaan kun muistot... Paljon on ehtinyt tapahtua...
Missä sitten joululoman vietän, ei mitään tietoa. Odotan suurta taistelua siitä, jäänkö jouluksi isän, isän tyttöystävän ja hänen lapsensa luo Enoon, vai menenkö äidin, enon, mummin ja siskon luo Kuopioon. Varmaan menen Kuopioon, mutta helppoa ei asioista tehdä tänä jouluna (milloin viimeksi minulla oli muka _helppoa_? Ainakin nyt ajattelen selvemmin asioita kuin koskaan aikaisemmin...)

Selvästä ajattelusta puheenollen. Saatan poistaa näitä "päiväkirja"merkintöjä täältä. Tai ainakin muokata. Tajusin, että en ole sellainen persoona, joka oikeasti kertoo jopa hyvinkin yksityisiä asioitaan netissä. Useimmista asioista en puhu edes perheenjäsenillekään...

Muuten vielä. Tapasin töissä sellaisen henkilön, joka tunsi minut jo pelkän nimen perusteella. Kertoi olevansa erään kanssani samalla luokalla olevan henkilön isä. Ookkeeii... Hyvä tyyppi, kuitenkin. Rauhallisen oloinen persoona. Kyseli arvosanoja, niinkuin jokainen henkilö jonka kanssa olen puhunut tässä lähiaikoina. Liikaa puolitotuuksia arvosanoista. Liikaa.

Asiat ovat aika hyvällä mallilla tällä hetkellä... kai? Tässä olen lähiaikoina miettinyt, että mitä se hyvä elämä oikein on... Se sanonta on ainakin totta, että "jokainen tekee oman helvettinsä". Entä sitten paratiisinsa? Luulen, että se ei synny ilman muita, päinvastoin kuin tuo "helvetti". Oh well.